En tiedä miksi tuo tunne luokitellaan? Mutta itse kärsin aivan samoista tuntemuksista kuin sinä.

Olen usein varma siitä, että minustakin puhutaan pahaa selkäni takana ja että kuuloetäisyydeltä kuuluvat nauruäänet johtuvat minusta, tai jos ihmiset katsovat minua liian pitkään, olen heidän mielestään varmasti jollakin tavalla huono ihminen. Tämä on ymmärrettävästi todella ahdistavaa.
Tunne kun saattaa tulla ihan sukulaisten luonakin. 😭

Toisaalta luulen vahvasti, että tällainen "ajattelumalli" lukeutuu keskeiseksi oireiluksi sosiaalisten tilanteiden pelossa, josta omasta mielestäni olen kärsinyt jo kauan. Mutten ole aiemmin saanut diagnoosia/lääkitystä, kuin masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön. (Nyt olen täysin vailla diagnooseja, kun en ole päässyt vielä lääkäriin...)

Ikävä vaiva, johon kannattaa pyytää lääkäriltä apua, jos vain uskaltaa? Itse en vielä ole uskaltanut. ☹️ 😠

Mutta jos tuollainen häiritsee jokapäiväistä elämää/työntekoa, niin silloin on apu varmasti tarpeen. 🙂👍 Tsemppiä itse kullekin! 🙂👍

Joskus minustakin tuntuu että minulle nauretaan ja minusta puhutaan esim. kahvihuoneessa. Olen harrastanut paljon "salakuuntelua", mutta koskaan en ole sattunut kuulemaan mitään pahanpuhumista. Se on vain tunne minun omassa päässäni.
Joskus jos joku sattuu katsomaan minua pitempään niin olen lukevinani hänen ajatuksiaan. Joskus oikein tarkkailen että tuijottaako joku minua. Se on jotenkin naurettavaa toimintaa. Monet kerrat olen melkein ääneen sanonut että sanokaa nyt jos on jotain sanomista minusta.
Tällaisista asioista puhuminen ja varsinkin lääkärille on todella vaikeaa. Ehkä se helpottaisi, mutta jotenkin se on niin vaikeaa.

Piakristiina kirjoitti 24.2.2016 18:50

Olen alkanut miettimään olenko vainoharhainen, kun minusta tuntuu töissä usein siltä että minusta puhutaan pahaa selkäni takana ja minulle nauretaan kun en ole paikalla. Lisäksi tänään tapahtui kaksikin tapausta mitä luulen että jotkut työkaverit eivät halua tehdä töitä kanssani ja jotkut kyttäävät tekemisiäni.
Meillä oli yksi asiakaspaikka missä tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitaja joka olisi tullut kanssani sinne yritti saada tilalleen toista hoitajaa. Tämä toinen hoitaja sanoi että ei suostu tulemaan avukseni. Tuli sellainen tunne että kumpikaan ei olisi halunnut tehdä töitä kanssani.
Toinen tapaus oli sellainen että olin asiakkaan kotona suihkuttamassa asiakasta, kun eräs toinen hoitaja tuli mukamas "kylään" asiakkaan luokse. Olin juuri saanut suihkutettua asiakkaan. Toinen hoitaja kyseli että voiko muka "auttaa" minua vaihtamalla lakanat. Olin jo vaihtanut lakanat. Samalla hän tarkasteli että olin tehnyt kaikki mitä piti.
Tuli jotenkin olo että minuun ei luoteta tai sitten on takanapäin puhuttu että teen työni huonosti.

Luulen, että kyttääminen työpaikoilla on aika yleistä. Oliko tuo asiakaspaikka erityisen hankala? Ehkä siksi ei halunnut lähteä tämä toinen hoitaja sinne? Jos jokin siinä ihmisessä oli hälle liikaa?

Onko sinulla jotain hoitokontaktia, jossa voisit puhua noista asioista? Ja voisit miettiä mitä tehdä, vai tehdäkö mitään? Onko sinulla masennusdiagnoosi tai vastaava? Tietävätkö työpaikalla? Jos yrittävät pitää huolen, että jaksat (tökeröllä tavalla)? Tulipas paljon kysymyksiä, mutta kun en ole huomannut montaa kirjoitustasi, että tietäisin sinusta paljoa.

Minulla ei ole mitään diagnosoitua masennusta, koska en ole näistä asioista lääkärille kertonut. Ainoastaan kerran kun jouduin lomautetuksi jouduin hakemaan sairaslomaa, mutta se oli jonkin asteinen masennustila johtuen lomautuksesta. Silloin jonkin verran keskustelin lääkärin kanssa. Hän sanoi että on yleistä että masentuu kun irtisanotaan Määräsi vain unilääkettä.
Minä en usko että töissä on se ettei hoitaja halua mennä asiakkaan luokse vaan kyllä se oli ihan siitä kiinni ettei hän halunnut tehdä töitä parina kanssani. Tällä viikolla olen joutunut tuon kyseisen henkilön kanssa tekemään töitä kyseisessä paikassa ja on ollut todella ikävä tunnelma. Kuin pakosta hän tekee työt mitä pitää.
Ja taas yksi päivä oli kahvihuoneessa jotain juttua minusta. Kun tulin paikalla tuli hiljaisuus. En kuullut mitä puhuttiin kun supattelivat hiljaa ja nauroivat.

Piakristiina kirjoitti 25.2.2016 18:43

Joskus minustakin tuntuu että minulle nauretaan ja minusta puhutaan esim. kahvihuoneessa. Olen harrastanut paljon "salakuuntelua", mutta koskaan en ole sattunut kuulemaan mitään pahanpuhumista. Se on vain tunne minun omassa päässäni.
Joskus jos joku sattuu katsomaan minua pitempään niin olen lukevinani hänen ajatuksiaan. Joskus oikein tarkkailen että tuijottaako joku minua. Se on jotenkin naurettavaa toimintaa. Monet kerrat olen melkein ääneen sanonut että sanokaa nyt jos on jotain sanomista minusta.
Tällaisista asioista puhuminen ja varsinkin lääkärille on todella vaikeaa. Ehkä se helpottaisi, mutta jotenkin se on niin vaikeaa.

Mä luulen, että jos saisit jollekin puhuttua näistä asioista, niin se helpottaisi. Toisaalta työkaverisi ovat voineet huomata salakuuntelusi ja siksi käyttäytyvät, kuten käyttäytyvät. Ovat ehkä loukkaantuneita asiasta ja siksi eivät esim. halua työpariksi. Voisitko ottaa asiaa puheeksi tämän henkilön kanssa, joka ei vaikuta haluavan tehdä työtä kanssasi. Kahdenkesken?

Nyt olen saanut jonkinlaista tolkkua asiaan. Työkaverini selittää asiaa niin että hän ei halua mennä kyseisen henkilön luokse. On tehnyt liian monta viikkoa samaa listaa jne. Mutta en oikein sulata tuota selitystä.
Työpaikallani on todella vaikea puhua mistään asioista. Aina kun avaa suunsa tuntuu ettei ketään jaksa kiinnostaa tai eivät jaksa kuunnella. Sama tunne myös kotona. Miehenikään ei jaksa kuunnella juttujani. Parempi olla vaan hiljaa.
Nykyisin olen aika paljon omissa oloissani kotonakin. En jaksa enää yrittää mitään keskustelua kenenkään kanssa.