Itse olen potentiaalinen peliongelmainen, koska olen riippuvuuksiin taipuvainen ihminen. Pidän pokerista, mutta olen pyrkinyt välttämään pelaamista, koska nettikasinomaailma vetää minut niin tiukkaan mukanaan. En ole joutunut taloudellisiin ongelmiin pelaamiseni vuoksi, mutta koska taustalla on päihderiippuvuutta, en halua ottaa riskiä pelaamisen riistäytymisestä, koska kun pelaan, en ehdi tehdä mitään muuta kuin pelata. Itseäni harmittaa, kun en voi antaa itselleni lupaa pelata rahasta pokeria ja leikkiraha on taas mielestäni tylsää ja typerää, koska siitä puuttuu oleellinen jännityselementti. Olen myös koukussa arpoihin, joita ostan enemmän kuin oikeasti pienituloisella olisi varaa. Tiedostan, että niihin menee huomattavasti enemmän rahaa, mitä saan takaisin ja olenkin nyt pyrkinyt nekin jättämään kauppaan. Koen arpojen olevan sellainen pelastus, kun olen tiukilla. Ajattelen, että ostamalla arvan vähistä rahoistani, saatan saada enemmän rahaa. Järkevämpää olisi ne arparahat käyttää ruokaan, johon joskus ei meinaa rahat kunnolla riittää.
Peliongelmasta mulla on myös kokemusta kahden entisen miesystäväni puolelta. Kummatkin heistä olivat toipuneet päihderiippuvuudesta, joka muuttui peliriippuvuudeksi. Toinen heistä, sanotaan vaikka Herra A, pelasi pelikoneilla aina, kun sellaisen jossain näki. Koskaan ei voinut ohittaa sellaista upottamatta sinne melkeinpä kaikkia rahojaan, jotka olivat muutenkin vähissä (olimme päihdekuntoutuksessa, jossa kuukausittaiset henkilökohtaiset käyttörahat riittivät niukinnaukin tupakkaan). Pahempi oli kuitenkin entinen aviomieheni Herra B, joka meidän vähiä rahojamme pelasi pokerilla muiden taskuun. Tasapainoilimme hyvin hankalassa taloudellisessa tilanteessa, jonka sain vaivoin pidettyä kasassa. Asiaa ei auttanut lainkaan, että mieheni saattoi yllättäen ilmoittaa tuhlanneensa yli viikon ruokarahat pelaamiseen. Hän ehdotti useaan otteeseen vuokrarahojen 'tuplaamista', mutta koska itse olin meidän pääasiallinen elättäjämme, ei hän voinut rahoja sinne hävitä. Saattoi mennä välillä monia viikkoja, etten juurikaan nähnyt miestäni, koska hän vain pelasi makuuhuoneessa, jolloin hänelle ei saanut puhua, koska se häiritsi keskittymistä. Kävimme useita riitoja pelaamisesta, jota toki itsekin toisinaan harrastin, jos sain lainata omaa tietokonettani hetkeksi. MIeheni oli valmis ottamaan järjettömiä riskejä, mutta onneksi elimme pääsääntöisesti minun tulojeni varassa, joten mahdollisuudet tuhlata kaikkia rahoja, olivat heikot.
Itse olen kuullut erilaisista riipuvuusohjelmista, joissa autetaan myös peliongelmaisia. Olen käsittänyt, että on olemassa vertaistukiryhmiä peliriippuvaisille. Kuitenkin ongelma on hankala ja laaja, eikä palveluita mielestäni ole riittävästi tarjolla heille, jotka apua kaipaisivat. Toivotan kaikille tämän asian kanssa painiville paljon tsemppihaleja ja jaksamista vaikean riippuvuuden edessä. Itse olen havahtunut 'ajoissa', mutta se ei tee minusta parempaa ihmistä. Olen vain hieman onnekkaampi, kun olen saanut välttää peliriippuvuuden syvimmät kuopat.