Hei!

Olen 27-vuotias mies, korkeasti koulutettu ja pääsin vaativiin oman alan töihin pari vuotta sitten.

Olen noin 10 vuotta kärsinyt eriasteisista jännitys- ja ahdistusoireista: aluksi lukioiässä jännitys oli sos. til. jännitystä, myöhemmin oli jossain vaiheessa paniikkihäiriötäkin ja tällä hetkellä luokittelisin ahdistukseni enemmänkin jatkuvaksi eli voimakas ahdistuneisuushäiriö. 17-vuotiaana sain Seronil- ja Propral-lääkityksen, joilla pärjäsin useita vuosia. Sitten jossain vaiheessa vaihdoin Venlafaksiiniin (75 mg), joka toimi kohdallani oikein hyvin ja piti pahimmat oireet kurissa. Pari kertaa lopetin lääkityksen, mutta oireet palasivat aina pahempina muutaman kuukauden kuluttua, joten päädyttiin takaisin lääkitykseen.

Viime syksynä koin, että n. 5 vuoden on-off -Venlafaksiini-käytön jälkeen lääkitys ei enää tehonnut: salakavalasti tuli ahdistusta, minusta tuli passiivinen ja masentunut. Lääkitystä yritettiin vaihtaa Cymbaltaan, josta masennuin yhä vain enemmän ja mukaan tuli vallan synkkiä ajatuksia. Jouduin välillä olemaan töistäkin pois, kärsin pahoista uniongelmista. Cymbalta lopetettiin ja kokeiltiin ajaa Venlafaksiini takaisin, mutta se ei vienyt ahdistusta, eikä zombiemaista oloa pois. Lopulta Venlafaksiini vaihdettiin Seroniliin, joka vei pahimman masennuksen pois, mutta ahdistukseen en ole saanut apua muusta kuin rauhoittavista.

Olen puolen vuoden aikana ravannut arviolta 5-6 kertaa lääkärissä ja kolme kertaa psykiatrilla ja tilanne tuntuu vain pahenevan. Kärsin pahoista keskittymisongelmista oireiden vuoksi, ja elämäni on kaukana normaalista – jatkuvaa ahdistusta ja sen vuoksi olen aivan rikki henkisesti. Käyn myös terapiassa, mutta se auttaa vain vähän. Eniten hyödyin viimeisen 10 vuoden aikana lääkehoidosta, mutta onkohan nyt tullut joku lääketoleranssi SSRI:hin? Viimeksi psykiatri määräsi Lyricaa, jota olen nyt välillä iltaisin ottanut ja se tuntuu laukaisevan ahdistusta hyvin, mutta olisin mieluummin jatkanut SSRI-lääkkeillä, mutta en jaksa enää aloittaa yhtään uutta, kun tarvitsen pikaista helpotusta. Rauhoittaviakaan en viitsi käyttää kuin aivan minimaalisia annoksia ja Lyrican säännöllinen käyttö pelottaa aivan mielettömästi. Tarvitsisin myös jotain, joka stabiloi mielialaa, sillä se heittelee erittäin rajusti ja jotkin masennuskohtaukset ovat hyvin synkkiä.

Mä en kerta kaikkiaan tiedä, mitä nyt voisin tehdä. Pelkään, että menetän työpaikkani tai joudun jäämään pitkälle sairaslomalle, jos en saa tähän jotain toimivaa lääkitystä. Mun lääkitys tällä hetkellä on siis Seronil 10 mg, Lyrica 25 mg iltaisin, Propral ja Opamox tarvittaessa. En tiedä, pitäiskö mun nyt kokeilla vielä nostaa Seronilia 20 mg:aan ja Lyricaa myös. Parin viikon päästä menen jälleen psykiatrin juttusille.

Olisi kiva kuulla jotain positiivisia kokemuksia, kuinka te olette selvinneet pahasta jamasta ja löytäneet sopivan lääkityksen? Vuosien SSRI-käytön jälkeen se tuntuu olevan jo hankalampaa, kun/jos vanhoihin lääkevaihtoehtoihin ei viitsi palata.