Moi Maanvaiva!

Itse olen samaa miettinyt monesti, että olisin "tyytyväinen" jos saisin kostettua miehille jotka tekivät minulle pahaa, mutta en loppupelissä kuitenkaan usko, että se helpottaisi minun oloani. Epäilisin, että minulle tulisi vain syyllinen olo enemmän, kuin helpottunut. Kosto ei lopulta kuitenkaan poista sitä tuskaa sisältäni, jonka he on aiheuttaneet.
Muuta en voi kuin toivoa, että he jollain tavalla joutuisivat kärsimään teoistaan, mutta ei minun aiheuttamana...

Kaikkea hyvää sinulle!

Hei!

Emme tunne, mutta ajattelin sanoa mielipiteeni. Kosto ei kannata, mutta on asioita joita ei pysty antamaan anteeksi. Monet asiat kyllä pystyy, jos anteeksi pyyntö tulee riittävän ajoissa, mutta jälkiviisaus monia vuosia tapahtuman jälkeen todellakin on säälittävää. Vaikeata on antaa anteeksi usein esimerkiksi sosiaalinen syrjintä joka johtuu kateudesta, ja et sitä itse tajua, koska kukaan ei sinulle sitä kerro. Minä itse ajattelen, että en kosta, mutta olen asian yläpuolella. Tuntuu pahalta se muutos, että naiset ovat ystävällisiä ja miehet tuttavallisia, kun ei enää ole ulkoisesti niin kaunis. Ennen oli kaunis, mutta ei kuulemma luonnetta. Nyt on niin viehättävä luonne, mutta kroppa ei kuulemma riitä enää sosiaalisiin tilanteisiin. Se tuntuu hyvin pahalta. Mutta ehdottaisin, että kanna itseäsi ylpeästi , älä kosta. Älä alennu samaan kuin ne, jotka ovat menneet tekemään sen. Kateus sen mennessä niin pitkälle mitä esim. omalla kohdallani meni on eräänlainen mielen syöpä. Sitä on varmasti ikävä kantaa, mutta se on heidän huolensa. Ei minun.

Oma mottoni on aina ollu että "vittuile mulle kerran, niin vittuilen takaisin koko loppuelämäsi" -en ole ottanut tuosta paineita mutta aina tarvittaessa "muistutan" missä mennään. Jos joku on ollut aidosti pahoillaan niin olen nollannut tilanteen...

Onpas hyvä kysymys!

Tätä täytyi oikein miettiä. Mutta vaikea vastata. Oikeus? Niin no tavallaan on oikeus "näpäyttää" samalla mitalla, mutta mielestäni niin ei kannata tehdä 😀

Ei siksi etteikö toinen "ansaitsisi" mutta siksi että jos tekee toiselle ikävästi joutuu oman omantuntonsa kanssa ongelmiin. Mutta lievennettynä voi "auttaa" toista huomaamaan aiheuttamansa mielipaha tai muu .... Siis itse olen esimerkiksi tehnyt näin: "aluksi" mieheni tuntui aika huolettomasti viipyilevän esim työmatkalla ja "unohti" ilmoittaa toistuvasti . Itse aloin tehdä samoin viivyin asioilla enkä ilmoittanut viivytyksistä , muutaman kerran esim viivyin sillä tavalla että hän myöhästyi omasta menostaan (itse oli tehnyt niin lukemattomia kertoja) ja kun tulin kotiin, olin vähän mielenkiinnoton....

Kyllä ! siis joissain "harmittomissa" asioissa VOI "kostaa" . Mutta ! Vakavissa asioissa EI! Siinä menettäisi vain itsensä. Esim pettämistä ei pidä kostaa, eikä valehtelemista yms. 🙂👍

Hei!
Tämä on todella vaikea kysymys.Riippuu hieman minkälaista asiaa on kostamassa.Jos olisin esimerkiksi menettänyt läheiseni henkirikoksen uhrina, niin tottakai olisin täynnä vihaa tekijää kohtaan,mutta auttaisiko se kostaminen tekijälle mitään?Pilaisin vain sillä oman elämäni.

Tokihan meitä on moneen lähtöön.Jotkut kostavat pienetkin asiat mitä joku on tehnyt ja toiset taas eivät kosta mitään.

Haluaisin vain kostaa ihmisille jotka netissä haukkuvat minua jälkeenjääneeksi ja vähämieliseksi.
Tiedän, että kun lähen kostoretkelle, olen itse pahemmassa jamassa ja haukkujat jatkavat nettielämäänsä.
Mutta ei noita sanoja jaksa aina nielläkään.

Ole välittämättä/ vastaamatta haukkujiesi teksteihin. Tulet saamaan vielä kostosi, ennemmin tai myöhemmin. Muista vain sitten se että "älä anna nousta kusen päähäsi" kun se tapahtuu.

Olisi hienoa sanoa, että kostaminen ei kannata jne. Mutta itse ainakin kostan ihmisille "henkisesti". Eli siis en nyt mene väkivaltaisesti hyökkäämään ihmisiä vastaan, vaan asian hoidan henkisellä kidutuksella. Esim. Entinen kusipää poikaystäväni on joutunut tällaisen koston uhriksi, eli siis haluan että hän haluaa minut takaisin mutta en kuitenkaan halua häntä takaisin. Hieman hankala on selittää tätä, mutta kuitenkin niin, että saan jotakin outua mielihyvää siitä, että ex kinuaa minua takaisin. Joten kostamistahan sekin on. Väkivalta ei lopeta kiusaamista! Kannattaa olla fiksumpi kuin vastapuoli ja aina yhden askeleen edellä.

Netissä voidaan kirjoitella ihan mitä vain ja mistä asiasta tahansa. Eiväthän he tunne sinua ja tiedä sinusta sen enempää kuin mitä olet kertonut netissä. Ja jokainen sensuroi itseään sen verran, että vain murto-osa omasta elämästä, ajatuksista ja tunteista on esillä muiden luettavana. Älä siis heidän mielipitestä välitä! He voittavat jos heille suutut ja alat kostamaan.

Hei!

Tosi vaikea kysymys.
On olemassa ns "oikeutettua vihaa".
Oikeutettua kostoa, ei tietääkseni, vaikka hyvä syy olisikin.
Siinä mennään samalle tasolle sen pahaa tehneen ihmisen kanssa,
eikä tule kuin itselle huono olo.

Olen usein itse sanonut mielessäni, ihmisille, jotka ovat minua
vahingoittaneet, tai yrittäneet sitä,
että: Haluaisin jonakin päivänä antaa sinulle anteeksi. Vielä en pysty.

Sillätavalla, että antamalla anteeksi, vapauttaisin itseni, kuluttavasta vihasta.
Ei se tarkoita tokikaan sitä, että tehty vääryys pyyhkiytyisi pois.
Voimia! Ja rauhallista keväänodottelua!☺️❤️

Hei!
Fyysinen kosto ei mielestäni toimi missään tilanteessa. Henkinen enemmänkin.
Eikä senkään tarvitse olla suoranaista vittuilua toiselle. Typerän ihmisen huomiotta jättäminen ja pyyhkiminen elämästä kokonaan pois on jo mielestäni kostamista.
Ei tarvitse alentua typeryyden tasolle vaan olla vahvempi!
Olet vahvempi toista jos jätät vastaamatta huutoon.

Voimia! 🙂🌻

Niin olen kyllä nyt päättänytkin olla vastaamatta. Vaikka voi olla, että asia kuitenkin ottaa päähän sen verran, että käyn jotain kuittaamassa ja ihan väärässä paikassa.
Ja sittenhän se menee siten, että minussa vain olisi syy.
Yritän kuitenkin olla hiljaa.

Minulla ei tulisi mielenikään kostaa fyysisesti. Jos joku löisi turpiin, en löisi takaisin.