montussa

montussa

Käyttäjä juhani55 aloittanut aikaan 25.06.2011 klo 15:15 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä juhani55 kirjoittanut 25.06.2011 klo 15:15

Hei, olen uusi täällä ja viime vuosina olen alkanut kärsiin
univaikeuksista ja siten väsymystä, muistiongelmia ja kaiketi sukuvika
jonkinlaista ”downoloa”, montussa oloa, ts masis tms vaivaa ja ei oikein jaksa
olla sosiaalinen. Vaimon kansas ongelmia myös ja kun hän ei oikein osaa tunteita käsitellä, on siis fyysinen enempi (arvelen hänen olevan asperger?) niin kotonakaan
ei näistä pysty kenenkään kanssa keskusteleen, enkä saa tukea jne

No töissä vielä olen ollut mutta töissäkin sattui uuden esimiehen törkee hyökkäys mua kohtaan ja olen nyt sairaslomalla, ts työongelmta antoi potkua että nyt yrittää kaivaa kaikkí ongelmat esiin avouimesti ja yrittää löytää edes joku ratkaisu esim. alkaa irtautuun työelämästä, mutta liekä perusteita sairaseläkkeelle jäämiseen (56v)
ja velkaakin on eli uskaltaako edes vai yrittää kestää töissävittuilut kunnes sekoo täysin tms? 🙂

Tuntuu että olo on kuin olisi tyhjän päälle jäämässä.Liki aikuisia lapsia kaksi ja pelkän pahoin että tytär kärsii jos samasta ”montussa” olosta kuin minä eli jotain suku vikaa tms ja siksikin haluaisin kaivaa kaikki asiat/keinot esille ettei tyttäreni tartteisi alkaa kärsiin samoja polkuja kuin itse nyt…

On hienoa saakirjoitella tänne ja luulen/toivon saamani edes tukea ja ehkä jotain apua/vinkkejä miten toimia?

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 28.06.2011 klo 12:03

Minä en sinulle osaa vastata mutta nostan ketjua ylös, kun on tullut niin paljon uusia ketjuja että putosi toiselle sivulle.
Ehkä joku viisaampi vastaa?

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 28.06.2011 klo 14:57

Heippa,

minusta Sinun ei vielä kannata hakeutua eläkkeelle, vaan miettiä, voisiko työolosuhteissa jotakin kohentaa tai muuttaa. Työelämässä on monenlaisia ongelmia, jotkut niistä ovat aivan selkeästi henkilökysymyksiä ja silloin saattaa auttaa esim. työyksikön vaihto. On myös työpsykologeja, työsuojelua yms. Oletko ollut yhteydessä ay-asiamieheen tai kuulutko johonkin liittoon, joka voisi auttaa Sinua?

Sitten yksityisasioihin. Jos vaimollasi on asperger, tilanne on todella hankala. (Luulen, että ex-miesystävälläni oli myös sellainen enkä kadehdi ketään, joka on naimisissa Asperger-syndrooman kanssa.) Toisaalta jos rakkautta on, kaikesta voidaan selviytyä. Yritä päästä johonkin terapiaan, aloita vaikka terveyskeskuksesta tai työterveyhuollon puolelta. Monenlaiseen ahdistukseen voi saada lääketieteellistä apua. Itse olen sairastanut pitkään depressiota ja ollut ahdistunut ja minua ovat auttaneet sekä lääkkeet että terapia. Myös hyvistä ystävistä on paljon apua, mutta jos ongelmat ovat vaikeita, tarvitaan ammattiapua.

Lääkekemia kehittyy muuten koko ajan, onneksi. Minulla ei ole lapsia, mutta ystävälläni on, ja hänen yhdeksäntoistavuotias tyttärensä on ollut todella pahassa kriisissä, saa nyt lääkkeitä ja vointi on kohentunut. Myös nuorille on tarjolla apua, tosin voi joutua jonottamaan, joten yritä patistella sitä tytärtäsikin hoitoon mahdollisimman pikaisesti.

Kaikkea hyvää Sinulle! Olen itse viisikymmentä ja risat, siis keski-ikäinen naisihminen, ja vaikka olen usein pudonnut monttuun, olen sieltä myös jatkuvasti noussut ylös, joten vielä ei ole liian myöhäistä. Viisikymppiä ei ole ikä eikä mikään, ei viisiviitonenkaan. Elämää on jäljellä vaikka kuinka. Tsemppiä! 🙂👍

Käyttäjä repukka kirjoittanut 28.06.2011 klo 17:09

Montussa oleminen on minullekin tuttua. Ollut jo pitkään. Ammattiavun kanssa olen aina jaksanut kiivetä sieltä pois, mutta ennenpitkää olen romahtanut uudestaan, koska saamani hoito ei ole ollut riittävä. Nyt ensimmäistä kertaa tehtiin radikaaleja muutoksia ja pitkä sairausloma ja todella toivon, että tällä kertaa pois montusta oleminen olisi kestävämpää. Vielä en ole päässyt pois, mutta pikkuhiljaa huomaan voinnin paranevan.

Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Minäkin kannustan sinua hakemaan ammattiapua. Ja todellakin tuohon työtilanteeseen jonkinlaista selvitystä. Ei todellakaan ole oikein, että joutuu työpaikalla kärsimään vittuilusta tai mistään muustakaan kiusaamisesta. Ota ihmeessä työsuojeluun yhteyttä ja pidä puolesi. Valitettavasti se vaatii voimia ja sinnikkyyttä, mutta se kannattaa. Tämänkin voin kokemuksesta kertoa. Tarpeeksi kauan kun kiusaaminen oli kestänyt enkä enää jaksanut sitä, ilmoitin esimiehelle, että tilanne selvitetään nyt. Ja selvitettiin. Ja siitä selvittiin. Harmi, että sinulla esimies on se "pahis" tässä, mutta hänelläkin varmaan on esimies, jolle voit asiasta puhua?

Jollakin tavalla voisit tyttäresi kanssa myös tästä tilanteesta puhua ja sanoa hänelle että olet huolissasi hänestä. Jos tilanne siltä näyttää, niin hänellekin kannattaa ilman muuta hakea apua. Ettei tosiaan tarvitsisi kärsiä tulevaisuudessa niin paljon.

Voimia ja parempia päiviä! 🌻🙂🌻

Käyttäjä kirjoittanut 29.06.2011 klo 20:28

Montussa tunnen olevani itsekin (jälleen kerran). Kannattaa ainakin lapsille kertoa että suvussa on tälläisiä piirteitä, että osaavat hakea apua jos siltä tuntuu, eikä piilota tunteitaan..

Käyttäjä juhani55 kirjoittanut 11.07.2011 klo 12:21

Kiitoksia kommentoijille viesteistänne, luulin jo et tääkin on jo "kuollut" tukifoorumi,
mut ei vaan täällähän onkin symppis ihimisiä tukemassa ja auttamassa toisiaankin, hienoa, mikä on elämässä nykyään harvinaista.

Tilanteeni edelleen sama ja luulen että sairaslomani jatkuu elokuussa. Syön opamoxia 1-2 x vrk ja yöllä usein tarviin vielä särkylääkkeenkin.

Kokeilussa myös tryptofaania josko sillä jaksaisi paremmin?

Aamulla ahdistaa usein eniten liekö mistä syystä, ehkä siitä syystä että nukkuu yön huonosti?

Kunhan edes pikkasen tulisi aurinkoa elämään niin innolla alkaisin tukemaan/kommentoimaan täällä muitakin.

Käyttäjä väsynyt5 kirjoittanut 11.07.2011 klo 20:30

Hei,

minun mielestäni sinun kannattaa vahvistaa itseäsi ennen kuin menet takaisin töihin, että jaksat olla hankalassa työpaikassa ja puolustaa asiallisesti itseäsi.🙂

Keittiöpsykologin ohje:terapiaa+lääkkeitä+tarpeeksi sairaslomaa=vahvempi ihminen.🙂👍

Ehdit vielä olla työelämässä monen monta vuotta, jos vain jaksat ja kuulostaa siltä, että sinun on nyt hoidettava ensin itsesi vahvempaan kuntoon, että jaksat sitten tyttäresikin tueksi. Geeneissähän nämä alttiudet samoihin sairauksiin taitavat kulkea, ainakin meidän suvussa.🙄

Toiselle nämä ohjeet on aina niin helppo latoa, mutta itse niitä on tosi vaikea toteuttaa kun aina velvollisuus ja häpeä sanoo, että töihin, töihin ja töihin.

Tee sinä toisin!🌻🙂🌻

Käyttäjä juhani55 kirjoittanut 12.07.2011 klo 22:30

väsynyt5 kirjoitti 11.7.2011 20:30

Hei,

minun mielestäni sinun kannattaa vahvistaa itseäsi ennen kuin menet takaisin töihin, että jaksat olla hankalassa työpaikassa ja puolustaa asiallisesti itseäsi.🙂

Keittiöpsykologin ohje:terapiaa+lääkkeitä+tarpeeksi sairaslomaa=vahvempi ihminen.🙂👍

Ehdit vielä olla työelämässä monen monta vuotta, jos vain jaksat ja kuulostaa siltä, että sinun on nyt hoidettava ensin itsesi vahvempaan kuntoon, että jaksat sitten tyttäresikin tueksi. Geeneissähän nämä alttiudet samoihin sairauksiin taitavat kulkea, ainakin meidän suvussa.🙄

Toiselle nämä ohjeet on aina niin helppo latoa, mutta itse niitä on tosi vaikea toteuttaa kun aina velvollisuus ja häpeä sanoo, että töihin, töihin ja töihin.

Tee sinä toisin!🌻🙂🌻

Kiitos tuestasi 'Väsynyt5'
ja noin ajattelen itsekin eli olen ihka puhki ahdistunut joten
voimien palautumiseen tarviin pitkää sairaslomaa, terapiaa ja
sopivaa lääkettä (mutta mitä?)!

Käyttäjä väsynyt5 kirjoittanut 13.07.2011 klo 09:52

Hei,

noissa lääkeasioissa kannattaa vaan suostua koekaniiniksi ja ottaa vastaan mitä psykiatri suosittelee ja kertoa sitten rehellisesti hänelle miltä olo tuntuu. 🙂👍

Lääkkeitä pitää minun kokemukseni mukaan säätää moneen kertaan ja kokeilla myös eri lääkkeiden yhdistelmiä, jos ei muu auta. Ongelma on vaan se, että vaikutusajat ovat tosi pitkiä ennen kuin nähdään miten tämä tai tuo lääke kenellekin tepsii. Lääkkeiden vaikutukset ja lääkkeiden määrät ovat niin yksilöllisiä, kun meillä jokaisella on yksilöllinen koneisto.Siinä vaaditaan todella pitkää pinnaa kun huomaa, että ei hitsi, ei tämäkään sovi, esim. voimakkaiden sivuvaikutustensa vuoksi!😠

Jaksamista!🌻🙂🌻

Käyttäjä juhani55 kirjoittanut 13.07.2011 klo 10:17

väsynyt5 kirjoitti 13.7.2011 9:52

Hei,

noissa lääkeasioissa kannattaa vaan suostua koekaniiniksi ja ottaa vastaan mitä psykiatri suosittelee ja kertoa sitten rehellisesti hänelle miltä olo tuntuu. 🙂👍

Lääkkeitä pitää minun kokemukseni mukaan säätää moneen kertaan ja kokeilla myös eri lääkkeiden yhdistelmiä, jos ei muu auta. Ongelma on vaan se, että vaikutusajat ovat tosi pitkiä ennen kuin nähdään miten tämä tai tuo lääke kenellekin tepsii. Lääkkeiden vaikutukset ja lääkkeiden määrät ovat niin yksilöllisiä, kun meillä jokaisella on yksilöllinen koneisto.Siinä vaaditaan todella pitkää pinnaa kun huomaa, että ei hitsi, ei tämäkään sovi, esim. voimakkaiden sivuvaikutustensa vuoksi!😠

Jaksamista!🌻🙂🌻

Kiitos taas, miten jaksatkaan Ystävä5 kommentoida! 🙂

Tänä aamuna pahin ahdistus mitä koskaan olen kokenut ja onneksi on Opamox 30 mg
muutoin en tiedä mitä tapahtuisi?

Noin 10 v sitten mulla on eka ns burnout ja siitä toivuin kuukaudessa, mutta
ns paniikki/ahdistusoire (kehon läpi sellainen kuuma aalto tms) kesti varmaan vuoden
ajan kunnes meni ohi ja söin Cipramil ja sitten Cipralexia.

Cipralexin lopetin viime talvena syystä kun se ei enää tuntu olevan tarpeen ja luulin jopa että Cipralex haittaa nukkumista kun jo noin 2 v olen käsinyt huonosti unesta ja
joten en ole saanut oikein unta ilman opamoxia ja esim. Ibusal 400 mg mutta siltikin
vain ma 4-5 h yössä.

Ts. lääkkeistä tällaisia kokemuksia ja pitäisiköhän mun aloittaa Cipralexkin uudestaan
vaiko odottaa lekurin määräystä?

Käyttäjä Desper kirjoittanut 13.07.2011 klo 11:18

juhani55 kirjoitti 13.7.2011 10:17
Tänä aamuna pahin ahdistus mitä koskaan olen kokenut ja onneksi on Opamox 30 mg
muutoin en tiedä mitä tapahtuisi?
Noin 10 v sitten mulla on eka ns burnout ja siitä toivuin kuukaudessa, mutta
ns paniikki/ahdistusoire (kehon läpi sellainen kuuma aalto tms) kesti varmaan vuoden
ajan kunnes meni ohi ja söin Cipramil ja sitten Cipralexia.
Cipralexin lopetin viime talvena syystä kun se ei enää tuntu olevan tarpeen ja luulin jopa että Cipralex haittaa nukkumista kun jo noin 2 v olen käsinyt huonosti unesta ja
joten en ole saanut oikein unta ilman opamoxia ja esim. Ibusal 400 mg mutta siltikin
vain ma 4-5 h yössä.
Ts. lääkkeistä tällaisia kokemuksia ja pitäisiköhän mun aloittaa Cipralexkin uudestaan
vaiko odottaa lekurin määräystä?

Hei Juhani! Opamox on hyvä, mutta siitä voi tulla riippuvaiseksi niinkuin kaikista bentsodiatsepiineistä (rauhoittavia), joten ei hyvä jatkuvaan käyttöön. Cipramil ja Cipralex ovat SSRI-lääkkeitä, joihin riippuvuutta ei synny, eli ne ovat parempia jatkuvassa käytössä. Mutta kysy lääkäriltä, ennenkuin muutat mitään. Minä käytän Opamoxia tilapäisesti. Kauan sitten olen ollut riippuvainen rauhoittavista, ja se oli tosi inhottavaa, jatkuva tärinä ym. Olen käyttänyt myös Sepramia (samaa kuin Cipramil). Kyllä se paransi mielialaa, mutta nykyään en käytä; minulla on hirveät kasat muita lääkkeitä, joitten kanssa siitä tuli paha olo.

Tässä pari linnkkiä lääkkeistä:
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=733&
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=1760&i=LUNDBECK_CIPRAMIL
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=9817&d=16579&i=LUNDBECK_CIPRALEX_CIPRALEX+5+mg
http://www.fimea.fi/laaketieto/valmisteyhteenvedot/humspc
(kirjoita tuossa viiemisessä ruutuun lääkkeen nimi)

Käyttäjä juhani55 kirjoittanut 13.07.2011 klo 11:24

Hyvä Ystävä5, alla sun viestisi osakopioituna toiselta palstalta.

Kirjoitat menneestä uupumuksestasi kuten minäkin ja "ihmettelen"
miten olet voinut välttää uupumuksen uusimisen eli onko lääketys sulla
edelleen päällä tms? Ts miten olet voinut välttyä ettei uupumus ole pahentunut
pahaksi ahdistukseksi kuten mulla koska eikö näillä ole tapa uusiutua tms+

"väsynyt5 kirjoitti 8.7.2011 14:43

Hei, olen kokenut uupumuksen n. 11 vuotta sitten😯🗯️, toipunut ja jopa nauttinut elämästä.

Konsteina käytin kuljeskelua luonnossa, aluksi jaksoin todella pieniä, vain muutaman minuutin mittaisia metsälenkkejä.

Lisäksi arjen rutiinit, vaikka ne tuntuivat ihan mahdottomilta aluksi: niin pyykit koneseen, pieni imurointi tai roskien vienti tms. siis jotakin jolla pääsee edes pikkuisen kiinni normaalin arkeen ja näistä pienen pienistä askelista sain itsetuntoa ja luottamusta siihen, että joskus tästä ehkä vielä selvitään.

Sain kyllä sairiksen yhteydessä ja sen jälkeen ammattiapua, joka oli mielestäni korvaamatonta.🙂🌻

Käyttäjä juhani55 kirjoittanut 13.07.2011 klo 11:35

Desper kirjoitti 13.7.2011 11:18
Hei Juhani! Opamox on hyvä, mutta siitä voi tulla riippuvaiseksi niinkuin kaikista bentsodiatsepiineistä (rauhoittavia), joten ei hyvä jatkuvaan käyttöön. Cipramil ja Cipralex ovat SSRI-lääkkeitä, joihin riippuvuutta ei synny, eli ne ovat parempia jatkuvassa käytössä. Mutta kysy lääkäriltä, ennenkuin muutat mitään. Minä käytän Opamoxia tilapäisesti. Kauan sitten olen ollut riippuvainen rauhoittavista, ja se oli tosi inhottavaa, jatkuva tärinä ym. Olen käyttänyt myös Sepramia (samaa kuin Cipramil). Kyllä se paransi mielialaa, mutta nykyään en käytä; minulla on hirveät kasat muita lääkkeitä, joitten kanssa siitä tuli paha olo.

Tässä pari linnkkiä lääkkeistä:
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=733&
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=1760&i=LUNDBECK_CIPRAMIL
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=9817&d=16579&i=LUNDBECK_CIPRALEX_CIPRALEX+5+mg
http://www.fimea.fi/laaketieto/valmisteyhteenvedot/humspc
(kirjoita tuossa viiemisessä ruutuun lääkkeen nimi)

Kiitos Desper! Oletko kuullut että esim. Cipralex kauan syötynä ikäänkuin turtuu, kasvaa toleranssi tms se ei enää vaikuta "10 v syönnin" jälkeen?

Eräs kaverini aloitti SNRI -lääkkeen (ei efexor) ja hän on nyt muutaman viikon voinut huonosti ja ollut väsynyt, ts en ole syönyt koskaan SNRI-lääkettä että oisko kokemuksia vaihdosta kun ongelmna on ahdistus?

Käyttäjä väsynyt5 kirjoittanut 13.07.2011 klo 18:10

Hei,

juu, kyllä lääkitystä on tarvittu jo vuosia, välillä suurempana annoksena ja välillä todella pienenä hyvinä aikoina.

Uupumusten toistuvuus taitaa olla luonteesta kiinni, vaikka kuinka yrittäisi toimia
uudella tavalla niin alttius tuntuu säilyvän😞

Onnea ja tsemppiä sinulle🙂

Käyttäjä juhani55 kirjoittanut 14.07.2011 klo 12:45

väsynyt5 kirjoitti 13.7.2011 18:10

Hei,

juu, kyllä lääkitystä on tarvittu jo vuosia, välillä suurempana annoksena ja välillä todella pienenä hyvinä aikoina.

Uupumusten toistuvuus taitaa olla luonteesta kiinni, vaikka kuinka yrittäisi toimia
uudella tavalla niin alttius tuntuu säilyvän😞

Onnea ja tsemppiä sinulle🙂

Kiitos! Mitä lääkkeitä olet syönyt tai syöt edelleen?

Käyttäjä väsynyt5 kirjoittanut 14.07.2011 klo 18:38

väsynyt5 kirjoitti 13.7.2011 9:52

Hei,

noissa lääkeasioissa kannattaa vaan suostua koekaniiniksi ja ottaa vastaan mitä psykiatri suosittelee ja kertoa sitten rehellisesti hänelle miltä olo tuntuu. 🙂👍

Lääkkeitä pitää minun kokemukseni mukaan säätää moneen kertaan ja kokeilla myös eri lääkkeiden yhdistelmiä, jos ei muu auta. Ongelma on vaan se, että vaikutusajat ovat tosi pitkiä ennen kuin nähdään miten tämä tai tuo lääke kenellekin tepsii. Lääkkeiden vaikutukset ja lääkkeiden määrät ovat niin yksilöllisiä, kun meillä jokaisella on yksilöllinen koneisto.Siinä vaaditaan todella pitkää pinnaa kun huomaa, että ei hitsi, ei tämäkään sovi, esim. voimakkaiden sivuvaikutustensa vuoksi!😠

Jaksamista!🌻🙂🌻