Aamulla taas oli loppuelämäni ensimmäinen päivä alullaan! Tulehdus on jumputtanut jo aikansa ientaskussa ja häirinnyt untakin. Eilen tajusin, että sydänpotilaalla ei saisi näitä suun tulehduksia olla ettei ne mee syrämmehen. Soitto hampurille ja heti hoitoon!🙂👍
Lekuri oli espanjalainen, mutta antoipa tehokkaita tulikomentoja suun hotamisesta, etten sanoisi vähän moitteen tuntua. Mutta minkäs teet ruoka vain menee sinne taskuun vaikka pitäis mennä mahaan!! Pitää kai tästälähin nieleskellä purematta!!
No pääasia olis ettei niitä tulehduksia tulisi ja jos tulee niin nopeammin hoitoon. On kuulemma sen verran vaarallisia nuo suun tulehdukset syrämmelle😠.
Ohjes käskettihin pureskella ksylitoolipurkaa joa ruuan päälle. No sehän on nam!😐

Hei
Suun hygieenia on tosi tärkeää. Tässä Aamutohtorin ohjelma aiheesta.
https://areena.yle.fi/1-3420856
🙂🌻

Sanna_Sydän kirjoitti 20.3.2018 11:17

Sairaudesta huolimatta elämää tulisi kuitenkin pyrkiä jatkamaan mahdollisimman normaalilla tavalla huomioiden toki sairauden mukanaan tuomat muutokset ja rajoitukset.

Tämä ei ole mikään vinkki kelleen vaan ainoastaan oma kokemus mahdollisimman normaali elämisen jatkamista sydän sairaudesta huolimasta.
Normaalisti nyt hiihtäisin keväthangilla kymmeniä kilometriä päivässä. Suunnittelisin osallistumista maratoonihiihtokilpailuun, haaveilisin jopa voitosta.
Jaksan joka toinen päivä hiihtää ja sekin tuntuu ihan paskalta, ei sydämessä vaan päässä.

Eikä sitten muuta olekaan sanomista. Jos menisin vertaistukeen, siellä pitäisi olla iloinen, että jaksaa joka toinen päivä hiihtää tai olla muuten vaan onnellinen eikä se mua nyt suuresti huvita. Yleensäkin mua häiritsee sydänvikaisissa se, että he ovat yltiöpositiivisia. Aivan kuin olisi hienoa olla sydänvikainen. Mikään ei voi enempää vituttaa elämässä kuin se, että ei voi hiihtää mielinmäärin keväthangilla. Ei ole normaali elämää olla hiihtämättä.

Kiva kuulla sinusta Maanvaiva. Ihmettelin, minne olet kadonnut. On kai normaalia olla vihainen, kun ne asiat joista nauttii ovat ainakin osaksi kiellettyjä, mutta sinun kohdalla ei onneksi kokonaan. Ihmiset reagoivat asioihin eri lailla. Joidenkin on vain helpompi yrittää etsiä mahdottomastakin tilanteesta jotakin hyvää, että kestäisi. Ei se sen kummempaa ole. Hyviä hiihtoretkiä sinulle. Lapin hanget nyt parhaimmillaan. Sinne kovasti nyt tekisi itselläkin mieli, mutta nyt se ei onnistu mitenkään. Harmittaa....

Voin hyvin kuvitella, et vituttaa jos et pääse hiihtään niinku ennen. Olen käsittänyt, että hiihtäminen on tärkeä asia elämässäsi. Onhan se sillon iso juttu, jos sitä ei pysty harrastaan samalla lailla ku ennen. Turha sitä on väkisellä yrittää olla valoisa ja positiivinen. Saahan menetyksiä surra.

Tää talvi on ollut hiihtämisen kannalta suotuisa tääl etelässäkin, ja kyllä mulla ainakin mielialaan vaikuttaa hyvin positiivisesti se, että hiihtokelit on hyvät! Samoin huonot kelit vaikuttaa toiseen suuntaan. Itsellä ku terveys ei rajoita hiihtämistä. Rannikon säät sen sijaan rajoittaa. 😟 Pohjoiseen olis tarkoitus kohtapuoliin suunnata jatkamaan hiihtokautta, joka täällä alkaa olla loppuvaiheessa. Toivon kaikkea hyvää sulle maanvaiva, ja hyvä kuulla sinusta. Onko tietoa, onks tuo jaksamisesi / kiinnostuksesi lasku väliaikaista vai voiko palautua vielä ennalleen? Paranemista sulle joka tapauksessa.

Normaalielämä, mitä se on? Minulla se oli entisessä elämässä ongelmia, ongelmia,työnarkomaniaa, tappouhan alla elämistä exän taholta, tyttären hengissäpitämistä, taistelua lääkäreiden kanssa tytön hengestä. Tämä kaikki johti omaan sairastumiseen, MS-tautia etsittiin vuosi ennenkuin tunnustin lääkärille tilani, olin silloin jo liikuntakyvytön. Hengissäpysymisen ehtona oli lähtö siitä suhteesta. Jätin sinne omaisuuteni, 2 lastani, yksi kuoli vauvana, vaimoni. Ystävät katosivat ympäriltä, kun eivät ymmärtäneet ratkaisuani, en koskaan kertonut kenellekään. Sillä oven avauksella putosin taloludellisesti 0,5 miljoonaa markkaa. Taskussa oli 2 mk. Nuorena olin aktiiviurheilija, sitten himokuntoilija. Kun elämä pysähtyi olin täysin tyhjän päällä. Ajattelin ettei ikinä enää nainen pääse lähelleni. Äitini hakkasi minua lapsena.
Meni tasan kaksi päivää, kun tapasin nykyisen vaimoni, hän tuli hakemaan tanssiin. En ole koskaan kokenut sellaista ilmiötä ennen enkä jälkeen. Hänen käsiensä kautta virtasi minuun sellainen lämpö ja voima etten sitä käsitä vieläkään, vaikka siitä on kohta jo 32v.
Siitä alkoi kolmas elämäni, ilman häntä ja yhteistä tytärtämme tuskin tässä kirjoittelisin. Ei tarvitse pelätä kotiin tullessaan. Kun asiat alkoivat tuntua hyvältä kävin sitten hirvittävässä masennuksessa. Mutta sieltäkin noustiin, kesti vain 8 vuotta se vaihe.
Sitten 2010 marraskuussa iski sydäninfarkti. Tehtiin pallolaajennusta sairaalassa, siinä operaatiossa kuolin siihen pöydälle. Kun sydän pysähtyi meni näkö, kaikki kivut poistuivat, henkinen olotila oli todella upea ja levollinen, kuulin kaiken kun lääkäri antoi tulikomentoja hoitajille, siinä juostiin piikkien kanssa aika lujaa. Minä liuin rauhallisena kohti ihanaa valoa, joka loisti taustalla, oli selvää että sinne mennään. Sitten yht äkkiä tuli tieto jostain, "Nyt saat itse päättää menetkö tuonne", lähetin vastauksen "En halua vielä jättää vaimoani ja tytärtäni". Seuraava muistikuvani on teho-osaltolta. Kuoleman pelko katosi siinä.
No niin se oli kertomus ns. normaalista elämästä. nyt se normaali on sitä, että joka aamu olen tyytyväinen kun saan herätä uuteen päivään ja on ympärillä läheisiä ja ystäviä. Liikkumisen ja työteon kanssa pitää osata elää niin ettei rasita itseään liikaa, sitä vain pitää oppia säätämään ja sietämään. ei se ole yltiöpositiivista vaan kiitollisuutta, että saa elää ja tallustella niillä voimilla mitä on jäljellä.
Nykyään toimin vertaistukihenkilönä, koska olen itse saanut sieltä henkistä apua.
Nyt elän tällaista normaalielämää ja tuntuu todella kivalta herätä kevätaamuun, vaikka ei voikaan enää hiihdellä hangilla.
🌻🙂🌻😍. Tsemppiä kaikille ja kevättä rinnoille!

Aikamoinen selviytymistarina sinulla matson2. Ei voi kuin ihmetellä, mistä kaikesta olet selviytynyt. Kyllä se varmaan on niin, että kun putoaa ihan pohjalle ei ole kuin kaksi mahdollisuutta ja sinä valitsit sen hengissä pysymisen tien. Kun pikkuhiljaa pääsee elämiseen kiinni arvostaa elämää ja on pienistä asioistakin kiitollinen. Ja toinen ihminen rinnalla on sellainen voimavara, että kannattaa taistella ja selviytyä, vaikka välillä tekisi mieli luovuttaa.

Näinhän se on. Vuosien mittaan olen huomannut, että sairaalle sydämelle henkinen paha olo on paljon kuormittavampaa, kuin ruumiillinen rasitus. Elikkä kun on masentunut ja sydän reagoi siihen niin ei kyllä huvita silloin rasitttaa itseänsä lenkillä ja muullakaan ruumiillisella työllä. Kyllä se normaalielämään pääsy piäikin lähteä siitä, että mieliala olisi mahdollisimman hyvä, mutta se onkin aika vaikea yhtälö masentuneena. Mutta nythän vois mennä hakemaan vaikka pajunoksia ja kasvattaa niitä kissoja, viä ehtii!!☺️❤️☺️🙂🌻

Minun sydän sairauteni on pelkkä fyysinen sairaus. Vaikka olen ollut kuinka hyvällä päällä, silti sydän on saattanut olla epäkunnossa. Sydän sairauksiakin on monenlaisia, kuten mt-ongelmia ja kaikkiin ei vaan auta se, että koittaa nyt vaan olla hyvälllä tuulella, niin sydänkin on sitten kunnossa.

Esim. kun olin leikkauksessa, toiset sydänsairaat pääsivät kotiin heti seuraavana päivänä toimeenpiteen jälkeen. He saattoivat mennä töihinkin parin päivän päästä. Sitten toiset ovat osastolla kuukauden ja monta kuukautta sairauslomalla. Kyllä siinä on myös sitten ero kuinka hyvällä päällä jaksaa olla.

Näinhän se menee, maanvaiva. Olet juurikin oikeassa siinä, että meillä kaikilla on omat kokemukset ja tuntemukset. Eikä niitä voi kukaan muu muuksi muuttaa ja väittää.Ne tuntemukset ovat ihan oikeita jokaiselle henkilökohtaisesti, eikä niitä saa eikä voi kukaan vähätellä. Mutta tämä on sellainen foorumi missä voimme vapaasti esittää miltä minusta oikeasti tuntuu. Kaikkien kokemukset ovat henkilökohtaisia ja ainutkertaisia ja siten myös sitä ns. normaalielämää kaikkine kremppoineen. Aurinko kuitenkin paistaa nykin hienosti ulkona ja hanget alenee, kohta on kevättulvien aika.😍🙂🌻 Keltaista pääsiäistä kaikille ja mämminmakuista!!😋

Olen nyt lähes kuin kilpahiihtäjä, koska sain astmalääkkeen avuksi hiihtoon. Kokeilen suihkauksen ottamista ennen hiihtoa vaikka ei olekaan astmaa. Ehkä se on enempi psyykkinen asia kuin lääketieteellinen mutta olen hiihtänyt pääsiäisenä aikasti paljon.

Aamuisin on lähes 30 astetta ja pitää ottaa keskipäivään, että voi aloittaa hiihdon. Sitten onkin tunturin päällä plusasteita. Ja sitten onkin taas ilta ja huomenna taas yritän töitä.
Kuivalihat kuivuu ja tämmöstä kai se normaali elämä on sydänsairaudesta riippumatta.

Sähän oot kuin Norjalaaset huippuhiihtäjät. Astmalääkkeellähän neki painelee😀.
Nythän näyttää hyvältä. Hyviä liukuja tunturia alaspäin, sitte kun on ensin sinne ylös päässy!!😎😎

Hei maanvaiva! Mua alkoi kiinnostaa tuo kuivalihan teko. Voitko kertoa siitä? Missä sitä kuivataan ja kuinka kauan se pitää kuivaa, että se säilyy? Kuinka pitkään se säilyy sitten syömäkelpoisena. Mahtaa olla hyvää! Ainakin kun telkusta oon joskus nähäny sitä syötävän ovat nauttineet. Voisko esim. naudan lihaa tehdä samoin, vai onko poronlihassa jotain sellaista ominaisuutta, että se onnistuu vain siitä? Pitääs joskus oikein tilata sitä poronlihaa ja kokeilla tuota, mutta onnistuuko se täällä pohojanmaalla, pitääkö olla kovat yöpakkaset ja sitte päivällä hyvä aurinko vai mikä siinä on se vaatimus. Täällä on kyllä yks mies, joka toimittaa tilauksesta poronlihaa. 😋🙂👍🌻🙂🌻

Olenkin ollut tunturissa vailla nettiä monta päivää, joten en ole lukenut tätä kun nyt.
Suurin osa ihmisistä kyllä tekee kuivalihan naudanlihasta, koska poro on kallista, jos sitä pitää ostaa. Ja lähes yhtä hyvää se on naudastakin ( valehtelin). Porossa ei ole rasvaa niin paljon kuin naudassa joten musta se kuivuukin paremmaksi. Pitää olla kovat yöpakkaset, lähemmäs 30 astetta ja päivällä saa olla melkein lämmintä, niin sitten tulee hyvää kuivalihaa.
Mun eka satsi kuivalihaa on valmis, vielä roikkuu narussa kaksi satsia. Osan myin ulkomaille, osan annan sukulaisille ja loppu itselle. Kesällä varsinkin se on hyvää.

Meni hankalaksi chattiin tuleminen, nyt kun teen etätöitä ja nettiyhteys on työpaikan. Kun teen erittäin salaista männynkävyn tutkimisprojektia tällä hetkellä, niin en voi esim. veljelleni laittaa viestiä Venäjälle. Pitäisi kai juosta naapurin tietokoneelle mutta sitten he saisivat selville, että naapurissa asuu salainen tutkija. Tai sitten olen vaan sotkenut yhteyteni, enkä osaa sitä korjata. Kaikki päivitykset on kohillaan ja sun muuta olen yrittänyt.

Seuraavaksi alan taas pakkaamaan, kun johdan ulkomaalaisille viiden päivän lumiluolavaellusta. Mikä ehkä on kaikkein raskainta fyysistä työtä mitä olen vähään aikaan tehnyt. Jos vaan maltaisin opastaa, enkä yhtään luolaa kaivaa, niin voisi olla, että selvityisin elossa tai siis ettei sydän sanoisi mitään vastalausetta asiaan. Mulla on kyllä ihan lääkärinlupa tähän. Opastukseen, ei kaivamiseen.

Ooks kokeillut ottaa virrat pois reitittimestä n. minuutiksi. Onko sulla eri reititin työasioihin ja oma omaankäyttöön. No mikä se on tuo lumiluolavaellus, mistä siitä sun vaelluksesta saa lisätietua? Kiinnostava homma. Onko sulla siihen nettisivut, mistä vois kurkata?😳😐