On kulunut kohta 4 vuotta kun erosin pitkästä liki 25v.avoliitosta .Se oli silloin kova paikka minulle sekä lapsilleni. Olen mielestäni saanut uuden mahdollisuuden .Elän avoliitossa ja olen onnellinen , mutta minä en vieläkään osaa luottaa täysin uuteen puolisooni.Kaiken järjen mukaan minulla ei ole mitään syytä pelätä pettämistä.Edellinen liittoni kariutui siihen kun sain mieheni kiinni pettämisestä.Mutta miksi minä yhä uudelleen panikoin ? Minun on välillä hyvin vaikea luottaa toiseen ihmiseen,jonka kanssa elän tätä hetkeä.Mieleni tekisi joskus huutaa suoraa huutoa sanomisteni takia.Tunnen etten saa aikaan mitään hyvää….en tiedä jaksaako puolisoni tätä minun ajatusmaailmaani.Toisaalta tuntuu että hän on liian kiltti mieheksi. Hänellä ei itsellään ole lapsia , ja tunnen ettei hän osaa joustaa lapseni asioissa niinkuin minä.Saan moitteet siitä että taas olen liian lepsu kun asia koskee lastani. Välillä on tunne että lapseni ja puolisoni vihaavat toisiaan.Puolisoni tahtoo että lapseni pitäisi tehdä juuri hänen pillinsä mukaan …ja juuri silloin kun hän itse niin haluaa.Puolisoni on jotenkin ehdoton…vaatii samaa kovaa kuria kuin hänelläkin on joskus ollut.Välillä tuntuu että en enää jaksa katsoa heidän riitojaan.Mikään ei mene yksiin …mikä avuksi?