Näin tänään sateenkaaren. Katselin sitä ja toivoin, että löytäisin edes yhden ihmisen maailmasta jolle kelpaisin sellaisena kuin olen. Ettei aina tarvitsisi ansaita toisten tykkäämistä miellyttämällä loputtomiin. Olen kyllästynyt olemaan kiltti. Kun minua ei tarvita eikä olemassaolostani ole enää hyötyä, en merkitse mitään. Minussa on paljon vikaa, huonoja puolia kuten äkkipikaisuus ja olen joskus paha suustani. Tiedän. Viimeaikoina olen miettinyt kovastikin, mikä on se kardinaalivirheeni. En ole ilkeä, minulla on lämmin sydän. Koen itseni epäonnistuneeksi. Kuinka voisi oppia aikuisena rakastamaan itseään? Kun taitaa olla pohjimmiltaan kysymys siitä, ettei hyväksy itseään.