Heips!
Mulla heräis ensimmäisenä kysymys.. et ootko ite pohtinut, mihin tarpeeseen syöt ittes ihan ähkyyn?

Tollaseen toimintamalliin syitä on kai paljonkin.. jotkut voi syödä turruttaakseen jonkun tunteensa, syödä esim. suruun.
Kyse voi kai olla jonkinlaisesta syömishäiriöstäkin? Syömishäiriö kuitenki on yleensä vaan oire jostain syvemmällä piilevästä problematiikasta.
Et ilmeisesti kuitenkaan oksentele?

Yrittäisin varmaan itse pohtia sitä, mikä siellä sen ylensyönnin taustalla vois olla.. ja kiinnittäisin huomiota siihen, että syön tarpeeks hitaasti. Monesti kun syö kiireessä ja nopeasti, ei ehdi huomata ähkyn tunnetta.. vaan vetää vaan lisää ruokaa ja sit huomaakin et masu on vedetty ihan ylitäyteen😉
Myös ateriavälit on tärkeitä.. jos syö liian harvoin päivällä, voi sit sellane järjetön nälkä johtaa ahmimiseen.. ja samalla verensokerikin pysyy tasaisena pitkin päivää.

En tiiä saiko tästä kirjotuksesta mitään tolkkua, tai varsinkaan apua. Mut yritys hyvä😋
Tsempit sulle!🌻🙂🌻

oletko pitkään tehnyt sitä ja onko sinulla jotain ikävää muutoin menossa elämässä? Itselläni on sitä, että olen pitkään syömättä ja sitten syön paljon, enkä ollenkaan välitä siitä, miltä kehossa tuntuu, vaan nälkä ja ikävä täyteyden tunne vuorottelevat. En voi itsekään ymmärtää, miksi minulla on niin suuri tarve elää tällä tavalla.

Ei tätä oiretta oo ollu pitkään, liitän tän jotenkin ahistukseen ja masennukseen. En oksenteke ruokaa pois, syön vaan itteni liian täyteen..

Kamppailen tässä kyllä itsetuhosia ajatuksiakin vastaan, et tää voi olla itsetuhoisuuttakin.. pitänee puhua terapeutille tästä..

Tää asia on semmonen asia mikä vaan vaivaa mua..pakko puhua terapeutille tai jollekin..

Sama meno jatkuu, et ahtaan itteni aina nii täyteen,ku voin. Tänäänkin vedin ison pitsan..

Itselläni on krooninen sairaus, joka aiheuttaa kroonista kipua. Aloin syödä ja juoda yli tarpeen, koska herkuista tuli hyvä olo ja särkylääkkeet eivät tehonneet. Nyt painiskelen ylipainon kanssa ja muutaman kerran olen syönyt itseni niin ähkyyn, että seurauksena on ollut oksentaminen.

Ite ainakin sorrun käyttämään ruokaa mielialan kohottamiseen. Nyt yritän opetella siitä pois. Syöminen vain tuntuu hyvältä ja teidostan sen ja käyttäytymiseni, mutta seuraukset jatkuvasta mässäilystä ovat myös huonot.

Mullakin on paino noussu ton ylensyömisen ansiosta. Nyt kaapista löytyy kaikenmaailman herkut nii vedän niitä, nii sit on paha olo taas. Et oravanpyörässä ollaan..

Mä liitän tän syömisen jotenkin masennukseen, nyt on taas paha olo ku söin liikaa. Ei vaan jaksa tätä..

Heips tyttönen.. oon itse paininu syömisongelmien kanssa n.11 vuotta, ihan toisentyyppisesti kuin sinä...joten en vois sanoa täysin että ymmärtäisin, mutta uskonpa et kaikenlaisissa syömisen pulmissa on samankaltaisia tunnetiloja ahdistuksesta itsevihaan ja kaikkea siltä ja väliltä.

On hyvä, et oot tavallaan pongannu sieltä sen asian et toi sun syöminen liittyy jossain määrin masennukseen.. Mun mielestä ainakin se on jo pieni hyvä alku et tunnistaa mihin oma toimintatapa liittyy, joillakin jopa se voi olla hakusessa.

Puhut tuossa masennuksesta, onko sinulla hoitoa siihen? Se varmaan olis ensimmäinen asia joka pitäs olla hoidossa, et sais masennusoireet hallintaan.. sit vasta olis varmaan helpompi alkaa purkaa niitä toimintamalleja millä yrität hallita sitä masennusta.. esimerkiks sulla nyt toi syöminen.

Syötkö sä muuten normaalisti, jotakuinkin säännöllisesti ja normaalinkokoisia aterioita pitkin päivää? Jos et, niin nälkä voi myös paljon helpommin ajaa tollaseen "liikaa syöntiin" hallitsemattomasti. Normaalilla syömisellä sä et liho, vaikka pää väittäisi mitä!
Ootko kokeillu ottaa syömisen tilalle jotai muuta tekemistä, kun tunne siitä että pitäs syödä, alkaa? Luulisin että pikkuhiljaa harjoittelemalla jotain muuta, vois tilalle tulla joku toimivampi tekeminen.

Helpommin sanottu kuin tehty, todellakin tiedän!
Mut ensimmäinen vaihe varmaan on et sulla pitäis olla hoito masennukseen yms. kohdillaan.
Omalla tahdolla ja halulla muuttaa asioita on myös jäätävä voima.
Voin vannoa, et matkallasi muutokseen tuut kokemaan ällötystä, vihaa, raivoa, pelkoa, surua ja kaikkee mahdollista negatiivista niin itseäs kuin koko maailmaa kohtaan. Mut samaan läjään eteenpäin mennessä alat kokea myös positiivisia juttuja: Iloa, onnistumista, onnea...
Toivon todella et voitat kamppailusi, koska se on mahdollista.
Tässä yks elävä esimerkki sellaisesta voittajasta kirjoittelee sulle parhaillaan...
joka on taistellu tiensä läpi monien vuosien ja monimuotoisten syömisongelmien läpi.

Myös susta on siihen, ja luotan siihen (ja toivon) että voit vielä jonain päivänä kokea tän tunteen, kun kuljet tuolla maailmalla nää onnistumisen saappaat jalassa🙂👍

Kaikkea hyvää tyttönen!😍

Hei,

Olettekohan huomanneet, että Syömishäiriöliitto järjestää viikottain Tukinetissä SYLI-chattejä? Chatit ovat aina torstaisin klo 18-19.30.

SYLI-chatit ovat ryhmächattejä, joissa keskustellaan syömishäiriöstä. Chattiin voi osallistua kuka tahansa, jota aihe kosketaa. Keskustelun ohjaajina toimivat Syömishäiriöliiton koulutetut vertaistukihenkilöt sekä liiton työntekijät.

Tervetuloa keskustelemaan! 🙂👍

Kävinkin viime viikolla just syli-chatissa ja sainkin sieltä neuvoja, mut täytyy uuemman kerran osallistua..

Neola kirjoitti 10.1.2018 13:57

Heips tyttönen.. oon itse paininu syömisongelmien kanssa n.11 vuotta, ihan toisentyyppisesti kuin sinä...joten en vois sanoa täysin että ymmärtäisin, mutta uskonpa et kaikenlaisissa syömisen pulmissa on samankaltaisia tunnetiloja ahdistuksesta itsevihaan ja kaikkea siltä ja väliltä.

On hyvä, et oot tavallaan pongannu sieltä sen asian et toi sun syöminen liittyy jossain määrin masennukseen.. Mun mielestä ainakin se on jo pieni hyvä alku et tunnistaa mihin oma toimintatapa liittyy, joillakin jopa se voi olla hakusessa.

Puhut tuossa masennuksesta, onko sinulla hoitoa siihen? Se varmaan olis ensimmäinen asia joka pitäs olla hoidossa, et sais masennusoireet hallintaan.. sit vasta olis varmaan helpompi alkaa purkaa niitä toimintamalleja millä yrität hallita sitä masennusta.. esimerkiks sulla nyt toi syöminen.

Syötkö sä muuten normaalisti, jotakuinkin säännöllisesti ja normaalinkokoisia aterioita pitkin päivää? Jos et, niin nälkä voi myös paljon helpommin ajaa tollaseen "liikaa syöntiin" hallitsemattomasti. Normaalilla syömisellä sä et liho, vaikka pää väittäisi mitä!
Ootko kokeillu ottaa syömisen tilalle jotai muuta tekemistä, kun tunne siitä että pitäs syödä, alkaa? Luulisin että pikkuhiljaa harjoittelemalla jotain muuta, vois tilalle tulla joku toimivampi tekeminen.

Helpommin sanottu kuin tehty, todellakin tiedän!
Mut ensimmäinen vaihe varmaan on et sulla pitäis olla hoito masennukseen yms. kohdillaan.
Omalla tahdolla ja halulla muuttaa asioita on myös jäätävä voima.
Voin vannoa, et matkallasi muutokseen tuut kokemaan ällötystä, vihaa, raivoa, pelkoa, surua ja kaikkee mahdollista negatiivista niin itseäs kuin koko maailmaa kohtaan. Mut samaan läjään eteenpäin mennessä alat kokea myös positiivisia juttuja: Iloa, onnistumista, onnea...
Toivon todella et voitat kamppailusi, koska se on mahdollista.
Tässä yks elävä esimerkki sellaisesta voittajasta kirjoittelee sulle parhaillaan...
joka on taistellu tiensä läpi monien vuosien ja monimuotoisten syömisongelmien läpi.

Myös susta on siihen, ja luotan siihen (ja toivon) että voit vielä jonain päivänä kokea tän tunteen, kun kuljet tuolla maailmalla nää onnistumisen saappaat jalassa🙂👍

Kaikkea hyvää tyttönen!😍

Saan kyllä hoitoa tähän masennukseen ja käyn terapiassa. Syön säännöllisesti päivässä ja annokset on kohtuulliset. Yritän puhua terapeutille tästä seuraavalla kerralla.

Edelleen tuntuu olevan ongelmia syömisen kaa, saan välillä niitä ahmimiskohtauksia.