Ai että minä inhoan yli kaiken näitä ”sinisiä hetkiä” joita tulee silloin tällöin, jolloin olet liian filosofisella päällä, ja saat kiinni jostakin ajatuksesta, mutta se karkaa ja/tai paisuu sellaisiin mittoihin että sitten ei saa unta enää sen takia. Rupeaa mietityttämään elämän tarkoitukset sun muut, se mitä tulee tekemään elämällään, ei varsinaisesti itketä mutta ei ole oikein iloinenkaan. Vaan sellainen tunteeton olo, jolloin vaan istuu tuijottamassa tietokoneen ruutua melkein tunnin ja ei edes kädet liiku näppäimistöllä, miettien kaikenlaista. En tiedä, ehkä olen vain liian filosofinen ihminen ja annan sen tunteen saada itsestäni liikaa kiinni, tai sitten ne ovat niitä hetkiä jolloin ei tarvitse paljoa tapahtua niin menettää täysin järkensä. Kuulostaako yhtään oudolta? vaiko tämmösiä hetkiä muillakin ihmisillä joskus… ”I am disillusioned enough to know that no man’s opinion on any subject is worth a damn unless backed up with enough genuine information to make him really know what he’s talking about.” – H.P. Lovecraft