Hei, olen uusi täällä ja viime vuosina olen alkanut kärsiin
univaikeuksista ja siten väsymystä, muistiongelmia ja kaiketi sukuvika
jonkinlaista ”downoloa”, montussa oloa, ts masis tms vaivaa ja ei oikein jaksa
olla sosiaalinen. Vaimon kansas ongelmia myös ja kun hän ei oikein osaa tunteita käsitellä, on siis fyysinen enempi (arvelen hänen olevan asperger?) niin kotonakaan
ei näistä pysty kenenkään kanssa keskusteleen, enkä saa tukea jne
No töissä vielä olen ollut mutta töissäkin sattui uuden esimiehen törkee hyökkäys mua kohtaan ja olen nyt sairaslomalla, ts työongelmta antoi potkua että nyt yrittää kaivaa kaikkí ongelmat esiin avouimesti ja yrittää löytää edes joku ratkaisu esim. alkaa irtautuun työelämästä, mutta liekä perusteita sairaseläkkeelle jäämiseen (56v)
ja velkaakin on eli uskaltaako edes vai yrittää kestää töissävittuilut kunnes sekoo täysin tms? 🙂
Tuntuu että olo on kuin olisi tyhjän päälle jäämässä.Liki aikuisia lapsia kaksi ja pelkän pahoin että tytär kärsii jos samasta ”montussa” olosta kuin minä eli jotain suku vikaa tms ja siksikin haluaisin kaivaa kaikki asiat/keinot esille ettei tyttäreni tartteisi alkaa kärsiin samoja polkuja kuin itse nyt…
On hienoa saakirjoitella tänne ja luulen/toivon saamani edes tukea ja ehkä jotain apua/vinkkejä miten toimia?
väsynyt5 kirjoitti 14.7.2011 18:38
väsynyt5 kirjoitti 13.7.2011 9:52
Hei,
noissa lääkeasioissa kannattaa vaan suostua koekaniiniksi ja ottaa vastaan mitä psykiatri suosittelee ja kertoa sitten rehellisesti hänelle miltä olo tuntuu. 🙂👍
Lääkkeitä pitää minun kokemukseni mukaan säätää moneen kertaan ja kokeilla myös eri lääkkeiden yhdistelmiä, jos ei muu auta. Ongelma on vaan se, että vaikutusajat ovat tosi pitkiä ennen kuin nähdään miten tämä tai tuo lääke kenellekin tepsii. Lääkkeiden vaikutukset ja lääkkeiden määrät ovat niin yksilöllisiä, kun meillä jokaisella on yksilöllinen koneisto.Siinä vaaditaan todella pitkää pinnaa kun huomaa, että ei hitsi, ei tämäkään sovi, esim. voimakkaiden sivuvaikutustensa vuoksi!😠
Jaksamista!🌻🙂🌻
Hmm.... minusta EI ole pakko suostua "sokko" koekaniiniksi,eletään sentään 2000 lukua joten psyatri ei ole ammattinsa tasolla jos ei osaa valita SSRI tai SNRI lääkitystä
oikein potilaalle eli kyllä positiivia tuloksia ON tultava jo muutamassa viikkossa?
Eli jos psyka ei ole varma miillainen asiakas tarve niin terapiaa vaan niin kauan että
selviää oikean lääkkeen sopivuus.
Toki kuten itsekin sanoit niin alkuun vaikka vaan bentzo ja unilääke et psyyke
saa levätä ja sitten keskustelua kunnes psyka osaa sanoa mikä lääke ja tietty
siitä toipuminen alkaa terapian johdolla.
Lisäpainon antaa esiselvitykselle enne lääkettä että mistä oikein on kyse
esim. ne lapsuuskuviot/työsolmut/ihmisuhde-ongelmat jne jolloin asiakas voi saada
jo heti helpostusta ILMAN pakkolääkitystäkin!
Niin 10 v sitten itselläni lääkeketju alkoi "sokkona" Efexorilla yleislekuri kaivoi laatikon po´hjalta
mitään tietämättä et kokeile tätä ja palaa muutaman viikon päästä.. hyo helv.. jos joku
vielä törmää tällaisiin lekureihin....
Onneksi tajusin heittää roskiin ja psykan johdolla aloitin Cipralexin ja hätätilanteisiin Opamox.
Hei Juhani:
viisasta ajattelua!🙂🌻