Tuo mitä koet on vähän samaa kuin jossain aiemmassa viestiketjussa puhuin 'itseään toteuttavasta ennusteesta'.

Sitä heijastaa ympäristöön omia tuntemuksiaan, tekee oletuksia ympärilläolevien asenteista itseä kohtaan; mitä enemmän niitä huomaa, sitä enemmän ne vahvistuvat ja alkavat nostaa ahdistunutta ikävää oloa josta tulee tuo toive ett pääsiis jotain muuta tekemään.

Tulisi kuitenkin muistaa ettei voi 'puhua' toisten suulla, eli kannatta jotenkin vaan koota rohkeus ja jonkun pienen tilanteen myötä kuin murtaa yhteydettömyys ja vaikka jonkun käytännön tilanteen myötä saa huomata, että "olen mennyt täydestä", eivät hekään itsestään sen enempiä ajattele. Samalla lailla tuokin jota luulin minua arvostelevan, osoittautui, että sen ajatukset ja mielenkiinto on ollut aivan jossain muualla.

eli et voi tietää mitä muut ajattelevat, ellei joku tilanne avaa teille jonkinlaista keskusteluyhteyttä.

Ole rohkealla mielellä, kaikenlainen työ on arvokasta. Jokaista ihmistä tarvitaan.

En osaa neuvoa sinua, mutta tässä on minun kokemuksiani.

Keittiöllä (työ)arvostus saadaan työn tekemisellä. Olet vielä nuori, joten en tiedä kuinka paljon sinulla on kokemusta, mutta koulusta saadaan pohja ja työ opettaa loput. Ja sitä opeteltavaa riittää. Keittiöillä lentää yleensä todella ronski huumori, se auttaa jaksamaan kun työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Ja keittiöillä on monesti todella vahvoja persoonia töissä. Aran henkilön on joskus todellakin vaikea päästä sisään työyhteisöön.
Mitä tarkoitit kun kerroit: Ennen kuin huomattiin millainen oikein olet?
Itse olen ollut monta vuotta myös salilla töissä ja siellä on "pakko" olla sosiaalinen.

Nykyisessä työpaikassa on kokki, jonka itsetuntoa oikeasti hivelee, kun häneltä kysyy neuvoa (hänellä on kyllä todella paljon tietotaitoa). Auta armias jos erehdyt kritisoimaan hänen tekemisiään. Minun itsetuntoni antaa periksi myöntää etten osaa kaikkea, eikä minun tarvitsekkaan. Jos olet työtehtävissäsi hiukan epävarma kysy reilusti neuvoa vanhoilta konkareilta, heillä on sellaista tietoa mitä ei koulusta saa.

Olen itse kokenut myös työkaverin (työpaikkakiusaaja) aliarvioivan käytöksen, joka kohdistui sekä työhön että itseeni henkilönä. Pidän itseäni sosiaalisena henkilönä, mutta hänen kanssaan en tullut toimeen. Kaikki muuttui, kun hänen lähtiessä toiseen toimipisteeseen ja pystyin olemaan omaitseni. Esimieskin sanoi, että olin todella kuin eri ihminen ko ihmisen lähdettyä. Ei tarvinnut enään pelätä. Jälkeenpäin selvisi, etten ollut hänen ainut uhrinsa.
Näin jo iän karttuessa, en enää sallisi ko käytöstä itseäni kohtaan. Tuossa asiassa "Siperia" on opettanut.

Tekstistä ei tule ilmi, oletko töissä suuressa vai pienessä paikassa.Suuren paikan etu on se, ettei kaikkien kans tarvitse välttämättä tehdä joka päivä töitä, pienessä pitää. Jos pienessä paikassa ei henkilökemiat toimi, sitä ei pääse mitenkään pakoon. Ravintola-alalla kuitenkin pääsee helposti vaihtamaan paikkaa, sillä hyvistä kokeista on pula (ainakin henkilöstöravintoloissa).

Toivottavasti tästä on edes jotain apua sinulle.

🙂🌻

NoName

Kiitos näistä vastauksista. Sain vastauksista hyvän mielen ja tukea mennä töihin.
(se oli muuten minun ensimmäinen aloitusviestini ja olen iloinen kun uskalsin kirjoittaa ja sain viestiini vastauksia)🙂

Työkokemusta minulla on vuoden verran. (tiskausta, salaatteja, salia) Työpaikkani on iso. Ja luulen, että osaksi tämän takia minun on vaikeampi päästä yhteyksiin ihmisten kanssa. Yritän kyllä aina uskaltaa kysellä neuvoa, jos en tiedä mitä teen. Jonkinlaista tukea kaipaisin silti enemmän työpaikassani.

"Ennen kuin huomattiin millainen oikein olen" Tällä tarkoitin, että nykyään tämä jännitys ja panikointi on muuttunut aikaisempaa pahemmaksi. Ja se näkyy enemmän käytöksessäni. Hosun ja välttelen tiettyjä ihmisiä.
Kaikkien kanssa yritän tulla toimeen. Mutta tunnistan ne minulle "läheisimmäksi"tulleet ihmiset ja joita minun on helpompi lähestyä. Juuri uskallusta yrittää, toivoisin minusta löytyvän enemmän.

Hei Saheisa,

minusta sinun pitäisi antaa vain ajan kulua, että ihmiset tutustuvat pikku hiljaa sinuun ja sinä heihin. Älä vaadi itseltäsi liikaa.🙂

Tuo on hyvä taktiikka, että on aluksi työpaikalla enemmän tekemisissä niiden kanssa, joiden seura tuntuu helpoimmalta.🙂👍

Kestää aina jonkun aikaa huomata 'kuka on kuka' uudessa työpaikassa. Joidenkin seuraa saattaa vältellä aina. Ei kaikkien ihmisten tarvitse tulla hyvin toimeen toistensa kanssa, riittää, että työasiat hoituvat.🙂👍

Olen itsekkin ollut isossa paikassa töissä ja siellä tuli oikeasti "kuppikuntia" jo pelkkien työtehtävien johdosta, mutta yleisesti ottaen henki oli hyvä. Itse tykkäsin olla siellä töissä ja sit tuli lama ☹️ Sieltä löytyi kyllä joka vuorosta joku samanhenkinen. Ja eiväthän kaikki ole suulaita, meitä on myös hiljaisempiakin ihmisiä.

Toistot tuovat varmuutta tekemiseen ja oman rytmin löytämisen. Ja mielestäni tuo rytmin löytäminen on todella tärkeää (jaksotus/kellotus). Moni, ei alalla oleva, ei ymmärrä kuinka paljon työn tekemisen ohella johtuu tekemään ajatustyötä.
Varmuuden myötä rentoutuu ja se tuo uskallusta kokeilla ja yrittää, näin ainakin itse ajattelen.
Onko sinua perehdytetty ollenkaan?
Jos sinusta tuntuu, ettet ehdi tehdä jotain, voitko pyytää ketään apuun? 😯🗯️
Vai mennäänkö teillä veren maku suussa-periaatteella?

Niinhän se on, että kaikista tule ystäviä, mutta toimeen pitäisi tulla 😉
Tarvitset vain hiukan aikaa ja äläkä anna epäonnistumisen lannistaa, virheistä oppii.
Tällä alalla oppii aina uutta.

NoName (20v. alalla)

🙂👍

NoName kirjoitti 8.8.2011 18:26

Onko sinua perehdytetty ollenkaan?
Jos sinusta tuntuu, ettet ehdi tehdä jotain, voitko pyytää ketään apuun? 😯🗯️
Vai mennäänkö teillä veren maku suussa-periaatteella?

On minua perehdytetty eri työtehtäviin. Melkeinpä aina kun olen pyytänyt apua, olen sitä saanut. Olen vain aikas huono sitä pyytämään. En tiedä onko syynä se, että tässä epävarmuus olossani, haluaisin näyttää muille että osaan tehdä työn ja selviän siitä. Välillä tulee kyllä tilanteita, että apua on "pakko" pyytää. Silloin sitä kyllä yleensä saa.
Hienoa NoName, kun olet viihtynyt alalla jo noin pitkään🙂

Vieläkö Saheisa käy lukemassa täällä?

Olisin vain kuulumisia näin joulun tienoilla kysellyt?
Itse olen juuri vaihtanut työpaikkaa, sama ammatti edelleen
😉
Edellisen työnantajan parissa meni 13v ja nyt on kuukauden verran puhaltanut täysin uudet tuulet. "Uuden" oppiminen vie aikaa, mutta päivä kerrallaan.

NoName

NoName kirjoitti 25.12.2011 22:18

Vieläkö Saheisa käy lukemassa täällä?

Olisin vain kuulumisia näin joulun tienoilla kysellyt?
Itse olen juuri vaihtanut työpaikkaa, sama ammatti edelleen
😉
Edellisen työnantajan parissa meni 13v ja nyt on kuukauden verran puhaltanut täysin uudet tuulet. "Uuden" oppiminen vie aikaa, mutta päivä kerrallaan.
NoName

NoName, onpa hienoa kun muistit minua vielä🙂

Olen edelleen samassa työpaikassa, tammikuun alussa tuli ensimmäinen vuoteni siellä täyteen. Olen siitä "pikkuisen ylpeä" että olen "rämpinyt" siellä jo näinkin kauan🙂

Kyllä vuoteen on mahtunut vaikeita päiviä, mutta onneksi myös vähän parempiakin ja pieniä onnistumisia on myös tullut. Olen yrittänyt mennä päivä kerrallaan asenteella eteenpäin. Olen ehkä saanut vähän "vakiinnitettua" paikkaani, sillä ympärillä olevat ihmiset ovat huomanneet että ei minua "arempaa ihmistä" ajeta niin vain pois. Tai että olisin jo lähtenyt vaikeuksien tullen.

Työporukka on muuten vaihtunut aikas useaan otteeseen ja olen huomannut, että "uudet naamat" piristävät. Olen saanut tehdä salaatteja kivan ihmisen kanssa, yhteistyö on toiminut ja tiskissäkin on sujunut kohtalaisesti. Nyt näin, edelleen olen katsellut vapaita työpaikkoja jos jotain mielenkiintoista ilmaantuisi.

Mitenkäs sinun vuotesi on alkanut siellä uudessa työpaikassa? Oletko saanut kivoja työkavereita? Kyllä pitkään viihdyit samassa työpaikassa. Kyllä muutos vaatii varmasti totuttelua🙂

Kiva kuulla, että olet löytämässä oman paikkasi työssäsi. Aina kannattaa pitää silmät auki uusien mahdollisuuksien varalta.

Kiitos, olen viihtynyt ihan kivasti, uusia tehtäviä ja työkavereita on todella paljon, mutta pikkuhiljaa alan löytämään oman paikkani. Pelkkien nimien opetteleminen vaatii paljon, meitä pyöriin n70 ihmistä monessa vuorossa ja ruokaa lähtee monta tuhatta annosta päivässä. Tuohon työntekijä määrään mahtuu monenlaista ihmistä.
Mutta aika oli lähtä katsomaan jotain uutta, entisellä työnantajalla ei ollut enään mitään uutta tarjottavaa. Vaikkakin tuntui että jätin entisen esimieheni hiukan pulaan, en ole päätöstä katunut. Ja palkkakin on parempi nyt. 🙂