Hei.

Olen aika erilaisessa elämäntilanteessa kuin sinä, mutta alkoholiongelman kanssa kamppailen minäkin. Pointti on siinä, että kaiken pitäisi olla hienosti, olen kesällä menossa naimisiinkin unelmieni miehen kanssa ja olen periaatteessa onnellinen - tai minun pitäisi olla, mutta en osaa. Olen kolmekymppinen ja juonut yksitoista vuotta, viime vuosina kausittaisia selviä jaksoja on esiintynyt mutta sitä ennen kaikki oli putkeen, putkeen, putkeen vuosikaudet. En käy töissä vaan olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mikä tietysti pahentaa asiaa, koska juomiseen on aikaa koko päivä. Lopulta ei enää halua edes juoda, vaan kantaa alkoholia itkien kaupasta koska ei pysty olemaan juomattakaan.

Mutta, noiden selvien jaksojen aikana minua on auttanut erityisesti se, että juominen on minulle ennen kaikkea tapa; tartu pulloon - nosta huulille - juo - laske pöydälle; toisto on rauhoittava rutiini. Alkoholiton olut on ensimmäisten selvien kausien aikana paras korvike, nyt olen siirtynyt vadelmavissyyn. Juomistani rajoittaakseni join myös pitkään pelkää ykkösolutta, ennen kuin olin valmis siirtymään kokonaan raittiiksi.

Katkolla olen ollut kolmesti, se on ihana paikka rauhoittumiseen ja oman elämän selvittelemiseen. Siellä tuntee olevansa turvassa. Viina ei pääse käsiksi.

AA:ssa kävin noin 1,5kk:n mittaisen, hyvin intensiivisen jakson vuodenvaihteen kieppeillä ja se on kyllä auttanut paljon. Se vain lopahti omiin sosiaalisiin pelkoihini. Ihmisillä on AA:sta hirveästi ennakkoluuloja, mutta ei se ole kultti eikä siellä tuputeta kenellekään uskontoa. Itseasiassa hyvin harvat tapaamani AA:laiset olivat uskovaisia.

Ehkä kaikkein tärkein tekijä alkoholinkäyttöni rajoittamisessa on kuitenkin ollut lääke nimeltä Topimax. Se ei toimi samalla tavoin kuin antabus tai naltreksoni, vaan se hyvin yksinkertaisesti vähentää viinanhimoa, mikä on nimenomaan se vaikutus jota alkoholisti tarvitsee. Isoina määrinä sitä voidaan käyttää samanaikaisesti myös masennuslääkkeenä - useilla alkoholisteilla kun on taustalla masennusta.

Toivottavasti tästä oli edes jotain apua. Juuri nyt en juo, mutta vielä 2 viikkoa sitten join koko ajan kasvavissa määrin, ja viikon päästä saatan juoda taas. Ei tarvita kuin pieni tönäisy ja olen taas matkalla väärään suuntaan. Alkoholisti on aina ikään kuin veitsenterällä. Jos lipeää vähänkin niin on hukassa.

Heippa Johanna3
Joo siitä on hyvä jo lähteä eteenpäin kun myönnät että sulla on alkohooli ongelma
mutta siitäkin pystyy parantumaan mut vaatii todellakin valtavasti
lujaa tahtoa ja halua.
Kannattaa ottaa yhteyttä esim AA.han ja onhan niitä muitakin ryhmiä ja vertaistukea
niistä kannattaa kysyä kunnalta / kaupunkista.
Vaatii lujaa tahtoa mut päätä että et aukase enää yhtään pulloa ja kun tulee voimakas viinan halu niin sillon kannattaa ruveta jotain tekemään että juominen unohtuisi???
Onko sulla ystäviä, kavereita, tukihenkilöä jne joka olisi tukenasi???
Vältä sellaisia tapahtumia, tuttuja jne jossa ollaan viinan kanssa tekemisissä.
No siinä hyviä vinkkejä aluksi kerro miten olet edistynyt niin vastaan sulle???
Kaunista kesää sulle

Minulla ei ole tuota ongelmaa, mutta läheltä olen sitä joskus joutunut seuraamaan, silloin sanottiin, että minulla se ongelma oli, eikä juovalla.
Päivä kerrallaan, tai jos se on liikaa, niin puoli päivää, jopa tunti kerrallaan ja tässähän piilee se totuus, että juovalle on yksi ryyppy liikaa ja tuhat liian vähän, olisi opittava väistämään sitä ensimmäistä ryyppyä, mutta, mutta...
Tämä on erään nuoren miehen sanomaa, "kun se viinapiru huokuttelee ja kuiskuttelee korvaan..." Täytyisi olla luja luonto ja "huono kuulo".
Te olette todella astuneet yhden pitkän askeleen eteenpäin ja olette myöntäneet ongelmanne, AA:sta voi olla todella paljon apua, mutta olen kuullut myös ihmisistä, jotka vuosien juomisen jälkeen on vain kiertäneet korkin kiinni ja se on ollut kertaheitolla loppu. Voi ajatella, että juomiseen käytetty energia on käännetty juomattomuuteen. Yksin ei ole hyvä jäädä, mutta seuran pitäisi olla juomattomuutta kannustavaa.
Yhdessa vanhassa elokuvassa, vaimo sanoi miehelleen jotenkin näin, "ei se ole ihme jos sinä sorrut juomaan, mutta se on ihme jos et sorru"
Mitä ihmeitä te haluatte itsellenne?

Hei, kiitos kaikille vastanneille. Olen jopa käynyt päihdeklinikalla, se on kai aika tärkeä askel. Antibusta tarjottiin ja totesin kyllä tässä etten taida muuten pärjätä..Kriisi seuraa toistaan ja sitä vaan jää koukkuun, ja se on ihan omaa heikkoutta täysin. Siis ihan kamalaa, alkoholi on päivän ainoa asia, työt hoitaa jollain ihme energialla ja sitten äkkiä ostamaan olutta. Aivan sairasta, mutta sairaus tässä kai on kyseessä. Huomenna soitan päihdeklinikalle ja sanon että nyt on pakko saada lääke, muuten ei onnistu. Tosiaan, en ollut tietoinen että muitakin lääkkeitä on saatavilla, kaiken alku ja juurihan on masennus, ja mielialaa nostaa alkoholilla jotta jaksaa arjen rutiinit. Saa draivin päälle edes hetkeksi. Ja sitä on täysin itsekeskeinen, kaikki pyörii alkoholin ympärillä.Mikä tahansa puute on kotona jotta saa tekosyyn hakemaan olutta, ja rahaa palaa ihan turhaan. Aamuisin on aivan out, ja tosi masentunut että taas meni näin....mutta, nyt ei auta kuin ihan millä tahansa keinolla saada itsensä kuiville. Muuten elämä lähtee todella alamäkeen. Oli ihanaa saada monenlaista vastausta. Se että mitä sitä oikein hakee tällä alkoholilla, se on sitä riittämättömyyttä tämän päivän haasteisiin ja kiireisiin, ei muuten jaksa. En muista milloin olisin aikuisten oikeesti ollut iloinen ja onnellinen. Sitä kaipaan, mutten enää yksin jaksa. Mikään ei tunnu miltään..paitsi kun juo itsensä sekaisin. Kaikki mokailut kestää sen jälkeen. Ja häpeä on aamulla ihan kamala. Mistä voimat ?😑❓

Hyvä Johanna!
Minä sain AA:sta avun. Soita AA:n auttavaan puhelimeen 040 5657999, sieltä saat tietoa mm. ryhmistä. Muista, että muutos on mahdollinen myös Sinulle!

Hei Johanna3, itse olen alkoholisti vanhempien lapsi. isäni on lähtenyt eriteille pullonsa kanssa jo aikoja sitten. Äitini juo enemmän vkl ja vähemmän viikolla, työnsä kuitenkin hoitaa. Haluaisin sanoa sinulle sellaisen asian, lapsena olemisesta(olen siis jo melkein aikuinen 20v) sen että vaikka olen ollut kuinka vihainen vanhemmilleni ja luvannut ja kironut etten ikinä anna sitä viinan kittaamista anteeksi, olen huomannut sen että äiti on aina äiti!(isästä ei nyt puhuta ku se jo häippäs) Vaikka penskana ja vanhempana on vituttanu se ainane juomine, silti tahdon auttaa äitiä ja olen omalla kohdallani huomannut sen ettei viha ole kenellekkään hyväksi. viha on vain oire josain oikeasta tunteestä(pelko yleisin).
Vanhemmista olen oppinut sen, ettei omaan elämään voi kukaan muu vaikuttaa ku sinä itse. Tie on varmasti vaikea ja aikaa vievä. Älä anna ihmisten haukkua sinua, älä pyydä sääliä, sinä olet oman elämäsi herra. Pidäthän mielessä kuitenkin sen että alkoholismi on henkisen sairauden lisäksi myös todella vahva fyysinen sairaus, kun juo paljon, keho oppii siihen ja vain yksinkertaisesti tarvitsee sitä lisää. se saattaa vaikuttaa henkiseltä heikkoudelta, mutta enemmänkin fyysinen oire. Käy googlaamassa juttuja antabus hoidoista ja juttele oman lääkärisi kanssa aiheesta. apu on lähempänä kuin uskot
Johanna3 kirjoitti 28.5.2010 12:8

Olen keski-ikäinen kriisiytynyt ja tarttunut pulloon, perheellinen ja kun luin tekstejä, itkin lukiessani alkoholivanhempien lasten kirjoituksia. Olen sellainen vanhempi. Mikä ajaa tähän tilanteseen ? Onko täällä ketään jolla itsellä on alkoholiongelma, päivittäinen, vaikka on töissä, elämä vakaata, ainakin pitäisi olla ja silti hölmöilee eikä itsekuri toimi. Saa haukkua, olen sen ansainnut. Etsin myös apua ja voimia tilanteen parantamiseen ja häpeän tavattomasti huonoa itsekuriani. Vertaistukea kaivaten.☹️ Oma tukikanava on jo ohjeistanut miten toimia, sekin on auttanut tilanteen purkamiseen. Mutta nämä ovat vasta alkuaskeleita. Astuisiko joku näitä kanssani ?

hei Johanna.

Luin kirjoitustasi mielenkiinnolla, koska olen menettänyt lähiomaisen viinan takia.
Hän oli sinun iässäsi samanlainen käyttäjä, mutta...vuosien saatossa touhu lisääntyi ja lisääntyi, lopussa karmeaa seurattavaa, kun minkäänlainen auttamisyritys ei menny perille. Kunnes sitten kun työpaikka meni,juominen oli päätyö, joka johti kuolemaan.

Itsekkin käytin alkoholia, alussa viikonloppuina, myöhemmin se alkoi mennä jokailtaiseksi tissutteluksi, humalanhakuista kumminkin. Sitten tuon kuolemantapauksen jälkeen tuli ajatus etä tämä ei johda mihinkää, tämä kyllä vielä loppuu, se ajatus kyti ja kyti aikansa, kunnes eräs ilta kaadoin lasiini otetun konjakin viemäristä alas ja ajattelin se oli siinä. Ei se helppoa ollut, koska mieheni teki kupposensa kaikesta huolimatta, mutta ei kylläkään tyrkyttänyt sitä minulle.

Löysin netistä sivut http://www.paihdelinkki.fi. Luin siellä juttuja, oli palstaa vähentäjille, lopettajille, saunaa ym. Sitten joku oli aloittanut sellaisella otsikolla kun "tänään en juo" siellä oli käyty aina aamulla jo kuittaamassa, että tänään ei juoda. Niinpä minäkin otin sen tavakseni, joka aamu ensiksi kun heräsin kävin laittamassa viestin "tulee raitis päivä tästäkin" tai jotain sinne päin. Se auttoi ainakin minua, koska olin tavallaan luvannu, koko maailmalle, että tänään en juo, enhän voinut sitä lupausta rikkoa.
Se oli minulle suuri apu ja alkoholi jäi pois kokonaa..ollut jo vuosikausia ja elämänlaatu on parantunu huomattavasti. Alkoholin korvasin liikunnalla, joka tuo hyvänolon tunteen, eikä ole tuppurainen olo seuraavana aamuna. Sen päätin myös kun lopetin, että sen on loputtava kertaheitolla, mitään huopaamista ja soutamista ei kannata kokeilla, koska mitä useammin sinä sen juomattomuus lupauksen rikot, niin vielä helpompi se on rikkoa taas seuraavalla kerralla.

Nämä ovat vain ja ainoastaan minun kokemuksiani, mutta......halusin ne jakaa tänne sen takia, että olisin tosi iloinen, jos näistä olisi jollekkin apua tässä alkoholi asiassa, koska sen minkä olen nähnyt ja kokenut, sellaista en halua kenenkään näkevän enkä kokevan, koska niin paljo se kärsimystä tuottaa.

Tsemppiä Johannalle ym.

Hei ja paljon kiitoksia kaikille kantaa ottaneille. Taidan olla todella heikko tyyppi itsekurin suhteen. Kävin lääkärillä, samoin kerran A-klinikalla, joka jatkuu parin viikon välein käynteinä. aloitin lääkkeen jonka kanssa ei voi ottaa alkoholia. Puolikkaan olutpullon voi ottaa, sitten tulee oireet. keskustelu A-klinikalla auttoi todella paljon ymmärtämään mistä on kyse ja miksen heti parane. Vie aikaa fyysisesti ja henkisesti että paranee. Sitä vaan mies ei tietenkään ymmärrä, uhkasi lähteä, vaikka olen jo parannuksen tiellä. ei ymmärrä sitä että se ei käy päivässä vaan vaatii aikaa ja asioiden läpikäymistä. Syy juomiseen täytyy löytää. paras apu on tosiaan ammattihenkilön kanssa keskustelu. Sairaus mikä sairaus, itsensä syyttely ei paranna vaan eteenpäin katsominen. Olo on jo parantunut, aloin tehdä asioita vaikka ensin viikon verran olin aivan poikki ja haluton, nyt alkaa jo tulla terve halu tehdä arkisia asioita ja kaikki näyttää valoisammalta.
Tehty mitä tehty, mitään ei saa tekemättömäksi, mutta voin antaa itselleni anteeksi ja kaikki on vielä korjattavissa. Ehkä se on tärkeintä. Mutta miksi tartun pulloon, sitä en tiedä.