Mut jätettiin joulupäivänä viestillä AUTTAKAA
Hah tyhmä vanha nimimerkki kun tänne marisin jotain poikaystävästä…
Mä oon aivan sekaisin. En tiedä mitä tunnen enkä pysty itkemään. Oon jo parikymppinen mut tää on mun ensimmäinen suhde. Ensimmäinen ero.
Oon tehnyt kaikkeni etten mä satuttais itseäni. Tehnyt mieli tarttua entisiin keinoihin ja viillellä koko keho. Mitä väliä enää miltä mun keho näyttää. Mun ensirakkaus vaan päätti ettei tykkää. Epäilen onko mun järkeä edes elää.
Ennen joulua mies sanoi et nähdään joulun jälkeen kun hänellä on kiireitä. Odotin niin innolla hänen näkemistä. Viime perjantaina, kaks päivää ennen joulua, hän tuli reissusta kaverin luota. Laittoi mulle paljon viestiä matkalta kotiin että oli tosi mukava reissu ja kertoili mitä siel teki mut oli tosi väsyny ku valvoivat. En sit enempää häirinny ku tiesin et hän menee lepäämään ja on väsynyt. Lauantaina, päivä ennen joulua, laitoin jostain asiasta nopean viestin johon hän vastas ja valitteli kun on töitä illalla. Ihan normaalia juttelua. Aattona eli sunnuntaina kyselin miten hänen joulu on mennyt ja vastaili taas normaalisti ja laitto itsekin viestiä mulle ns oma alotteisesti. Mut sitten illalla kysyin millon hän haluaisi nähdä mua. Tätä ennen oli vastannu normaalisti ja kivasti viesteihin. Tähän kysymykseen ei vastannut.
Odotin yön yli ja olin ihan peloissani ja ahdistunut, itkin vaan enkä nukkunu. Laitoin puolilta päivin hänelle kysymyksen miksi ei vastaa. Ei tullu vastausta. Kysyin kolmen aikaan päivällä uudelleen jolloin sain viestin ettei meidän pitäis enää tavata eikä hän tunne samoin mua kohtaan kuin mä häntä kohtaan.
Oon niin surullinen, vihainen ja pettynyt. Ja samaa aikaa en tunne mitään. Miten se voi tehdä mulle näin. Anto ymmärtää et kaikki on hyvin. Oli puhunut jo ens helmikuustakin mulle. Ja odotin meidän tapaamista. Viestit anto ymmärtää et kaikki on ihan hyvin.
Oli reissulla pohtinu kavereiden kanssa (humalassa) onko täs meidän jutus mitään järkeä ja kaverit oli yhtä mieltä ettei kannata yrittää. Miks tää sit laitto mulle viestiä reissun jälkeen?? 😭 Mä oon ihan sekaisin.
Ehdotin et keskustellaan muttei halua kun on kuulemma ”vaikea puhua tunteista”. Niin on mullekin, tosi vaikeaa. Viesteillä sit sain kaivettua ylös et hän on n.kk ajan miettinyt tätä ja kaverien kanssa juttelu selvensi.
Oon miettiny päässäni et jos hän vaan on niin väsynyt kiireistään. Koska on totta ettei hänel ollu aikaa nähdä mua usein. Tosi paljon kaikkea puuhaa, mm koulu ja työt, kaverit, harrastukset ja pelaaminen. Sieltä sit mun pyynnöstä hän nappas jonku vapaapäivän mikä sattu olemaan ja tuli mua tapaamaan. Olinko liian painostava? Jos lupaisin että mulle riittää vähempi niin voitaskohan me palata yhteen? Jos sanoisin et voidaan pitää taukoa ja sitten yrittää uudelleen? Mä en halua menettää tätä ihmistä. Mielenkiinnon kohteetki meni meillä ihan nappiin. Huoh ☹️ Sanoi kyl selvästi ettei oo kiinnostunut samalla tavalla kuin mä.
Mitä mä nyt teen?? Haluan vaan kuolla pois. Oon harkinnut eri keinoja itsemurhaan. Tai siis mulla on ollut vuosia mielessä miten sen tekisin kun aika koittaa. Nyt sen aika on tainnu tulla.
Musta tuntuu niin pahalta mut samaan aikaan en tunne oikein mitään. Kuin joku kone tai aivot olis sumussa. Tunnen alakuloisuutta ja surua mutten saa niistä kiinni kunnolla. En pysty itkeä vaikka haluaisin.
En halua enää elää…
Oon miettiny et ehdotan kasvotusten tapaamista ja yritän selittää ettei sitä tarvii hoitaa heti eikä se tule olemaan mikään ristikuulustelu, voidaan vaan kävellä ja kysyn pari juttua.
Oon niin hukassa!!😯🗯️
Hei Pelkäänköturhaan,
Vitsi, kylläpäs sun joulu sai surullisen käänteen, olen pahoillani puolestasi. Taidat olla (tai ainakin viestisi perusteella kuulostat siltä että olit) pikkuisen shokissa, enkä tiedä pystynkö sanomaan mitään hirmu järkevää tai lohdullista mutta halusin nyt kumminkin vastata, yrittää lähettää sulle täältä myötätuntoa. Toivottavasti saatte vielä juttutuokion kasvokkain poikakaverin kanssa järjestymään, niin saat kysyttyä mieltä vaivaavia asioita.
Miten pitkään ehditte olemaan yhdessä?
Jätetyksi tuleminen tuntuu kyllä hirveän pahalta, varsinkin ensimmäisellä kerralla. Hävinnyt parisuhde, suunnitelmat, haaveet, jättää taakseen ison aukon, ja ihan varmasti kestää vähän aikaa ennen kuin alkaa löytyä muita asioita jotka täyttää sen, mutta lopulta niin kumminkin tapahtuu. Tiedän että nää kuulostaa tosi tyhjiltä sanoilta (ainakin siltä ne kuulosti musta kun mut oli jätetty ensimmäisen kerran ja kaverini tekstasi ne mulle), mut oikeasti ainoa asia mikä siihen auttaa on aika. Anna sen kulua, ja huolehdi samalla itsestäsi. Syö. Nuku. Liiku. Sitten kun alkaa itkettää, anna itkun tulla. Ja mennä, sit kun se menee ohi. Se menee kyllä, ja ajan kanssa se helpottaa. Sä selviät tästä kyllä, eikä sun tartte tehdä sitä yksin. Voit kirjoittaa tänne, tai jos et halua kertoa kaikkia asioita julkiselle foorumille, tuonne omalle tukihenkilölle. Tee niitä juttuja mistä sulle yleensä on tullut hyvä olo (paitsi sitä viiltelyä, joka ei kyllä pitkällä tähtäimellä ole järkevää - mutta sen varmaan tiedät itsekin), ne ei välttämättä tunnu juuri nyt samalta kuin aikaisemmin mutta vähän kerrassaan helpottaa.
Niin, sanon vielä että ekalla kerralla kun mut jätettiin ja mun kaveri sanoi mulle joitakin samoja asioita mitä sanoin nyt sulle, ajattelin vaan että se ei tiedä mistä se puhuu. Seuraavan suhteen päättyessä, kun kuulin saman asian yhdeltä toiselta ystävältä, mun ei varsinaisesti tehnyt mieli tehdä mitään niistä asioista, mut tiesin että tekisin niin. Koska se oli toiminut edellisellä kerralla.
Rauhallista joulunjatkoa! Olet hyvä ja arvokas tyyppi, ihan riippumatta siitä oliko sulla miestä tai ei. 🙂🌻
Kiitos vastauksestasi! Itkuhan tuli jo kun luin vastauksesi kun tuntuu niin hyvältä kun joku kuuntelee ja vastaa ja ymmärtää. Oon aivan shokissa enkä voi ymmärtää tämän olevan totta. Yritän hakea tukea ja apua vähän joka suunnalta mutta mikään ei tunnu rauhoittavan mua.
Keksin mielessäni jatkuvasti syitä miksi poikakaveri olis väärässä, esim. ei puhunut mulle ja pyöritteli juttuja omassa päässään, teki päätöksen ainakin osittain humalassa kaveriensa kanssa, vastaili mulle mukavasti viesteihin ja laittoi niitä itsekin, vain päivää ennen sen pommin jättämistä. En saata uskoa että tää on totta. Toivon että tämä on joku sairas vitsi.
Anteeksi jos hoen samoja merkityksettömiä asioita. Oon aivan sekaisin ja pelkään todella että teen itselleni jotain. En oikeastaan välitä kirjoitanko näistä julkisesti vai suoraan jollekin tukihenkilölle. En jaksa välittää.
En oo nukkunut enkä syönyt tuon 25.päivän jälkeen käytännössä lainkaan. Nälkä on mutta mikään ei maistu, samoin väsyttää mutta on vaikea rauhoittua.
Lähimmät ystävät on jo saaneet tarpeekseen mun tilanteesta, eivät enää vastaa mulle. Ymmärrän tavallaan mutta se sattuu älyttömän paljon😞 Juuri nyt kaipaisin heidän tukea.
En ymmärrä miksi näin piti käydä...meillä meni niin hyvin...lukuunottamatta poikakaverin jatkuvaa kiirettä joka esti meidän tapaamista välillä.
Toivon koko ajan, koko ajan ja täydestä sydämestäni että hän laittaisi mulle viestiä. Sanoisi ettei miettinyt asiaa tarpeeksi ja ei halua erota sittenkään.
Eihän parisuhde, tai mikään ihmissuhde, aina ole mukavaa. Mullakin tulee hetkiä kun en vaan jaksa joitain ihmisiä. Suhteenkin eteen pitää jaksaa nähdä vaivaa eikä se alkuhuuma kestä ikuisuutta (mihin tämän kiinnostuksen lopahtamisen helposti liitän, oltiin yhdessä puoli vuotta).
Ei tässä mun viestissä ole mitään järkeä. En saa mun ajatuksista kiinni. Meidän viestit ei tuonut mulle kuvaa että tää on oikeasti 100%n varmuudella tässä.
Mun on pakko ehdottaa kasvotusten tapaamista, että poikakaveri voi sanoa mulle suoraan omin sanoin ettei välitä eikä halua tavata eikä halua yrittää. Haluan kunnollisen päätöksen enkä vain jossitella tätä...
Help pidänkö liian paljon toivoa yllä että hän muka haluis vielä palata yhteen...?
Ja onko liian aikaista kysyä kasvotusten tapaamista? Tiiän ettei hän innostu siitä. Alan vaan ite kyllästyä tähän jossitteluun ja siihen etten tee mitään. Makaan sängyssä ja mietin. Aamut on pahimpia vaikka en mä paljoa nuku. Katoin et oon joka päivältä laihtunu yhen kilon, vaikka joo ne on vaan nesteitä. Hyvä dieetti tällanen sureminen...
Kävin ihan ammattilaisen puheilla eilen koska olo on sietämätön enkä oo syönyt enkä nukkunut, pelkään et pää hajoaa ja sit ainakin päätän itse elämäni.
Hän kehotti laittamaan ehdotuksen et nähään tän poikakaverin kanssa. Pitäiskö mun sanoa että eksä...😭
Laitoin viestin missä selitin miltä musta tuntuu ja miksi haluan nähdä. Se oli aika pitkä viesti mutta hän vastas et "kyl voidaan nähä". Olin ihan tosi onnellinen!
Nyt kuitenkin pelkään taas. Ahdistaa, itkettää, rintaa puristaa ja hyvä kun henki kulkee.
Eilisen illan ja yön yritin miettiä miten hänelle puhun. Mistä asioista. Aamulla herätessä oli taas tosi epätodellinen tunne ja en voinut uskoa että tää on tapahtunu... Rupesin taas miettimään miten puhuisin ja mistä. Aloin itkemään ja oli paniikkikohtauksen kaltaisia oireita. Toivon että hän sanoisi että haluaa jatkaa...
Mut haluan kuulla häneltä itseltä omin sanoin ajatuksista muhun liittyen ja miten päätyi eroon, milloin päätti et aikoo erota kun laitteli mulle viel edellisenä päivänä niin kivoja normaaleja viestejä.
Oon aivan hukassa ja sanoin hänel viestissä et haluun tehä täst hänelle helppoo. Mut nyt pelkään etten pysty tehä tästä kummallekaan helppoa...😞
Hmm, mun mielestä sun ei kyllä kannata yrittää tehdä tästä hänelle helppoa sen kustannuksella että susta itsestä tuntuu kamalan pahalta. Tarkoitan sitä että vaikka on kivaa ja kohteliasta yrittää ottaa toiset huomioon, jotkin asiat on itselle niin kipeitä tai tärkeitä ettei niissä kannata mielestäni "käyttää naamioita" (näytellä että tuntee jotakin muuta kuin mitä tuntee). Toki jos hän on päätöksensä tehnyt niin sille ei mitään voi eikä ehkä kannatakaan, mutta ei sulla ole mitään velvollisuutta piilotella häneltä sitä että tämä sattuu suhun.
Voimia ja jaksamista, unta ja ruokaa ja raitista ilmaa! ☺️❤️