Näpistelijäksikö? Entä te muut?
Oon kerta kaikkiaan niin masentunut etten saa mistään edes palkkatuettua työpaikkaa. Alkaa olla todella tiukkaa hirveiden sähkölaskujen ja ruuanhinnan nousun kanssa( kaikki säästötoimenpiteet tehty jotka vaan voin ja apuakin kysyny. Turhaan. Ruoka allergiat tekee tilanteesta entistä vaikeamman)
Oon pari kertaa saanu palkkatukipaikan ja sitte kummatkin on peruttu samana aamuna. Tekstiviestillä: Ei me palkatakaan sua. Sorry. Enkä oo enempää tietoa saanut vaikka yrittänyt meilillä ja puhelimella saada kiinni. Kukaan ei vaan vastaa. Oon hakenut töitä jo kauan, mutta ei vaan kelpaa minnekään.
En voi opiskellakaan uuteen ammattiin. Mun voimat ei riitä raskaisiin kouluviikkoihin. Olisi eri jos koulua olisi joku 15 h viikossa. Sellasia töitä luulin että kyllä löytyy. Paskat.
Pitää varmaan palata siihen laittomaan toimintaan jossa oon aina ollut hyvä. Jossa pärjäsin erittäin hyvin ja jolla sain edes elämän itselleni. Näpistelijäksi palaaminen…Yhteiskunta kun selvästi osoittaa koko ajan että et ole minkään arvoinen ja oli ihan turha homma saada itsesi osa-työkykyiseksi. Miksi vaivautua kun siitä ei saa mitään palkkiota. En todellakaan toivo että kukaan muu tekee tällaista, mutta näen sen kohta ainoana keinona pärjätä.
En ite oo oikeutettu toimeentulotukeen. Työkyvyt.eläk. muka niin suuri(just joo). Ei ole säästöjä, eipä sitä oo voinu säästää. Joudun myymään kohta oman kämpän tyhjiin tavaroista. Ajattelin että mun ei tarvi koskaan enää palata tähän, mutta olin väärässä. Tiedän että tämä idioottimainen valinta on mun, mutta syytän myös yhteiskuntaa. Please älkää tuomitko mua….
Kysymys loppuun: Näpisteleekö joku muu ja jos niin miksi?
En näpistele, mutta tiedän tunteen josta kirjoitat. Olen itsekin vähävarainen eläkeläinen jonka on vaikeata saada rahavarat riittämään.
Hei!
Tuntuu että meitä vaan ei arvosteta pätkääkään. On joka paikassa ns.väliinputoaja. Naiivisti ajattelin että kun saan asiani päässä edes ok.kuntoon niin kyllä töitä tekevälle löytyy. Paskat.
MIten edetä elämässä kun kaikki mahdollisuudet on jo menny? Kaikilla muilla on oikeus normaaliin elämään, mutta ite pitäis olla näpistelijä tai jonkin näkönen rikollinen. Ilmaistöihin kyllä kelpais. Ite oon niin kyllästyny sellaseen hyväkskäyttöön että saavat tunkea kaiken maailman työkokeilut sinne minne aurinko ei paista.
En oo mikään materialisti. Olis vaan kiva joskus saada jotain asioita. Maksaa laskut ja sen jälkeen olla: Ihanaa voin tehdä jotain muutakin kivaa kun rahaa jäi.
Köyhäksi syntyy, kasvaa ja köyhänä kuolee.
Vaikea olla ja pysyä mitenkään positiivisena ja katsoa tulevaisuutta kun sitä ei ole. En oo koskaan onnistunut toteuttamaan mitään unelmia. En yhtään mitään. Koska aivan sama mitä mä kokeilen, yritän ja teen niin yhteiskunnalla on siihen jotain sanottavaa. Kaikki mahdollisuudet estetty. Ja mä oon kekseliäs. Oon kokeillu kaikkia keinoja ja yrittäny ja yrittäny. Mutta mikään ei käy tai kelpaa...
Ei enää oo mitään mitä voisin tehdä. Uskokaa pois. On vaan toivoton olo.
Oon katkera ja vihanen ihmisille joille kaikki tulee niin helposti. Ihmisille jotka ei koskaan oo kokenu mitään ongelmia elämän varrella(suurin osa siis). Ärsyttää että heidän suurin ongelmansa on kahvilassa istuminen ja voi voittelu siitä kun: "ahdistaa" "masentaa" ja "kiire" kun ei ehtinytkään tällä viikolla salille.
Suomessa ei ole samat lähtökohdat ihmisille vaikka niin kuinka väitetään. Suomi. Maailman onnellisin maa. Tsiisus...mitä paskaa. Hyvinvointivaltio...joo ei. Päinvastoin...
Välillä ajattelen että lähtisin vaan jonnekin hemmetin kauas pois täältä. Jonnekin missä kukaan ei tunne mua. Missä kaikki on mahdollista. Missä voi alottaa alusta. Kukaan ei tiedä susta mitään. Voi olla mitä vaan haluaa. Teki sitten töitä tai kouluttautuisi(täällä kun en saa tehdä niistä kumpaakaan). Tänään lääkäri, huomenna vaikka merikapteeni...
Missään tilastoissa ei tuoda julki meitä väliin putoajia/syrjäytyneitä. Alle 35-vuotiata joilla ei ole koulutusta eikä työkokemusta on vajaa 40-tuhatta.
En usko että edes tuosta 40-tuhannesta "tulee kuntoon", ja pääsee kiinni jotenkin elämään kuin 1/6-osa.
Oletko huomannut että mielenterveysjärjestöt, SPR, ja muut vapaan sektorin kalastavat vapaaehtoistyöntekijöitä, joilla paikataan kuntien vajaita mielenterveys, ja sosiaalityön resursseja. Ei vapaa ehtoistyössä mitään vikaa ole jos edes saisi pulla-kahvit ja matkat korvattaisiin, mutta ei.
Toivottoman olon kanssa tässä on kamppailtu jo pitkään. Ja en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa juttua "maailman onnellisimmasta kansasta"🥲
Näpistely on kuitenkin "nappi kauppaa" ei sillä tee rahaa kuin muutaman päivän ruoka ostoksiin. Tai en tiedä minkälaisella intensiteetillä sitä tekee? Mutta mitä mä oon seurannut niin sillä ei rikastu.
Olen mäkin miettinyt ottaa lipun yhteen suuntaa, mutta kun olen työkyvyttömyys eläkkeellä tarvii maa mihin matkusta olla eu-maa että saan eläkkeen tilille. Tällä hetkellä ei missään eu-maassa pärjää pienillä tuloilla...ei edes näpistelemällä.
Minua väsyttää köyhyydessä se, että loppuelämä on rahojen laskemista. Mitään muutosta parempaan ei ole näköpiirissä. En ehtinyt olla töissä kovin monta vuotta ennen sairastumista, mutta eläkkeeni on parempi kuin omaishoidettavalla nuorellani, joka saa vain takuueläkkeen loppuelämänsä ajan. Nuoreni pitää vammansa takia sellaista meteliä, että kerrostalosta tai rivitalosta olisimme saaneet häädön vuosikausia sitten. Asumme vanhassa omakotitalossa jonka ostin kun olin vielä töissä. Minua hirvittää ajatella putkiremonttia ja muita pakollisia remontteja, koska niihin säästäminen tekee elämästä nitkuttamista jossa postimerkkiarkin osto pitää merkata ruutuvihkoon ja miettiä missä kuussa on varaa. Selvisin vasta peltikatosta, joka vaati useamman kuukauden nollabudjetoinnin lisäksi sen että myin puolet kirjahyllyn sisällöstä ja loput vanhat korut jalometalliromuksi. Myytävät tavarat alkavat olla lopussa. Olen kiitollinen ystävälle, joka antoi minulle 40v-lahjaksi lahjakortin Lidliin, se riitti kahden kuukauden hupirahaksi.
Nyt uusin säästöideani on se, että yritän päästä sosiaaliseen kuntoutukseen yhtenä päivänä viikossa koska sitten kaupunki maksaa minulle kuukausilipun bussiin ja saan sinä päivänä myös ilmaisen lounaan. Sitten pääsisin jatkossakin käymään toisen lapsen haudalla. Paitsi ne hautakynttilätkin ovat kuukauden sisään kaksinkertaistaneet hintansa :/
Rahan tekminen pienituloisena on jokseenkin mahdotonta, jos ei ole verkostoitunut niin että voisi tehdä jotain töitä ilman kuittia.
Mutta mitä isommat ihmisen tulot ovat sen helpompi rahan hankkiminen. Raha valuu rahan luo.
Jos oikeesti rahaa tarvis tehdä moraalista välittämättä niin se olisi huumebisnes. Edellisessä on melkoiset riskit ja tarvisi olla kontakteja.
Olen suht vakavissani miettinyt kaupassa, että kun mun budjetti on 1,50, niin helkkari, otanpa nyt kuitenkin tosta vähän paremmat sapuskat. En kuitenkaan kestäisi sitä häpeetä, että jäisin kiinni. Nuorena varasteltiin ihan jännityksen vuoksi. Se loppu, kun istuin maijassa itkemässä, että pliis älkää keroko isälle.
Olen kuitenkin välillä tehnyt niin, että punnitsen vähemmän ja lisään siihen pussiin sitten yhden lisää. Tästäkin tuli semmonen olo, että huh, olenpa aika hurja. Sitten on täysin hävyttömiä ihmisiä, mitkä vie, vaikka eivät edes tarvitsisi. Köyhyyden jatkuessa myös lamaantuu, ettei oikeestaan enää keksi mitään ulos pääsyä. Neuvoisin olemaan yhteydessä jalkautuvaan sosiaalityöhön, tästä en tiennyt ennen, vaikka aika hyvin olen kartalla kaikesta. Toinen vinkki, että Cutters nimisellä hiustenleikkuu mestalla on nyt semmonen kampanja, että ensimmäinen hiustenleikkuu on ilmanen. Siinä ei siis sitoudu mihinkään. Pitää ladata apsi ja siellä on sitten ohjeet. Sitten eri oppilaitoksista voi kysellä, jos tarvittaisiin "koekaniineja" opiskelijoille. Esim. hierojille, kauneudenhoito alalle jne.
Näin vois saada vähän luksusta arkeen. Huonekasveista voi ottaa pistokkaita ja myydä netissä. Joulukranssit menisi nyt myös varmaan kaupaksi, tarvikkeet on lähes ilmasia. Aikaa tekemiseen menee, mutta se on mukavaa puuhaa. Mulla riittää vielä energiaa keksimään kaikenlaista. Tätä köyhyyttä on nyt jatkunut viisi vuotta, en tiedä miten jaksaisin viiden vuoden päästä.
En usko että kiinni jääminenkään tuntuisi yhtään missään. Suvi.V. alkaa tulla sellanen välinpitämätön olo. Sellanen:ihan sama. Mitä väliä. Olin näpistely mestari aikanaan. Sanotaanko noin 20 vuotta. Koskaan en jäänyt kiinni ja mitä kaupoissa on nähnyt niin valvontatavat ja kamerat ei oo juuri muuttuneet.
Nuorena sitä kokeili. Kaikki muut jäi aina kiinni. Minä jostain syystä en. Itsevarmuus kohosi ja pidin asian ihan omana tietona. Kukaan ei siis tiennyt että varastelen. Ja nyt puhun ihan kaupoista. En mistään ihmisten asunnoista tai takkien taskuista tai noh henkilöltä itseltä, ei kirppareilta ikinä. Suuret kaupat. Ne on ne paikat. Siellä tienataan miljoonia ja maksetaan paskasti omalle henkilökunnalle. Ei edes ajatella että lisäraha motivoisi ja osoittaisi arvostusta.
HerKaramazov: Täysin samaa mieltä. Tekisin itekin jotain huumekauppaa varmasti jos olis kontakteja. Ihan sellasta pieni muotoista missä ei oo jonkun liigan/jengin talutushihnassa. Niin pieni muotoista kun mahdollista, ja silläkin tienaisi hyvin. Välillä houkuttanut piipahtaa Pimeässä netissä, mutta jääny käymättä kun mietin että mun tuurilla sieltä tulee jotain kauheita ja järkkyjä kuvia esille jostain ja ne on jotenki mun nettiosotteelle laitettu ja siinä sitte oot poliisille: Joo en oo kyllä mitään tällasta tuolta kattonu saakeli.
Mietin aina myös jotain jotain rööki tai nuuskakauppaa, mutta tosiaan kaikissa pitäisi olla jotain kontakteja tietyissä määrin. Eipä tässä tarvi ihmetellä miks tää koko maa hajoaa kun nuoret ja lapset on väkivaltasia kun ei kukaan välitä ja laita mielenterveyspalveluja kuntoon.
Puhumattakaan että EU on monesti meille huomauttanut että sosiaaliturva on 200 e liian matala. Otetaan siitäkin mielummin sakkoja kun hoidetaan asia. Fakta on se että tämä maa tulee kaatumaan kun resursseja ei hoideta kuntoon eikä ihmisistä välitetä.
Ensi hallituksen tehokkain keinoa on taas leikata kaikilta köyhilta jotain pois. Se kun saa jatkuvasti vaan pelkkää paskaa niskaan eikä koskaan mitään toivoa. Mitään apua. Kukaan ei välitä ja ketään ei kiinnosta. En ihmettele vaikka alkaa siinä vihaamaan yhteiskuntaa. Itseltä se vei työkyvyn ja terveyden. Ja nyt ei hoida kuntoon sen aiheuttamia seurauksia. Oon aina rakastanut suomea. Nyt välillä tuntuu että vihaan tätä maata ja päättäjiä aivan hitosti.
Suomi on julma maa. Toisia mahdollisuuksia ei anneta. Ja meidän pitäisi vuodesta toiseen se vaan niellä. Naurattaa että keväällä pitäis taas pohtia että ketähän vähiten tolloa ja vahinkoa aiheuttavaa äänestäisi.
Omaa vihaa ja turhautumista purkaa lapsellisen typerät ajatukset kun: pommi eduskuntaan tai antaa mennä sniperina vaan kiväärillä jostain katolta kansanedustajia kumoon:D. Tiedän etten koskaan tuu sellasta tekemään, mutta mua auttaa tollaset ajatukset purkamaan kaikkea paskaa.
Ehkä näpistelijänä oleminen saa palautettua sitä luottamusta itseensä minkä yhteiskunta on tuhonnut. Mitä vaihtoehtoja tässä on enää..Eipä sillä rikkaaksi tosiaan tuu, mutta se hyvä tunne siitä kun onnistuit taas saattaa kantaa pitkälle. Ehkä pitäis perustaa joku oma putinki jossa ottaa tilauksia vastaan ja haeka kaupasta myyntiin:D:D.
Miten teillä? Miten saatte purettua negatiivisia ajatuksia yhteiskunnasta?
Ymmärrän kyllä noita fiiliksiä. On vähän outoa, että palkkatukityöt on peruttu tekstarilla.
Ja joo, mielestäni osa-aikatyötä pitäisi arvostaa ja sitä olla tarjolla enemmän.
Toivon, ettet palaisi sinne näpistelyn polulle. Ruoka-avustusta voinee saada ruokajonosta, seurakunnalta tms.
Tiukoillehan toi budjetti menee nyt. Onneksi rahasta ei ole kiinni kaikki onnellisuus.