Tervehdys kaikille!

Ajattelin laittaa tän tänne, koska tuolla nuorten puolella en ehkä saisi kauheasti kommentteja, koska ”yl”. alkoholiongelmaiset ovat 18+.

Olen siis 18-vuotias nuori nainen Varsinais-Suomesta ja ongelmanani on mielenterveyteni ja hyvin nopeasti tullut ongelmajuominen.
Muutin tämän vuoden maaliskuun alussa omaan vuokrakämppääni ja pari päivää muuton jälkeen alkoivat ongelmani. Olin aiemmin juonut kahdeksannella luokalla yläasteella ihan känniin saakka. Miksi silloin join, mikä ajoi minut juomaan?
Olen jo noin varhaismurrosiästä asti kärsinyt alkoholinhimosta. Ehkä taustaani pitää vähän selittää ennen jatkoa. Äiti alkoholisti, samoin isä, äiti käyttänyt nuorena huumeitakin ja molemmat mielenterveysongelmaisia. Äitini kuoli 2010 maksakirroosiin.
Alkoholinhimo on aivan hirveä tunne. Ensimmäisen kännin jälkeen etsin joka lauantai mahdollisuutta ottaa alkoholia huoltajieni kellarista (huoltajinani olivat isoäitini ja hänen miehensä).Joskus sainkin otettua sieltä, mutta en ehtinyt juoda alkoa koskaan, kun jo jäin kiinni, kun jompikumpi heistä huomasi puuttuvan pullon.
Kuten jo otsikossa sanoin, niin minulla on myös mt-ongelmia. On ollut ahdistuskohtauksia, sopeutumishäiriötä, masennusta (joka liittyi ed. kohtaan). Olen maaliskuun alkupuolelta asti käynyt aikuispsykiatrian polilla puhumassa ja mulle on tehty AUDIT-,masennus-, ahdistus- ja mielialahäiriötesti. Nyt mulla epäillään olevan kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nyt mulla Antabus, Lamictal ja Quetiapin (uneen).
Kun muutin, niin sain vapautta ja myös vastuuta omista teoistani. Pesen pyykit, tiskaan ja käyn kaupassa. No, ekalla kauppakäynnillä aloin kattella kaljoja, koska mulle tulee visuaalisista ärsykkeistä alkoholia koskien aina se viinanhimo, vaikka se olis ollu kauemman aikaa pois. En ostanut kuitenkaan tällöin, mutta parin päivän päästä keskiviikkona rupesin ryyppäämään. Join sitten ke-,to-, pe-ja la-iltoina. Mä en pysty juomista seuraavana päivänä syömään kunnolla, joten menin sitten aika huonoon kuntoon. Pää oli sunnuntaina krapulasta ja syömättömyydestä niin sekaisin, että lähdin kävelemään vähissä vaatteissa n.10n kilsan päässä sijaitsevaan kaupunkiin. Tuli sitten kylmä, ja soiti yhdelle mun tutulle, joka on lääkäri. Oli sille puhunut mun viinanhimosta, ja se oli kuunnellu mua. Nyt se sitte vei mut päivystykseen, jossa pääsinkin lääkärille keskustelee ja se olikin myös psykiatri ja pääsin tällä tavalla omahoitajalleni.
No oli siinä sitten omahoitajan kanssa keskustelu ja tollasta, mut en kuitenkaan pystynyt olemaan ilman alkoa. Maaliskuun aikana Lamictalin määrää nostettiin ja ryyppäsi rankasti, sekä pubissa että kotona. Soittelin kännissä mun kahdelle ystävälleni (jotka ovatkin mun ainoot), ne oli maalis-huhtikuun ajan aika huolissaan musta. Olin näiden kahden kuukauden aikana välillä selvänä iltaisin, mutta suurimman osan illoista join. Päivisin kävin koulussa.
Joskus maaliskuun loppupuolella sain lääkkeksi Revian, jonka olisi pitänyt lieventää alkoholinhimoa (katin marjat se mitään auttanu),mut ryyppäsin kuitenkin lääkkeen varjolla kun uskottelin itselleni olevani ongelmaton. No ystävä oli tosi huolissaan ja selkeästi väsynytkin mun kännipuheluihin. Menin lopulta sitten ajelemaan kännissä, nukahdin rattiin ja suistuin ojaan. Kortti lähti. Nyt mulla on Antabus.
Ensimmäinen selvä päivä oli kolme päivää ennen vappua, ja toinen toukokuuta alkoi kuuri. Nyt tänään on 31. selvä päivä ja oon takonut päähäni ”päivä kerrallaan”- asennetta, vaikka Antabus estääkin juomasta. Ajattelen kuitenkin, että jos nyt pystyn aloittamaan 12:n askeleen ohjelman, niin Antabus-kuurin jälkeen, kun selvänä olo on omissa käsissä,
vosin pystyä hillitsemään itseni alkoholinhimon iskiessä ja ajattelemaan että ”tänään en ota, huomisesta en tiedä.”
Kuten ehkä huomasittenkin, niin olen hakenut tietoa Kahdentoista askeleen ohjelmasta. Syy tähän on se, että kun oli 15. päivä selvänä niin koin kuin salamana taivaalta ymmärryksen olevani alkoholisti ja tulen aina olemaan (alkoholismia ei määritellä juomismäärien mukaan, vaan sen kuinka paljon alkoholi määrää elämää, mulla alko pyörii kaiket päivät mielessä). Uskon AA:n faktaan siitä, että alkoholismi on synnynnäinen, parantumaton sairaus, joka tappaa, mutta sen eteneminen voidaan pysäyttämään. Pysäyttämistä kutsutaan raitistumiseksi.
Tästä sairaudesta paraneminen alkaa sen myöntämisestä ITSELLEEN. Oma äitini ei koskaan myöntänyt itselleen olevansa alkkis, ja lopulta kuoli juomisen seurauksena.
Kun olin ollut aikaisemmin nuorisopolilla, niin olimme terapeutin kanssa kerran tehneet listan omista toiveistani ja peloistani. Siihen kirjattiin se, etten halua olla koskaan alkoholisti.
Tästä eteenpäin. Mitäs sanotte?