Minulla on ystävä, jonka opin tuntemaan jokunen vuosi sitten työharjoittelupaikassa, ja joka myöhemmin muutti asumaan minua lähelle. Tapasimme parin vuoden ajan melko säännöllisesti ja minusta muodostui tälle henkilölle eräänlainen epävirallinen terapeutti. Myönnän, että kuuntelin häntä jossain vaiheessa ihan mieluusti, koska toisen asioihin keskittyminen käänsi oman huomioni pois omasta ikävästä elämäntilanteestani, ja osittain autoin ihan mieluustikin, koska minulla itselläni on henkilökohtaisia kokemuksia esim. masennuksesta.
Viimeisen puolen vuoden aikana tämä varsin moniongelmainen henkilö on kuitenkin alkanut ahdistaa ja jopa ärsyttää minua. Hän ottaa minuun yhteyttä vähintään kerran viikossa ja haluaa tavata. Tapaamisessamme keskustelemme hänen ongelmistaan ja sairaudestaan, ja toistelemme samoja juttuja, joita olemme veivanneet jo monta vuotta. Tämä henkilö on lisäksi, osittain ehkä sairautensa vuoksi, osittain taas kenties luonteesa, hieman hidas ajatuksenjuoksultaan, mikä on myös alkanut rassata minua. Jonkin aikaa sitten tajusin, ettei meillä edes ole mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ystävä, jos häntä siksi voi minun taholtani edes tituleerata, haluaa vain märehtiä asioitaan, joita minä en enää jaksaisi kuunnella. Minusta tuntuu, ettemme ole lainkaan samalla aaltopituudella.
Jos homma olisi vain minusta kiinni, emme tapaisi kuin pari kertaa vuodessa kuulumisten vaihtamisen merkeissä. Nyt kyselisinkin, miten saisin hajurakoa tähän ihmiseen? Tälle henkilölle ei voi sanoa asiaa suoraan. Se ei onnistuisi minulta, eikä hän osaisi liiallisen herkkyytensä vuoksi ottaa sitä asiaan kuuluvalla tavalla. Yritän systemaattisesti kieltäytyä tapaamisista kiireisiin vedoten, mutta hän ei tunnu ymmärtävän viestiä. Osaisiko joku samassa tilanteessa ollut neuvoa?
Moi!
Mä sanoisin, että ainut oikea vaihtoehto on hienovaraisesti kertoa, että tarvitset omaa aikaa ja sinusta ei tällä hetkellä ole hänelle kuuntelijaa. Tai toinen vaihtoehto on kysyä, jos tekisitte välillä jotain muuta molempia piristävää asiaa (esim käydä leffassa) tai ehdota hienovaraisesti että voisitko sinäkin saada joskus kertoa sinulle tärkeistä asioista. Hänen on ymmärrettävä ettei ystävyys ole yksipuolista, että se tarvitsee molemmin puolisen "suhteen" jossa molemmat voivat vuorollaan kertoa omista asioista tai läydä/harrastaa jotain.. Jos mitään yhteistä ei olem tai et halua jatkaa ystävyyttänne, sinun olisi paras kertoa se hänelle. Mutta muista kertoa ettei syy ole hänen..
En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta mun henk.koht mielipide on, että asia pitää kertoa rehellisesti ja juuri niinkuin se on..