Miten tukea ja auttaa transsukupuolista ystävääni?
Ystäväni on miulle ja monelle todella rakas ja tärkeä juuri omana itsenään. Mie muut hänen ystävänsä tiedämme Kaisan(nimi muutettu) todellisen minän. Kaisa on melkein 30-vuotias. Hänen sanojaan lainaten: ”Olen nainen miehen kehossa.” Hänen hyvinä päivinään hän uskaltaa olla oma itsensä ja puhua asiasta. Vaikeina päivinään hän taas yrittää olla jotain muuta, kuin mitä hän on, mies. Juuri näinä hänen vaikeina päivinään hänestä näkee ja se mitä hänen käyttäymisensä ja sanansa itselleen ovat, että häneen sattuu henkisesti niin paljon, kun hän yrittää olla jotain muuta, kuin mitä hän on.
Mie ja useat muut olemme kertoneet hänelle kasvokkain useaan eri kertaan, että hän on meille tärkeä ja rakas juuri omana itsenään. Harmi vain, että näinä hänen vaikeimpina hetkinään hän ei enää pysty sanojamme kuulemaan. Rakas ystävä, joka näkee kauneutta asioissa ja tilanteissa joissa suurin osa meistä ei sitä enää pysty näkemään. Jopa näissä huonoissa tilanteissa hän ymmärtää sen, että onneksi tilanne ei kuitenkaan ole niin huono, kuin mitä se voisi olla. Hän ei jämähdä tilanteseen. Toisin, kuin mie ja useat muut hänen ystävänsä. Paitsi poikkeuksen tekee mitä tulee häneen itseensä aina välillä.
Kokemuksia tai edes neuvoja, jotka voisivat auttaa ystävääni?
Miulla on suuri huoli hänestä, koska noin kaksi viikkoa sitten mie ja eräs toinen hänen ystävistään onnistuimme juuri ja juuri estämään sen ettei hän hypännyt parvekkeelta alas kuolemaan, koska hänellä oli niin paha olla. Todella vaikea hetki itsensä kanssa.
Auttakaan..
Itse transsukupuolisena, tosin ilman virallista diagnoosia asiasta (papereissa on vain "määrittelemätön sukupuoli-identiteetin häiriö"), mutta olen aina kokenut olevani mies vangittuna naisen kehoon, sanoisin, että parhaiten autat kohtelemalla ystävääsi sinä mikä hän tuntee olevansa, eli naisena. Transsukupuoliselle oman "oikean" sukupuolen mukainen sosiaalinen asema on tärkeä.
Netissä toimii myös transtukipiste http://www.transtukipiste.fi/ josta löytyy monenlaista apua.
Onko ystäväsi harkinnut hakeutumista sukupuolenkorjausprosessiin? Tätä tehdään Helsingissä ja Tampereella. Vaikka itse olen turkulainen, kävin vuoden verran Tampereen transyksikön tutkimuksissa sekä psykiatrilla että psykologilla. Minulle ei kuitenkaan myönnetty tuota transsukupuolisuus-diagnoosia ja siten lupaa korjausoperaatioon, koska minulla on vakavia mielenterveysongelmia ja identiteettini katsottiin olevan selkiytymätön. Olin kuitenkin tuolloin vasta 25, joten minut lähetettiin terapiaan identiteettiäni selkiyttämään, sitten voisin yrittää uudelleen.
Kuitenkin ystävälläsi voisi olla minua huomattavasti paremmat mahdollisuudet koska minulla oli seksuaalisuudessani monia muitakin asiaa vaikeuttavia kiemuroita - ja hänellä kun on jo ikääkin enemmän kuin minulla tuolloin. Suomessahan käsittääkseni tuosta prosessista ei tarvitse maksaa kuin jokin omavastuu, tosin en tiedä minkä suuruinen se on.
Valitettavan monet transsukupuoliset (minä mukaan lukien) yrittävät ratkaista kestämätöntä ongelmaansa itsetuholla. Kenenkään ei pitäisi joutua niin umpikujaan, ettei muuta tietä ulos ole. Sukupuolenkorjausprosessi vaatii rohkeutta, mutta kun ystävät pysyvät rinnalla eikä asioiden kanssa tarvitse jäädä yksin, siitäkin selviää. Suosittelen luettavaksi Jan Morrisin kirjaa "Conundrum", joka on viiltävä kuvaus transsukupuolisen maailmasta. Valitettavasti sitä ei ole (ainakaan tietääkseni) suomennettu.
Kiitos Oryx.
Ystäväni ei ole ainakaan vielä hakeutunut sukupuolen korjaus leikkaukseen ja tuosta kertomastasi tukiryhmästä en tiedä, että onko ystäväni tuolla käynyt.
Miusta vain on niin väärin, että yhä 2000-luvulla jälkeen ajanlaskun alun, niin moni lääkäri yms. on sitä mieltä, että transsukupuolisuus on "häiriö", jonka voisi parantaa. Tuosta on tasavertainen ja ihmisarvoa kunnioittava kohtelu kaukana.
Kirjoituksesi perusteella minusta tuntuu että ystäväsi on todella masentunut. Se ei ole todellakaan mikään ihme, näin voin todeta tätä transelämää itsekin kokeneena. Tässä meidänkin kulttuurissa sukupuolijärjestelmä on melkoisen kova ja ainakin omasta mielestäni edelleen ihan liian joustamaton (vaikka jossain määrin parempaan suuntaan on menty). Yhteiskunta asettaa transsukupuolisille ja muillekin sukupuolivähemmistöön kuuluville todella kovat paineet siitä minkälainen tulisi olla, mikä taas aiheuttaa meille päivittäistä kärsimystä (kaupan päälle kehodysforian ja muun ahdistuksen lisäksi).
On todella hienoa ja lohduttavaa, että Kaisalla on sinun kaltaisiasi ystäviä, nimittäin itseäni on ainakin eniten auttanut jaksamaan juuri tärkeät ihmissuhteet ja heiltä saatu hyväksyntä. Voi hyvin olla, että hän elää parhaillaan oman prosessinsa hankalinta aikaa. Jos voimat ja rohkeus eivät vielä transtutkimuksiin asti riitä, niin ainakin jonkinlaista keskusteluapua voisin suositella. Edellisessä viestissä taidettiin jo mainita trantukipiste, josta voisi olla hyvä lähteä liikkeelle. Jos Helsinki on liian kaukana, eikä puhelimen välityksellä käyty keskusteluapu riitä, voi transtukipisteen työntekijä mahdollisesti auttaa asiantuntevan ihmisen löytymistä lähempää. Tuolta kautta saa myös tarvittaessa lisää tietoa koko sukupuolenkorjausprosessista ja vertaistukea niin halutessaan.
Lääkäreistä ja muusta hoitohenkilökunnasta vielä sen verran, että kukaan transsukupuolisuuteen edes vähän perehtynyt ammattilainen ei enää usko terapian "parantavan" transsukupuolisuutta. Se väite on nimittäin kumottu tieteellisesti jo vuosia sitten. Siksi Suomessakin hoitokäytäntö on nykyisin tämä. Harmi vaan, että "ammattilaisilla" tämän aiheen tietämys on hyvin heikolla tasolla ja sen vuoksi ns. lipsahduksia tuntuu sattuvan kovin usein. 🙂