Aattelin et tänne vois vähän purkaa omaa pahaa oloaan, kun ei oikein oo ystäviä/kavereita kenelle puhuu ja purkaa omia ajatuksiaan.. Eniten tälle hetkellä ahistaa kun oon nii yksinäinen ja masennus vaan suurenee päivä päivältä, eikä se auta asiaan et kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta.. Sitten kun on päivät yksinään kotona ni alkaa ahistusoireet suurenee ja sit iskee paniikkikohtauksii , tuntuu vaan siltä ettei millään oo mitään välii ja kaikki tuntuu nii turhalta.. Näitä masennus/paniikkioireita miul on ollu jo n. 6 vuotta, jotkun ajanjaksot on vaikeempii ja sit on niitä parempii ajanjaksoja, mut nyt on taas menos nii vaikee kausi elämästä ettei pää meinaa pysyy kasas.. ☹️
Heippa!
Ihan kun itse olisin kirjottanut kirjottamasi tekstin.
Itse olen myös ollut viimeiset 8 vuotta sairaana (masennus,paniikkihäiriöt,julkistenpaikkojen pelko,sosiaalistentilanteiden pelko ja nyt kuukausi sitten uusi diagnoosi yleistynyt ahdistushäiriö.)
Olin pelkästään neljän seinän sisällä reilut 6 vuotta, ennen kun päätin palata elämään kiinni. se ei todellakaa ollut helppoa.. joka kerta kun ovesta pihalle astuin, niin pelotti millon mikäkin,mutta uskon saaneeni pelkoja vähemmäksi sillä, että vain menin tilanteisiin mitkä pelottivat ja sisäinen kannustava puhe, oli myös erittäin tärkeää tuossa vaiheessa.
Ja kun tuli onnistumisia niin sitä myöden tuli myös itsevarmuutta ja tyytyväisyyttä itseeni ja kun tuli takapakkeja niin peräännyin ja kokeilin uudelleen hetken päästä. (esim. lähdin kauppaan, mutta kaupan ovella iski hirveä pelko ja kauhu ja oli pakko päästä äkkiä kotiin, hetkeksi tulin kotiin ja rauhotin itseni ja kokeilin uudelleen ,joskus jopa kokeilin viisi kertaa ennen kun kauppaan pääsin)
itsensä vieminen mukavuus alueelta pois ei ole koskaan mukavaa,mutta itselleni siitä oli ainakin hyötyä.
Kotona kun istuin yksin päivät niin minulla oli aivan liikaa aikaa ajatella asioita ja miettiä sitä omaa oloa. joskus pelkäsin että millon taas se paniikkikohtaus sieltä tulee ja kun sitä jännitti ja odotti niin tietenkin se tuli. jos liikkuminen kotoota tuntuu mahdottomalta ajatukselta niin yritä keksiä itsellesi jotain puuhaa mikä saisi ajatukset pois pahalta ja minkä puuhastelu tuntuisi itsestäsi mukavalta ja hyvältä 🙂
Itsellänikin oli jossain vaiheessa vaihe, kun ei ollut ympärillä ystäviä jotka olisivat jaksaneet kuunnella ja tukea minua kun vointini oli surkea.
Toivottavasti sinulla on kuitenkin edes joku ihminen jolle pystyt puhumaan ja purkamaan pahaa sisältäsi. 🙂🌻
Jossain vaiheessa kun koin erittäin kovaa yksinäisyyttä,niin kirjoitin pahoja fiiliksiäni vihkoon ja jossain vaiheessa myös tukeuduin kirjottamaan tänne myös omaa ahdistustani ja pahoja tunteita.
Yritä ajatella mahdollisimman positiivisesti ja keskity hyviin ja mukaviin asioihin elämässäsi 🙂
Aurinkoa viikkoosi 🙂
Tuttuja tunteita, tosin mulla on tällä hetkellä vähän parempi tilanne kun vielä joku aika sitten. Onko sulla yhtään ystävää? Onko sun paikkakunnalla mitään vertaistukea saatavilla masentuneille/paniikkihäiriöisille?
Heippa. Niin kovin tuttua noissa teidän kirjoituksissa. Itse olen myös
kovin yksinäinen. Täällä ei ole mitään vertaistuki juttuja. Kärsin yleistyneestä
ahdistuneisuushäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta. Saan paniikkikohtauksia.
Myös masennus kylkiäisenä. Elämä tosi rajoittunutta. Jopa se kaupassa
käynti vaikeaa. Mun elämää rajoittaa vielä etten uskalla liikkua julkisilla
kulkuneuvoilla. En tiedä johtuuko pahasta suljetun paikan kammosta.Elämä
on tosi rajoittunutta. Aika kuluu kotona miten kuten. Töissä pystyn käymään
rauhoittavien voimalla. Vaikka sekin välillä tuskallista kun paniikki iskee
ja kädet alkaa täriseen. Mulla on kaiken lisäksi huono itsetunto. En luota
omiin kykyihini . Ehkä juontaa juurensa nuoruudesta. olin koulukiusattu
lähes koko koulun käynnin ajan. Syytä en tiedä.
Olipa titjaanalla hyvä kirjoitus 🙂👍.
Itselläni tietyissä tilanteissa, vaikka olis tuttuja ihmisiä ja mukava ilmapiiri saattaa joskus alkaa ahdistaan joka pahimmillaan johtaa sit siihen et laattaki voi lentää. Viimeks ku oli tunne et kohta tulee laatta, pidin hetken tauon syömisestä (ku siin oli naposteltavaa siin tilantees), ja koitin rauhottaa itteni ja sit se meni ohi. Olen kans huomannu et täytyy yrittää mennä kohti sitä mikä pelottaa ja siten laajentaa sitä mukavuusaluetta pikkuhiljaa. Mut aina ei onnistu ja joskus taas onnistuu 😉
Kiitos titjaana erittäin hyvästä tekstistä 🙂 kyllä miulla on yksi hyvä ystävä kenelle voin puhua, mutta hääkin alko seurustella todella mustasukkaisen/huomiohakuisen miehen kanssa, että myökään ei enää sitte paljoo kahestaa nähä :/ Maruska mie kävin sellasessa paniikin ja ahdistuksen hallinta ryhmässä ja koin siitä olevan apuakin 🙂 mutta sekin ryhmätoiminta loppui :/ Sarrukka miulla vähän sama ongelma etten luota itteeni tai omiin kykyihin juuri laisinkaan, mutta voimia siullekkin! Kiitos jupiteri myös siun jutusta 🙂 Kiitos kuitenkii teille kaikille jotka tänne kirjottelitte , on mukava kun jaksatte välittää ja neuvoa 🙂 vertaistuki on kyllä se paras tuki. mukavaa viikonalkua teille kaikille! 🙂
kyllä varmasti sinunkin asiat siitä oikenee 🙂 muista että olet juuri hyvä sellaisena kun olet ja kyllähän sen auringon on paistettava risu kasaankin joskus ;D Voimia ja tsemppiä! 🙂🌻