Hei,

Kun elämä on tuossa tilassa, et menetä enää mitään, vaikka katsot vielä seuraavankin päivän ja seuraavan kortin. 🙂👍

Jaksa vielä vähän, sinua tarvitaan täällä. Myös sinulla on tehtävä.

🙂🌻

Terveisin

Syyskaunosilmä

Mitä tapahtui Angergo? Haluatko kertoa meille muille mitä on vialla?
Sinulla oli viime viikolla niin kivat fiilikset. Ikävää, että ne ovat vaihtuneet vähemmän kivoihin. Toivon sinulle voimia🙂🌻. Varmasti samaa toivovat ne monet vanhukset joita olet työlläsi ja läsnäolollasi ilahduttanut🙂

Minusta tuntuu että hukun.
Olen yrittänyt jaksaa poikani kanssa, ei vaan voimat riitä.
Pojalla on psyykkisiä ongelmia, en vaan tiedä mitä. Olen pitänyt häntä pelkästään alkoholistina ja ilkeänä ihmisenä, mutta tosiasiassa ongelmat ovat psyykkisiä.
Miten minä jaksan ja pystyn tukemaan poikaani kun ei minulle kerrota mistä on kysymys?
Poikani kertoilee minulle jotain pieniä juttuja, aina omaksi edukseen, tai sen mitä on pakko kertoa saadakseen jonkun edun.
Nyt olen joutunut eräiden asioiden takia olemaan yhteydessä häntä hoitavaan lääkäriin sekä muihin henkilöihin mtt:ssä, siellä ollaan vakavia ja annetaan ymmärtää että pahoja ongelmia on, kun yritän kysyä että mitä minä voin tehdä, ei voida vastata kun on ne vaitiolovelvollisuudet.
Miten minä sitten pystyn auttamaan ja tukemaan kun en tiedä mistä on kyse?
Poikani pitäisi mennä kohta vankilaan, mutta hänelle täytyy nyt ehdottomasti anoa lykkäystä psyykkisistä syistä, en vaan tiedä mitä ne syyt ovat. Lääkärintodistus on tuolla minulla kun tänään hain, suljetussa kirjekuoressa, lääkäri on sitä mieltä että olisi tuhoisaa juuri nyt lähteä vankilaan.
Poikani ei kai pysty papereita täyttämään, ei vastaa puhelimeen, psyk.polilla voivat ensi viikolla avustaa minua laittamaan hakemuksen.
Poikani mieli vaihtuu hetkessä puolelta toiselle, välillä kaikki on hyvin, suuret suunnitelmat, leijuu maanpinnan yläpuolella, hetken kuluttua kiroaa ja heittelee tavaroita, ei tarvita kuin yksi pieni vastoin käyminen niin mieli muuttuu. Tai sitten makaa kotona, ei vastaa puhelimeen. Raivo on valtava kun sille päälle sattuu.
Minä olen yrittänyt auttaa ja pitää pinnalla, nyt on minulta voimat loppu.
Tämä on loputon tie, aina kuvittelen että kun tässä autan niin sitten on hyvin, ja hetken kuluttua tulee taas se jokin missä minun on autettava.
Ja kyllähän minä auttaisin, mutta kun mistään ei ole hyötyä. Jos autan tänään niin on pulassa huomenna, jos autan huomennakin, on pulassa ylihuomenna.
Poika tarvitsisi varmankin jokun hoitajan olemaan vieressä koko ajan, jonkun joka katsoo että hän ei menetä malttiaan, ja voi sittenkin menettää.
Minulla ei ole ketään kenelle puhua näistä, nyt tilasin ajan itselleni psyksiatriselta sairaanhoitajalta, jolla olen käynyt aikaisemminkin kriisitilanteissa.
Ihan oikeasti on nyt sanottava että ei tästä ole ulospääsyä, muuta kuin kuolema.

angergo kirjoitti 3.9.2008 16:1
.
"Miten minä jaksan ja pystyn tukemaan poikaani kun ei minulle kerrota mistä on kysymys?
kun yritän kysyä että mitä minä voin tehdä, ei voida vastata kun on ne vaitiolovelvollisuudet."

"Poikani mieli vaihtuu hetkessä puolelta toiselle, välillä kaikki on hyvin, suuret suunnitelmat, leijuu maanpinnan yläpuolella, hetken kuluttua kiroaa ja heittelee tavaroita, ei tarvita kuin yksi pieni vastoin käyminen niin mieli muuttuu. Tai sitten makaa kotona, ei vastaa puhelimeen. Raivo on valtava kun sille päälle sattuu."

" tilasin ajan itselleni psyksiatriselta sairaanhoitajalta, jolla olen käynyt aikaisemminkin kriisitilanteissa.
Ihan oikeasti on nyt sanottava että ei tästä ole ulospääsyä, muuta kuin kuolema.

Jos poikasi tarvitsee apuasi, hänen pitää kirjoittaa sinulle avoin asianajovaltakirja ja hyväksyä se, että hoidat hänen asioitaan.
Jos se ei käy hänelle, sinun on mahdotonta hoitaa hänen asioitaan. Terveydenhuollon henkilöstöä sitoo vaitiolovelvollisuus, eivätkä he voi tehdä muuta kuin kuunnella sinua ilman tällaista suostumusta. 😟

Toinen asia on se, onko sinun kovin viisasta alkaa hoitamaan hänen asioitaan, kun sellaista varten on olemassa ihan ammattilaisia. Sinulla on poikaasi valtavat tunnesiteet ja kaikki voi käydä aivan liian raskaaksi sinulle. Jos masennut itse, ei siitä ole mitään hyötyä teille kummallekaan. Parempi olisi jos päästäisit vähitellen irti niin hän alkaisi ottaa vastuuta itsestään.
Myöskin terveydenhuolto käyttää tilaisuutta sumeilematta hyväkseen ja jättää kaikki tukitoimet tarjoamatta, jos omaiset hoitavat kaiken ilmaiseksi. Henkilökuntapula on valtava. 🙄

Poikasi käytös kuulostaa maanis-depressiiviseltä käytökseltä ja mahdollisesti hänellä on jokin lääkehoitoa vaativa sairaus. Lohduttavaa on, että lääkehoito tehoaa, jos hän vain suostuu lääkkeitään syömään ja myöntää sairautensa.

On hyvä, että huolehdit nyt omasta jaksamisestasi. 🙂🌻
Olen itse huolehtinut lapseni mielenterveysongelmien vuoksi niin paljon, että masennuin itse loppuviimeksi. Myönsin, että olen liikaa puuttunut lapseni asioihin ja etten pysty häntä auttamaan enempää. Ehkä liika auttamiseni vain teki hänestä aloitekyvyttömän. Nyt hän on joutunut ottamaan vastuun itsestään. Vieläkin asuu kotona, mutta hoitaa omia paperiasioitaan ja huushollia. Sai lääkkeet ja minä ilmoitin, että hän on aikuinen ja saa ottaa aikuisen vastuun. Ja minä huolehdin omista asioistani. Alkuun tuntui oudolta, että pystyin tekemään omia asioitanikin.
Kannoin syyllisyyttä sekä siitä, että olin auttanut häntä liiaksi ja siitä, etten enää auttanut ja hänellä oli alkuun vaikeampaa. Se oli raskasta aikaa😭

Mutta lapseni oma elämänhallinta toi hänelle itsevarmuutta ja nosti häntä ylös kuopasta, jossa hän makasi. Hän ymmärsi, että hän itse vaikuttaa siihen, mitä hänelle tapahtuu.

Toivon, etten ollut liian suorasanainen. Mutta sinun on nyt jaksettava ensisijaisesti itsesi vuoksi. Sitten voit pikkuhiljaa antaa aikuisen lapsesi asiat hänen omaan hoitoonsa ja viranomaisten hoitoon.
Ala elää sinulle varattua elämää ja nauti siitä.🙂🌻

Valoa putken päähän toivoen Syyskaunosilmä