Tuntuu ihan hirveältä katsoa noita sanoja ja surulliselta. En ole tiennyt että se on noin, aiemmin ajattelin että oli minun syy mitä tapahtui. Ja minun syy kaikki mitä tapahtui r a i s k a u k s e n jälkeen. Käperryin itseeni ja ajattelin olevani tosi vahva ja häpesin kaikkea mitä nuorena oli tapahtunut.
Pidin vuosikaudet itseni kasassa, kävin töissä, mies, lapset kunnes kaikki romahti. Masennuin ja silloinkaan en saanut kiinni asiasta. Heti. Onnekseni pääsin terapiaan mtt:oon aika nopealla vauhdilla. Söin lääkkeitä ja siellä puhuin ja puhuin ja itkin ja itkin. Varmaan vasta puolen vuoden päästä rohkaistuin sanomaan jotain nuoruudestani ja silloin vasta alkoi kerä aukeamaan.
Välillä on harmittanut kerän purkaminen koska se tekee niin kipeää. Kun on niin kauan syyttänyt ja halventanut itseään oli aivan järkyttävä kuulla, että terapeutti sanoi että minulle on tehty väärin. Uudestaan ja uudestaan hän on valanut minuun uskoa, että se ei ollut minun syy. Ja sitä seuranneeseen hyväksikäyttökierteeseenkään en ole syyllinen. Vaan ne täysi-ikäiset miehet. Minä olin lapsi joka luuli olevansa aikuinen. Ja luulin että seksistä ei voi kieltäytyä. Surullista ja itsetuhoista. Uudestaan ja uudestaan.
Tästä terapiasta tuli tärkein asia että voin nyt kahden vuoden jälkeen paremmin. Olen lopenut nyt masennuslääkkeetkin.

Jos en olisi saanut lähetettä mtt:oon ja jos terapiani olisi ollut esim 10 kertaa, mikään ei olisi muuttunut. Tälläset tapahtumat jättivät paljon sairaita ajatusmalleja, jotka olen puhunut terapiassa. Luottamuksen rakentamiseen menee pitkä aika, toivoisin että jos nuori masentunut ja itsetuhoinen tyttö ohjataan naisterapeutille. Minä kävin kaksikymppisenä sen 10 kertaa miesterapeutilla, tilanne vain paheni.
Vaikka julkisella puolella on tiukkaa jne jne näistä asioista ei saisi pihistää.

Minä olen nyt onnellinen hyvin monesta asiasta. Tuntuu että elämä hymyilee minulle 🙂🌻