Mistä aloittaisin..Viime kesästä..Tapasin viime kesänä itseäni 10 vuotta nuoremman miehen samalla työpaikalla. Vaihdoimme katseita usein ja tervehdimme hymyillen, jotain vetovoimaa välillämme oli. Emme kuitenkaan koskaan jutelleet tms. kesällä hän alkoi käydä samassa ravintolassa, jossa olimme usein ystävieni kanssa tanssimassa. Ennen häntä ei ko. paikassa ollut näkynyt. Moikkasimme ja joitain sanoja vaihdoimme. Lopulta jäin lomalle ja hänellä loppui työsuhde loppukesästä. Tämän jälkeen näimme ainoastaan vain ravintolassa ja joka kerta hän pyysi minua seuraavalla viikolla kahville ja syömään, kuitenkaan koskaan hän viikolla sitten pyytänytkään. Muutamia kertoja olimme samoilla jatkoilla syksyn aikana, usein hänen pyynnöstään ja tahtomuksestaan mutta mitään juttelua pitempää ei tapahtunut, vaikka jatkoilla olimmekin.

Koitti marraskuu ja näin hänet taas ravintolassa, hän tuli innoissaan kertomaan että tulee kohta töihin takaisin muutamaksi kuukaudeksi. (Kaverilleen hän oli sanonut, että hänellä on muutama kuukausi aikaa saada minut itselleen).
Vihdoin hän tuli töihin ja sattui kun sattuikin, että pikkujoulut olivat ovella. Töissä jo juttelimme ja kävimme yhdessä kahvilla ja hän kirjoitteli koko ajan viestejä minulle. Pikkujouluihin hän tuli toisen naispuoleisen työkaverimme kanssa, mutta liimautui meidän ryhmäämme mukaan ja tästähän ei tämä naispuoleinen seuralaisensa oikein tykännyt. Ihmettelin, että mikä juttu ja onko heillä jotain..Kysyin, vastaus oli ei.

Pikkujoulujen jälkeen aloimme viettämään tiiviisti aikaa töissä yhdessä, kävimme lounaalla ja kahvilla yms. ja vihdoin sovimme että näämme. Tässä välissä hän lähti matkalle viikoksi ja olisi minut halunnut mukaansa. Joulun jälkeen aloimme viettämään aikaa yhdessä vapaa-ajalla ja hänestä tuli heti todella mustasukkainen. Tiedusteli koko ajan viestejäni yms. Halusi koko ajan nähdä ja kehui minua maasta taivaaseen. tuntui hyvältä. Hän on haaveillut minusta viime kesästä jne. Koitin hieman toppuutella häntä sillä, että rauhassa etiäpäin ja halusin että hän tiedostaa ikäeromme tuoman faktan, joka on mahdollinen perheenperustaminen jossain vaiheessa. Painotin kuitenkin, etten lasta nyt halua ja se ei kuulu lähisuunnitelmiini. Siihen hän tokaisi, Ei hänkään vielä mutta se voi muuttua. Monet kerrat hän sanoi ettei häntä häiritse ollenkaan ikäero. Halusi matkalle ja alkoi siitä jo heti alkuvuodesta puhumaan, että sitten kun jään kesälomalle lähdemme yhdessä.

Kevään mittaan olemme hieman kinanneet ja olen huomannut hänestä, ettei hän nää itsessään koskaan mitään vikaa, kääntää kaikki minun syykseni, vääristelee sanojani ja keksii niitä mitä olisin sanonut. Silti hän muutaman kerran on kuitenkin tuonut nöyränä kukkia ja ollut itku silmässä pyytäen käytöstään anteeksi.
Alusta asti hän on puhunut naimisiin menosta, hän voisi vaikka heti mennä naimisiin, varaako hän heti maistraatin, hän haluaa muuttaa luokseni. Tätä olen kuullut nyt 5 kuukautta, lisäksi hän todistelee koko ajan ettei hänellä ole ketään muuta naista, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Todistelee vaikka en ole ko. asioita ottanut edes puheeksi.???
Nyt kuitenkin asiat ovat kääntyneet niin että hän jankkaa kaikista kinailumme aiheista, ja jokaisen kääntää syykseni, myös tämän ikäeron tuoman perheasian, senkin hän on kääntänyt niin että haluaisin lapsia, vaikka en todellakaan halua niitä nyt ja en ole niin sanonut edes.

Viimeviikolla riidan päätteeksi totesimme väsyneenä ja kiukkuisina molemmat että ”tämä oli tässä”, näin on myös aiemmin tapahtunut ja olemme saaneet keskusteltua, koska hän on niin halunnut ja minä myös, mutta ollut hieman varauksella koska hän osaa pelin jollain tavalla.

Viime perjantaina aamulla hän tivasi minulta kuitenkin että olenko lähdössä juhlimaan ja sanoin etten todellakaan, siihen hän totesi: en minäkään, mutta kas kummaa..lähti kuin lähtikin. tämän episodin jälkeen en kuullut hänestä mitään, yöllä hän oli laittanut viestin, jossa rakkauttaan todisteli vaikka hän tekisi mitä ja käyttäytyisikin miten. Lauantaina vastailin hänelle aikuismaisia viestejä ja viestittely loppui hetkeksi. Illalla kuitenkin hän laittoi viestin, että olenko mahdollisesti lähdössä kaupungissamme ravintolaan. Vastasin että oli tarkoitus kyllä, kuinka niin, etten häntä tule häiritsemään vaan anna kyllä olla. Tähän hän laittoi ettei ole mistään sellaisesta kysymys tai muustakaan. Kylmiä, mutta tunteikkaita viestejä, joissa oli jotain mätää.

Olimme ravintolassa ja en nähnyt häntä, hänen ystävänsä kyllä, joista yksi tuntematon tiesi tulla yhtäkkiä sanomaan, että olette eronneet kuulemma..Olin äimistynyt.
Hieman myöhemmin yhtäkkiä kun olimme tanssimassa, tuli hän siihen, otti minusta samantein kiinni, snaoi on ollut kova ikävä ja rakastaa paljon. Ja taas olin ihmeissäni. Tästä hetkestä eteenpäin ja piti kädestäni koko ajan kiinni, jankkasi minulle, häiritsenkö, etkö kehtaa ja minä koitin sanoa että älä nyt edes ajattele tuollaista. Lähdimme baaritiskille ja jäin odottamaan siihen vähän matkan päähän, jolloin siihen tuli joku tuntematon mies ja alkoi juttelemaan minulle. Mieheni tuli samantein siihen sanoen: Tämä on mun nainen, tiedä se.
Oli äimänä. Hän haluaa, hän ei halua, hän haluaa kuitenkin kaikkien tietävän että olen hänen. Lopulta lähdin hänen luokseen, mietin kyllä sitä hetken koska minulla oli jokin aavistus, että jotain on mitä entiedä.

Kaikki meni kivasti hänen luonaan ja hän sanoi monta kertaa, ollaan yhdessä ja minä vastasin. Todisteli rakkauttaan ja kuinka olen ihana ja muuta. Päivällä hän heitti minut kotio ja matkalla itki ja todisteli rakkauttaan ja tehdäänkö kesällä sitä, tätä ja tota. Sovimme lopuksi että näkisimme illalla ja ja vielä siinä vaiheessa hän sanoi että hän voisi vaikka heti muuttaa luokseni. Laittoi vielä viestin perään rakkauden tunnustuksen.
Emme kuitenkaan nähneet sitten illalla koska olin väsynyt ja mieltäni askarrutti. Sovimme että näämme seuraavana päivänä ja teemme ratkaisun asioille.

Tapasimme eilen. Hän oli muina miehinä aluksi. sitten yhtäkkiä, mikään ei ollut hyvin. Kysyin että onko jotain tapahtunut mitä minun pitäisi tietää, ei ollut. Lopulta hän sanoi, tein tyhmästi lauantaina, varasin matkan jätkien kesken. Oli, kuin pisto olisi viiltänyt sydämeeni..miten ihmeessä hän voi olla kertomatta tuollaista asiaa, miten hän voi tehdä noin tälläisessä tilanteessa ja varsinkin kun hän vaatii ja vahtaa minua?? Jos olisin lähtenyt lauantaina itse toiseen kaupunkiin niin hän ei olisi enään edes tervehtinyt minua..Mitä ihmettä..Kuinka joku voi olla noin julma????

Hän heti kyllä sanoi että katuu asiaa ja sen voi vielä peruuttaa, enkä vaatinut peruuttamaan, sanoin, että asia harvinaisen selvä. Nyt tiedän. 5 kuukautta hän on vaatinut minulta että lähden hänen kanssaan matkalle kun minulla alkaa loma ja nyt hän tekee näin??? On niin kurja olo, niin kurja..tuntuu että olisi huijattu monta kuukautta kaikin tavoin, että hän pitänyt minua vain kivana kevätkaverina ja ollut jossain huumassa.

Eilen saimme jotenkin juteltua ja hän oli muuttamassa luokseni, rakastaa ja peruu matkansa, haluaa olla kanssani ja meni hetki, niin hän sanoi: Ahdistaa. Sanoin hänelle nätisti monta kertaa, että en pidättele sinua, voit mennä, mutta hän vaan jäi jankkaamaan asiaa. Lopulta sanoin hänelle että selvitä yönyli pääsi ja kerrohan huomena mitä olet mistäkään mieltä. Tänään olen nähnyt hänet pari kertaa töissä, mutta hän käyttäytyy kuin ei tuntisikaan, välttelee ja on todella kylmä. Tuntuu todella pahalta. Nyt odotan hänen yhteydenottoaan ja toivon että on edes mies tässä tilanteessa ja seisoo sanojensa takana.Mietin tässä miten saatoin mennä tälläiseen koukkuun, jossa minua alistetaan, kohdellaan huonosti ja hyvin ja odotetaan kaikkea, mutta itse ei olla valmiita ottamaan vastuuta asioista ja teoista. Minut saatiin uskomaan kaikkeen koko ajan ja sitten vedettiin matto jalkojen alta..

Mietityttää tuleeko katumaan vielä, tajuaako jossain vaiheessa, mitä on menettänyt, ottaako yhteyttä..paljon asioita jotka askarruttavat. Tunnen oloni todella tyhmäksi ja huijatuksi.

Mitä olette mieltä? Pyydän teiltä apua ja mielipiteitä ahdistukseeni… ☹️