Heippa
Ei ole kyllä saman laista ongelmaa että olisi ystävien puute mulla on liikaakin mutta kyllä
ystävät / kaverit on tärkeitä sillä kun on ihmisellä ystäviä niin jaksaa elämässä
kummasti eteenpäin.
Mut liikuppa kaikissa sellaisissa tilaisuuksissa missä on ihmisiä niin tapaat aina uusia
ihmisiä ja vaikka vaan hetkellisesti niin sekin on eteen päin menemistä???
Mut tämä on kanssa tehokas keino löytää uusia ystäviä ja toimii 100 % liity johonkin
järjestö toimintaan / vapaehtois työhön esim, Martat, 4h, jne vaikka mitä
Sit kannattaa itse käydä kylässä.
Eiköhän noista löydy.
Kaunista syksyä sinulle.

Mulla sama ongelma, ei ystäviä. Enkä tiedä kuinka toisia voi lähestyä

Hei, dezing!

Itselläni on samanlainen ongelma, ettei ole ystäviä. Ei ole ollut reiluun kymmeneen vuoteen. Minulle on aika vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, enkä oikein osaa aina toimia oikealla tavalla tietyissä tilanteissa, joka vain vaikeuttaa sitten tuota.
Olen joko liian avoin, tai liian sulkeutunut.

Opiskeletko, tai käytkö työssä?

Itse olen aloittanut opiskelun taas pitkästä aikaa ja se on loistavaa. Sen kautta olen tutustunut uusiin ihmisin ja saanut ainakin koulukavereita, näin aluksi. Eihän sitä tiedä, vaikka jonkun kanssa muodostuisi läheisempikin kaverisuhde sitten joskus. Töissäkin minulla oli työkavereita, mutta en keneenkään heistä sen paremmin tutustunutkaan, tai ollut muutenkaan tekemisissä, vaikka itse olisinkin halunnut.

Ikävä kyllä uskon, että uusien kavereiden hankkiminen näin aikuisena on hieman hankalampaa, kuin silloin, kun oli itse vielä nuori.

Opintojen ja työn lisäksi voi tosiaan ryhtyä tekemään vapaaehtoistyötä,
vaikka jossain noista järjestöistä, joita volvomies erinomaisesti mainitsi.
Itsekin olen aloittamassa, tai aloittanut, miten sen nyt ottaa, vapaaehtoistyön seurakunnassa. Vapaaehtoistyön avulla tutustuu taas uusiin ihmisiin
ja ties vaikka jostain heistä tulisi Sinulle uusi kaveri, tai jopa ystävä.

Kaikenkaikkiaan on tärkeää, että ihmisellä on sosiaalinen verkosto, josta saa tarvittaessa tukea ja tietysti myös jaettua iloa.

Olisi tosiaan hienoa, jos tämän Tukinetin kautta saisi tutustuttua samanhenkisiin ihmisiin ja jossain määrinhän se on mahdollista ihan tänne kirjoittelemallakin.
Sitä, että olisi jokin keino halutessaan tavata jonkun kanssa ihan IRL on joskus jonkun toimesta ehdotettukin, mutta siihen varmasti liittyy sekä hyviä, että ikävä kyllä, myös huonoja asioita. Siinä täytyisi muistaa toki riittävä varovaisuus. Kukaanhan ei kuitenkaan tiedä, minkälainen henkilö sympaattisiakaan viestejä kirjoittaa, tai mikä hänen motiivinsa tapaamiseen olisi. Itse kuitenkin kannattaisin,
jos jokin tällainen systeemi olisi.

Jaksamista Sinulle, dezing. 🙂🌻

ei ole ystäviä minullakaan. ja sairaus estää kaikki joukkotilaisuudet. kirjoittelen ketjussanikin yksin, kun ei kukaan halua kommentoida. taidan senkin lopettaa.

Tähän asiaan törmään itsekin aina sillöin tällöin. Minulla kyllä on ystäviä tai pikemminkin kavereita, mutta toivoisin jotenkin heihin lähempää ja syvempää yhteyttä.
Olen kai sitten jotenkin nipo, mutta en jaksa sitä, että toinen vain heittää juttua kuitenkaan tarkoittamatta sitä.
Harrastuksia olen itse mietinyt avuksi oikeanlaisten kavreiden löytymiseen. Oletko itse miettinyt mikä sinua itseäsi kiinnostaisi, ja sitä kautta ajatellut löytä usia ystäviä/kavereita?

Moikka!

Mullakin on joskus smaanlaisia ongelmia, että toivoisi kavereita enemmän. Onhan mulla kavereita, mutta toivoisin, että suhde heihin olisi jotenkin syvempi.

Itse olen kanssa miettinyt uuden harrastuksen aloittamista, mutta aika taitaa näyttää kuinka asian käy.

Kuinka te vietätte aikaa silloin, kun toivoisitte että kavereita olisi enemmän mutta niitä ei vain ole?

Kavereita minulla on kyllä jonkin verran, mutta ystäviä ei todellakaan ole. En luota tarpeeksi kehenkään ja joskus olen luottanut, mutta tuo luottamus on kadonnut. Olisi todella mukavaa saada uusia tuttavuuksia juuri tätä kautta. Olen toivonut jo kauan, että joku samankaltainen kirjoittaisi joku kaunis päivä. Se tuntuu vain mahdottomalta. Opiskeluiden kautta en kyllä ole tutustunut kehenkään. Pinnallisia tuttuja on niin helppo saada, mutta mitä hyötyä sellaisesta on? All you need is a friend.

Ei ole minullakaan ystäviä enää kovin montaa. Tuntuu, että ongelmat vaan seuraavat minua ja niin ne ystävät sitten kaikkoavat.
Opiskella yritän minäkin työnohella, mutta haasteellista se on. Koirien kanssa tulee sentään juteltua ihmisten kanssa koirapuistossa ja joskus lenkinvarrella tapaa ihan mielenkiintoisiakin henkilöitä.

Kivasti on tullut vastauksia. Haluan kuitenkin mahdolliset koulutus/ työtaustani pitää pimennossa päivän valolta ainakin täällä foorumilla. Mulla on kuitenkin ehkä niitä kavereita, mutta kaipaan ystävyyttä. Hengenheimolaista, kenen kanssa päästä juttuun pintaa syvemmältäkin. Olisiko sille irk kanavalle kannatusta? Jos ois vaikka sellanen kuin #tukinet ?😳

Laajennetaan hieman näkökulmaa asiaan. Tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että sitten kun on löytänyt sellaisen ihmisen johon haluaisi tutusta paremmin ihmisenä alkaa jännittää itse tutustumista sen takia, että pelkää etukäteen sitä että tuossa tulevassa ihmissuhteessa tulee jokin riita, joka hajoittaa ihmissuhteen eikä kykene sen takia tutustumaan haluamallansa tavalla kyseiseen ihmiseen?

jotenkin minusta itsestäni tuntuu siltä, että kaikki nämä ajatukset liittyvät pettymyksiin ihmissuhteissa. Mitä muut ovat mieltä asiasta?

Hei! Samanlaisen ongelman kanssa kamppailen..olen yksinelävä, 40-vuotias. Ei sukulaisia eikä siis omaa perhettä. Onnekseni töistä olen saanut tuttuja, mutta illat ja viikonloput olen usein itsekseni. TV:stä on tullut hyvä seuran korvike. Saatan illassa katsoa 4-5 tuntia telkkaa. Tuntuu, ettei se ole kovin fiksua, mutta juuri nyt en jaksa siihen puuttua.
Olen aina harrastanut jotain, mutta jostain syystä sitä kautta ei ystäviä ole löytynyt. Tällä hetkellä kokeilen espanjan opiskelua kahdesti viikossa ja salilla käyntiä kolmasti. Aikaahan siinä saa kulutettua, mutta ei se kyllä yksinäisiin hetkiin tuo lohtua. Vanhuutta pelkään ihan hirveästi. Jos jo nyt saan viettää vapaa-aikani yksin, niin miten on sitten, kun en enää ole työelämässä? Entä jos sairastun? Kukaan ei huolehdi.

Hei,

Opiskelujen lomassa - oppitunteja odotellessa tai heti niiden jälkeen - on varsin luontevaa jutella muiden kanssa esim. läksyistä, tai vaikeista kohdista ysm. Kun "jutteluputki" on avattu, on tutustuminen hieman helpompaa ja voi vaikka ehdottaa kahvia tuntien jälkeen tai yhteistä läksyrinkiä yms.

Heippa kaikille
Ihminen ei sais jäädä ikinä yksin se on pahin virhe että jää neljän seinän sisälle
ja erakoituu ihmisellä täytys olla sellainen tukiverkko et on aina joku tarvittaessa auttamassa.
Mut kokeilkaapa tätä liittykää johonkin vapaehtois työhön tai järjestöön.
jä niitä on paljon esim. seurakunnat. 4h, martat, kansalaisopistot, spr jne kaikille jotain
niin varmasti löytyy uusia ystäviä / kavereita.
saa uusia inspiksiä elämään jne
Kaunista syksyä teille

Yksin olen, olen aina ollutkin. En todellakaan ymmärrä, mistä muut löytävät / saavat kavereita. Koko kaverimaailma on minulle täysin vieras.

Jos joku vaikka kaverikseni haluaisikin, minä varmaan tuhoaisin sen pelkästään sillä, etten tiedä, mitä pitäisi tehdä, miten käyttäytyä...

Yrittänyt olen kouluissa, työpaikoilla, harrastuksissa, ravintoloissa. Aina tilaisuus tai ilta kuitenkin päättyy niin, että menen yksin kotiin - ilman kenenkään puhelinnumeroitakaan.

🤔☹️

The-end kirjoitti 28.9.2010 13:58
Jos joku vaikka kaverikseni haluaisikin, minä varmaan tuhoaisin sen pelkästään sillä, etten tiedä, mitä pitäisi tehdä, miten käyttäytyä...

tuolla tavoin huomasin itsekin ajattelevani vielä muutama hetki sitten. Itse ainakin ajattelen sen johtuvan siitä, että jännittä niin paljon toisten ihmisten hyväksymistä.
Olen kuitenkin yrittänyt alkaa ajatella siten, että mitä sitten vaikka sanoisi tai tekisi jotain hassua. Sitähän sattuu aivan kaikille. Tämä ajatusmalli on ainakin jonkin verran helpottanut asioihin suhtautumista ja ihmisiin suhtautumista.