olen niin ahdistunut ja pettynyt ystävyyssuhteessa jo etukäteen
Vanha ystäväni on ollut jo kohtalaisen ajan mulle tosi tärkeä. Löysimme toisemme uudelleen ja ystäväni on niitä ainoita tosi tärkeitä ihmisiä joita mulla on.
Olen ollut todella kiitollinen kaikista hetkistä.
Johtuen lapsuuden haavoista reagoin voimakkaasti kaikkeen mikä voi ystävyyteemme vaikuttaa ja jo pelkkä pelko tekee pahan olon.
Nyt on se pelko päällä.
Käsitin ystäväni puheista että olen niitä harvoja ihmisiä joita hän haluaa ja jaksaa tavata.
Pelkoni on että olen jäämässä sivuun.
Varhaislapsuudessani sain pettyä molempiin vanhempiini raskaalla tavalla.
Tämä nykyinen tilanne muistuttaa hiukan lapsuuden tilanteitani.
Eli vauriot kiintymyssuhteissa.
On niin inhottava olo että mietin vakavissani ystävyyden lopettamista asteittain jollei sitten ystävöni selkeästi pidä kiinni kuten ennenkin, suhteestamme.
Raskaalta tuntuu ja se pettymyksen tunne.
Kuulostaa ehkä oudolle mutta näin on.
Käsittelen nykyään terapiassa lapsuuttani.
Mitä teen?
Ystävyyssuhteisiin liittyy aina riski,kestääkö ystävyys pidemmällä tähtäimellä, elämän loppuun asti. Mitä enemmän on ystävälle kertonut niitä elämän tärkeimpiä asioita,sitä suurempi pelko on.
Tulevaisuudestahan ei voi kukaan tietää,mitä tapahtuu itselle,mitä ystävälle.
Minusta riski on ottamisen arvoinen kuitenkin. Harvoin elämässä tulee tällainen ihminen vastaan,jota voi sanoa YSTÄVÄKSI.
Vaikka ystävyys jossakin elämän vaiheessa katkeaisikin syystä tai toisesta,on tällainen ihminen ja ajanjakso ollut elämässä ja sitä ei kukaan voi ottaa pois.