Kaikenkaikkiaan mukava päivä, olen lukenut kirjastosta lainaamaani historiallista romaania. Kerrankin ei kompastella häihin kirjan lopussa, vaan mennään naimisiin, ja uudestaan vielä, ja tehdään laumoittain lapsia.

Kävin veljeni luona viettämässä isänpäivää. Veljenpojat toivat lahjan isälle. Söimme ja joimme kahvia päälle. Sitten palailimme koteihimme, ja veljeni vei minut junalle josta haki minut aikaisemmin. Tulin junalla ja metrolla ja bussilla kotiin niikuin mennessäni veljelleni.

Pikemiten kirjoitti:
Ympäristöstä tulevien ongelmien ja muiden ongelmien puristuksessa ymmärrän tuhlaavani aikaani ihan turhanpäiväiseen ongelmointiin, mutta mitä teen kaikelle tälle jolla ei ole väliä enää ollenkaan.

Niinpä, sen kun osaisi ettei tekisi kärpäsestä härkästä. Elämä heittää kyllä eteen kaikenlaista ongelmaa ja hankaluutta, joiden kohdalla ainakin mulle käy helposti niin, että jään jumiin suhteellisen pieniin juttuihin - kai se on se, kun tuntuu turvallisemmalta tehdä asiat tarkkaan ja huolellisesti. Vaikka on monta asiaa, joiden kohdalla suuripiirteisempikin lähestymistapa toimisi yhtä hyvin.

Viime päivinä olen nukkunut miten sattuu, syönyt lääkkeeni miten sattuu, ja tehnyt muutenkin vähän miten sattuu.

Alan taas saada elämäni rytmistä kiinni. En haluaisi pudota kärryiltä enää.

Lopetin tupakoimiseni 5.11. perjantaina kaksi viikkoa sitten, vielä tekee mieli tupakoita, vaikka tiedän sen ettei ne maistu hyvältä, kuin on ollut polttamatta vähän aikaa.

En arvannutkaan tupakan maistuvan niin hyvältä kuin ei ole polttanut vähään aikaan.

Liityin facebookissa Darling nimiseen senssipalveluun. Sain heti kohta paljon yhteydenottoja.

Saisimpa tälläisia viestejä;

Ei oo sanoja sinun tilanteeseen. Kirjoitit, että tilanne on ollut mahdoton jo pitkään ja ei vaan pysty enää kestämään. Itse oon samanlaisia miettiny viime viikkoina, että en kertakaikkiaan kestä, enkä halua kestää enempää, jotain täytyy muuttua! Yksinäisyydestä kärsin myös ja läheisten ihmissuhteiden puutteesta, kun en oo koskaan oppinu luottaan ihmisiin ja olemaan aidosti yhteydessä toisiin.

On surullista, että et saa sitä lohdutusta ja tukea mitä tarvitsisit ja kaipaisit niin kovin. Sellainen toivon ajatus on itsellä pilkahdellut mielessä, että joskus sietämätön tilanne voi olla sellainen uuden alku. Silloin, kun tie on kerta kaikkiaan loppuun kuljettu, saattaa aueta sellainen ovi, josta ei normaalioloissa uskaltaisi kulkea. Kun on kuitenki päivänselvä asia, että näin ei voi jatkua, ei oo muuta vaihtoehtoa ku epätoivoisesti tarttua siihen mikä eteen tulee.

No, en tiedä lohduttaako tämä. Kun kirjoitat, että olo ja tilanne tuntuu sietämättömältä, uskon hyvin että tarkoitat just sitä ja niin se on. Raamatussa sanotaan, että "pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi; elämä elpyy, kun toive täyttyy."

Nämä sanat ovat niin lohduttavia! Kävi kateeksi!

Minun on vaikeata keksiä mitään kirjoitettavaa enään tähän. ehkä tämän on aika loppua ajallaan nyt kokonaan. Aloitin taas tupakkoinnin lopetuksen, ehkä onnistun nyt paremmin.