Mikä sen terapian päättymisen perusteena sit oli? Kurjaa, että oot joutunu kokemaan tuommoista. Toivottavasti et menettänyt tyystin haluasi luottaa ihmisiin. Luulen, että tuollainen on kuitenkin terapiasuhteessa harvinaista.

Minulla on yli kahdenkymmenen vuoden takaa melkein päinvastaisia kokemuksia. Aloin käymään psykoterapiassa. Terapeutti totesi heti alussa, että terapiaa tarvitaan kolme kertaa viikossa, että siitä on apua. Terapeutin kanssa laadittiin kelalle anomus, jolla sain korvauksen kolmeen käyntiin viikossa.

Aluksi tuntui hyvältä, mutta pian terapia alkoi tuntua vankilasta. Terapeutti ei hyväksynyt aikojen perumista millään syyllä. Jos soitin ja yritin perua ajan, hän sanoi että kuuluu sairauden oireisiin, että ei halua tulla terapiaan, ja että hän pitää ajan minua varten, eikä peru sitä. Ongelma oli, että Kela ei korvannut niitä kertoja kun en mennyt terapiaan, vaikka terapeutti laskutti käyttämättömästä ajasta.

Yritin lopettaa terapian, mutta hän sanoi, että halu lopettaa kuuluu asiaan ja hän pitää ajat varattuna minua varten. Yleensäkin minulle tuli tunne, ettei minulla tuon terapeutin mielestä ole mielipiteitä. Ainoastaan oireita.

Lopulta menin tutun lääkärin vastaanotolle. Lääkärin kanssa laadittiin kirjallinen ilmoitus terapeutille, että lopetan. Kirjeestä vein myös kopion Kelalle. Kelassa työntekijä sanoi, etten ole ensimmäinen asiakas, joka valittaa kyseisestä terapeuttista.

Minulla on yli kahdenkymmenen vuoden takaa melkein päinvastaisia kokemuksia. Aloin käymään psykoterapiassa. Terapeutti totesi heti alussa, että terapiaa tarvitaan kolme kertaa viikossa, että siitä on apua. Terapeutin kanssa laadittiin kelalle anomus, jolla sain korvauksen kolmeen käyntiin viikossa.

Aluksi tuntui hyvältä, mutta pian terapia alkoi tuntua vankilasta. Terapeutti ei hyväksynyt aikojen perumista millään syyllä. Jos soitin ja yritin perua ajan, hän sanoi että kuuluu sairauden oireisiin, että ei halua tulla terapiaan, ja että hän pitää ajan minua varten, eikä peru sitä. Ongelma oli, että Kela ei korvannut niitä kertoja kun en mennyt terapiaan, vaikka terapeutti laskutti käyttämättömästä ajasta.

Yritin lopettaa terapian, mutta hän sanoi, että halu lopettaa kuuluu asiaan ja hän pitää ajat varattuna minua varten. Yleensäkin minulle tuli tunne, ettei minulla tuon terapeutin mielestä ole mielipiteitä. Ainoastaan oireita.

Lopulta menin tutun lääkärin vastaanotolle. Lääkärin kanssa laadittiin kirjallinen ilmoitus terapeutille, että lopetan. Kirjeestä vein myös kopion Kelalle. Kelassa työntekijä sanoi, etten ole ensimmäinen asiakas, joka valittaa kyseisestä terapeuttista.

On. Terapiassa tuntui, että terapeutti oli siellä vain saadakseen massit kassiin. Välillä tuntui, että ei ole ollenkaan läsnä. Oltiin persoonina tosi erilaisia. Tuntuu, että kun terapiaan ennen muinoin pääsi, niin ensimmäiseksi terapeuteilla oli mielessä raha. Kun taas jälkimmäisen kommentoijan kokemuksen olisin ehkä kokenut, jos olisin valinnut sen toisen terapeutin jonka valitsematta jättämistä myöhemmin vähän kaduin. Muistan vaan tosi hyvin, että hän puhui tutustumiskäynnillä jo tuosta samasta, että käymättä jättäminen kuuluu asiaan. Liekö ollut sama terapeutti 😀 Nainen.

Pompula kirjoitti 5.2.2017 1:32

On. Terapiassa tuntui, että terapeutti oli siellä vain saadakseen massit kassiin. Välillä tuntui, että ei ole ollenkaan läsnä. Oltiin persoonina tosi erilaisia. Tuntuu, että kun terapiaan ennen muinoin pääsi, niin ensimmäiseksi terapeuteilla oli mielessä raha. Kun taas jälkimmäisen kommentoijan kokemuksen olisin ehkä kokenut, jos olisin valinnut sen toisen terapeutin jonka valitsematta jättämistä myöhemmin vähän kaduin. Muistan vaan tosi hyvin, että hän puhui tutustumiskäynnillä jo tuosta samasta, että käymättä jättäminen kuuluu asiaan. Liekö ollut sama terapeutti 😀 Nainen.

Kyllä hän oli mies. Kun sanoin, ettei hän suostunut perumaan aikoja millään syyllä. Tarkoitan sitä. Olin kuumeessa, mutta hänen mielestään käytin vain kipeänä oloa tekosyynä, ettei minun tarvitsisi tulla. Talvilomalla halusin lähteä reissuun silloisen tyttöystäväni, joka on nykyään vaimoni kanssa. Hän ei suostunut perumaan aikoja oi, ja jouduin maksamaan käyttämättömät terapia-ajat.

Mulla kävi Tampereella niin, että psykoterapeutti kertoi mulle vuoden täytyttyä että noniin, nyt ollaan vuoden ajan nähty ja tämä loppuukin sitten tähän. BÄDÄM. Jälleen yksi hylkäämisen kokemus, jota alkoholistiperheessä ei muuten olisi ollutkaan.

Mun eka terapeutti teki tuon vuoden kulutua lopetuksen aika samoin kuin sulla, Herkkumerkkari. Sitten onneksi löysin terapeutin joka sitoutui suhteeseen pitemmäksi aikaa. Nyt sekin on jo loppunut vuosia sitten... Enkä uutta terapiaa ole aloittanut, vaikka hetkittäin sitä toivoisin...

Mulla 3 vuoden psykoterapia loppusuoralla, loppuu toukokuussa. Mulla kävi hyvä mäihä työterveyden puolesta, että pääsin hyvälle psykiatrille, joka osasi suositella hyvää ja minulle sopivaa psykoterapeuttia. Ei tarvinnut käydä muita katsomassa kun heti klikkasi yhteen tämän kanssa. Tehtiin sopimus kolmesta vuodesta, joissa kahdella ensimmäisellä vuodenna käyntejä 2 kertaa viikossa, kolmas vuos kerran viikossa. Kelalle hakemuksen jokaiselle vuodelle ja avot.

Voin hyvin kuvitella, että olo on kuin olisi henkisesti raiskattu, jos homma lopetetaan ihan kesken kaiken. Varsinkin kun ollaan käyty läpi kipeitä asioita. Aikojen pysyvyydestä ja siirtelystä/perumisesta ymmärrän molempia osapuolia, koska yleensä psykoterapeuteilla on useampi asiakas ja jos kaikki palloilee, niin on vaikeaa pitää pakkaa kasassa. Oma psykter on myös ollut jämpti näissä asioissa, ja olenkin nähnyt vaivaa, että samat päivät ja kellonajat ovat jatkuneet näiden vuosien ajan.

Nyt loppua kohden on alkanut tuntumaan, että niistä 45 minuutista jauhetaan vaan mitä sattuu, hän myös omia asioitaan välillä ja sitten puhutaan maailman menosta. Välillä sivuutetaan vaikeita tilanteita ja muistoja, mutta tämä varmaan kuuluu tähän. Paljon olen tästä saanut (ja maksanut, tosin kiitos kelan pystyi opiskelijakin käymään tätä läpi) ja olen hyvin iloinen että päätin lähteä tähän. Tuli todellakin tarpeeseen. Minulla siis määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö sekä sen mukana tulevia ärsyttäviä juttuja kuten masennusta ja syömishäiriötä. Mutta kyllä näiden kanssa pystyy elämään, kun pysyvät aisoissa.

Jaksamisia kaikille, ja kliseisesti aurinkoista kevään alkua!

Mulla ei muuta kokemusta psykoterapiasta kuin ne keskustelut joita mielialahäiriöpoloklinikalla oli pakko aliksi käydä ja kyllä ne vointia pahensi ja työkykyä alensi. Sain puhuttua itseni niistä irti mutta pahalta tuntuu vieläkin että joku ventovieras utelee henkilökohtaisista asioistani ja jopa läheisteni asioista. Nämä ovat makuasioita ja hienoa on jos joku on hyötynyt terapiasta.

On hirveitä kokemuksia psykoterapeuteista, mutta en voi niitä tässä tarkemmin selostaa. Muille terapioissa kaltoinkohdelluille vain lohdutukseksi: täälläkin on yksi. Empatian puute näyttää olevan psykoterapeuteilla yleinen "ammattitauti". Eikö empatiakykyä testata mitenkään koulutuksessa? Terapeutti on usein "teflon-ihminen": hän latelee asiakkaasta "totuuksia" asiantuntijan arvovallalla, mutta jos asiakas kritisoi terapeuttia, sanat valuvat pois koskettamatta ja tarttumatta. Asiakas on aina väärässä.

Tunnen myös hyviä ja empaattisia psykoterapeutteja, ja olen onnekas, kun omani on sellainen. Usein mielessäni ihailen: tuohonkin tärkeään asiaan hän otti kantaaa, mutta sanoi sen juuri noin, loukkaamatta.