Negatiiviset ajatukset
Hei!
Nyt kun olen ”löytänyt” tukinetin taas, huomaan kuinka hyvää on päästää ajatuksia pihalle omasta päästä ja sanoa ne ääneen. Kummasti helpotta oman sisäisen painekattilan pihinää 🙂👍
Nyt onkin mieleen tullut vaikka mitä ”kehittämisajatuksia” ja syitä omaan masennukseen ja saamattomuuteen.
Olen huomannut että ajattelen kaikista uusista tuttavuuksista ja myös omista läheisistä ihmisistä että kaikki halveksivat minua ja puhuvat pahaa selän takana. Aina kun tapaan ihmisiä, hetken kuluttua alan miettimään että mitä paskaa noikin taas musta ajattelevat tai että nyt taas tuokin miettii että ei kukaan voi olla noin tyhmä kuin tuo ihminen.
Olen tunnistanut että ajatukset nousevat usein omasta päästäni, välttämättä ilman senkummempaa ”todellisuuspohjaa”
Jotenkin taas muistin tämän aiheen, kun ihmettelin tuota Blohyn puhetta vastakkaisen sukupuolen pelottavuudesta tuolla ketjussa, jossa puhutaan sosiaalisista peloista. On niin kummallista, että varsin viehättävät ihmiset näissä keskusteluissa saattavat reaalimaailmassa kärsiä riittämättömyyden tunteista😐.
Olen ihan varma, että meille on syntynyt jonkinlainen ajatusrakennelma siitä, millaiset odotukset odottavat meitä ja joihin meidän on yllettävä. Edellinen kirjoitukseni kuvaa tuota skeemaa. Ihan yhtä hullu juttu, kun puhutaan lapsista jotka pukeutuu liian seksikkäästi ja aikuismaisesti, eikä me voida asialle mitään? Eikö voida? Siis oikeesti...
Ihmiset, jotka vaativat meitä olemaan muuta kuin omia itseämme, eivät ole meidän arvoisiamme.
Hei assiina
on totta että kärsin riittämättömyyden tunteesta. Tähän en itse koskaan itsessäni
tavoittanut, mutta onneksi sen terapeutti sanoi. Nyt puhun siitä jatkuvasti. ja myös yritän
olla tavoittelematta parasta mahdollista.
Kirjoituksesi oli mielenkiintoinen, palaan aiheeseen. Ehkä saan siitä jotain irti. Puhun
terapiassa myös omasta ahdingosta naisten suhteen
"Pittää vaan reippaast hiihtää"😀 :Marja-Liisa Kirvesniemi
Blohy kirjoitti 7.9.2009 22:46
Hei assiina
on totta että kärsin riittämättömyyden tunteesta. Tähän en itse koskaan itsessäni
tavoittanut, mutta onneksi sen terapeutti sanoi. Nyt puhun siitä jatkuvasti. ja myös yritän
olla tavoittelematta parasta mahdollista.Kirjoituksesi oli mielenkiintoinen, palaan aiheeseen. Ehkä saan siitä jotain irti. Puhun
terapiassa myös omasta ahdingosta naisten suhteen
Mitähän Blohylle mahtaa kuulua?😀
😀😀 terveterve assiina. ihan kivasti menee. Yhä enemmän kosketusta tunteisiin terapian kautta. Kas kun en muista yhtään mistä olen täällä puhunut 😀, mutta kokonaisuutena varsin hyvin. Paljon olen omasta ja terapeutin mielestä mennyt näissä asioissa eteenpäin, mutta en ala niitä tässä luettelemaan tunnistamisen pelossa 😉. Usko terapiaan on koko ajan kasvussa ja löytänyt myös itse sen myötä keinoja kaikenmuotoisen ahdistuksen kahlitsemiseen. Sen verran voin sanoa, että aikas lailla psyykkinen oireiluni on vaihtanut muotoaan mutta se on kehitystä 🙂. Ahdistus ei ole poissa, mutta voisinko sanoa että sosiaalinen jännittäminen hyvin pitkälti on poissa. Suunnatonta edistystä siis 🙂
Miten sinulla? 🙂