Muutimme mieheni kanssa uudelle paikkakunnalle jonkin aikaa sitten. Tulimme työn perässä, kumpikin meistä sai työpaikan uudelta paikkakunnalta. Mies myi asuntonsa kotipaikkakunnalta ja asumme nyt yhteisessä asunnossa. Minulle muuttoon sopeutuminen on ollut osittain helpompaa kuin miehelleni. Muutimme pienelle paikkakunnalle isomman kaupungin viereen, jossa minä käyn töissä. Pienelle paikkakunnalle sopeutuminen on ollut hankalaa sekä miehelleni että minulle siksi, että meillä ei ole ystäviä/tukiverkostoa kyseisellä paikkakunnalla, jossa asumme eikä täällä ole järin monta aktiviteettia. Mieheni ei viihdy isommassa kaupungissa, joten muutimme kauemmas pakokaasuista. Minulla on pari ystävää isommassa kaupungissa, joita tapaan töiden jälkeen silloin tällöin ja myös muutamat harrastukseni ovat siellä. Mieheni ystävät ovat pääosin entisessä kotikaupungissa, myös minulla on enemmän ystäviä entisellä paikkakunnalla. Mieheni käy töissä paikassa, jossa ihmiset eivät asu itse paikkakunnalla, joten sitä kautta tulleet tutut jäävät vaillinnaisiksi. Hän ei koe itselleen luonnolliseksi toimintaa, jossa hän haketuisi itse täysin esim. vieraaseen harrastusryhmään tai peliporukkaan. Mieheni lähtee harrastuksiin ja menoihin, jos tuntee jo valmiiksi jonkun kaverin porukasta. Hän myös kokee, että täällä olevien vanhojen tuttujen elämissä ei ole hänelle tilaa.
Tukiverkostomme löytyy muualta Suomesta. Mieheni on huomannut syksyn aikana, että ei viihdy tällä paikkakunnalla ja haluaa takaisin kotikaupunkiin. Alusta asti hän oli muuttoa vastaan, sillä se sotii vastoin hänen periaatteitaan. Hän on allapäin ja en enää tiedä miten voisin auttaa häntä. Olen hankalassa ja ristiriitaisessa tilanteessa, sillä olen löytänyt täältä työn jossa viihdyn, mutta työtilanne kotikaupungissani on minun osaltani huono. Olen valmis joustamaan pari vuotta nykyisellä paikkakunnalla, jotta saisin riittävästi työkokemusta. Kotikaupungissani työtilanteeni ei ollut hyvä ja muistan turhautumisen tunteen kotikaupungista lähtiessäni.
Olen lukenut myös muiden kokemuksia uudelle paikkakunnalle muuttamisesta ja tiedän, että se ei ole joka tapauksessa helppoa. Kun mietin tilannettamme, niin ymmärrän, että nykyisessä asuinpaikassamme meillä ei ole varaa ostaa asuntoa, jonka tulevaisuudessa haluaisimme ja kustannukset ovat muutenkin kalliimmat. Mieheni haaveilee asunnosta ja perheestä, sekä työpaikasta sopivan etäisyyden päässä kotoa (pyöräilymatkan päässä). Mielestäni nämä ovat realistisia ja hyviä unelmia ja ne ovat myös minun haaveitani.
Olemme miettineet vaihtoehtoa, jossa mieheni muuttaisi kesällä takaisin kotikaupunkiin ja ostaisi sieltä asunnon itselleen, sillä hän kokee että ei jaksa enää toista vuotta tällä paikkakunnalla. Voisin mennä takaisin sen jälkeen kun työsuhteeni päättyy. Ajatus kaukosuhteesta tuntuu minusta surulliselta ja koen pettymystä tilanteeseestamme. En haluaisi enää elää kaukosuhteessa, vaan rakentaa yhteistä elämää hänen kanssaan samalla paikkakunnalla. Elimme jo viime kevään kaukosuhteessa eri paikkakunnilla. Rakastan miestäni paljon ja tunnen surullisuutta siitä, että elämä vetää meitä erilleen erilaisten elämäntilanteidemme takia.
En taida osata paljon auttaa, mutta tuntuu hyvältä ajatukselta että miehesi muuttaisi ensin takaisin viihtymälleen paikkakunnalle. Ja sinä tulisit sitten perässä työsuhteen jälkeen. Tietenkään ei ole helppoa ja kivaa olla erillään, mutta jos miehesi tuntuu tukehtuvan on parempi hänen lähteä ettei masennu pahasti.
Teillä on toivottavasti koko loppu elämä aikaa olla yhdessä ja rakentaa tulevaisuutta. Ja tämän parin vuoden jälkeen osaa taas arvostaa toista ja yhteistä elämää.
Toivon teille kummallekin hyvää jatkoa elämään!
Asuimme ensimmäisen mieheni kanssa Etelä-Suomessa kaksi vuotta. Meillä ei ollut sinä aikana kuin kaksi tuttua ihmistä. Myös he muuttivat samoihin aikoihin sinne kuin mekin samalta alueelta kuin mekin, pohjoisemmasta. Palasimme pohjoisemmille seuduille takaisin kahden vuoden jälkeen, kun halusimme. Meille ei syntynyt mitään siteitä paikkakunnalle emmekä viihtyneet siellä sen enempää.
Kaksi kertaa eronneena ajattelen suhteestanne sitä, että teidän olisi ehkä hyvä pysyä yhdessä. Kyllä kaukosuhteetkin voivat toimia, mutta kaukosuhteessa on se vaara, että tottuu liian paljon jo erillään olemiseen ja ero parisuhteeseen voi tulla sen myötä. Minä nukuin eri huoneessa kuin toinen mieheni noin 10 vuoden ajan ja totuimme niin siihen ja siitä seuranneeseen suhteen kylmenemiseen, että halusin erota hänestä.
Toisaalta työn tekeminen on tärkeää. Sanot, että on realistista ajatella, että työpaikka on pyöräilymatkan päässä kotoa. Minusta se ei tunnu niin realistiselta ajatukselta, toisilla voi käydä niin hyvä "säkä", mutta ei monillakaan. Kun tietäisi sen, mistä työpaikasta tulee se tulevaisuudenkin työpaikka teillä, ja mitä tietäisi sen eteen teillä uhrata. Ollako kaukosuhteessa jonkin aikaa, jotta miehelläsi olisi parempi olla vai pitäisikö sinun jättää nykyinen työsi ja muutatte miehesi kanssa yhdessä mieluisammalle seudulle. Jos miehesi on kovin ahdistunut uudella paikkakunnalla, niin hänen olonsa ei siitä ehkä parane tulevaisuudessakaan. Se on hänen asenteestakin kiinni, että haluaako hän yrittää sopeutua uuteen ympäristöön ja saamaan uusia tuttuja/ystäviä, jotta sinäkin saat pitää työpaikkasi.