Mulla on tästä aika tuore kokemus. Oltiin miehen kanssa kesäkuussa kahden viikon matkalla Yhdysvalloissa. Suku ja mies järjestivät tämän matkan minulle yllätyksenä.

Mun reaktio yllätykseen ei ihan ollut sellainen kuin odotettiin. Sain tietää huhtikuussa, jolloin mulla oli ollut sekamuotoinen sairasjakso jo kolme kuukautta. Olin tietysti suunniltani huolestunut, minkälaiset seuraukset matkalla olisi mun psyykkiseen terveyteen.

Mun tila paheni toukokuussa entisestään, vuorotellen tai samaan aikaan syvää masennusta ja hypomaniaa. Olo alkoi olla jo aika sietämätön ja tiesin kyllä, että en ollut matkustuskunnossa. Lopetin vielä lääkkeetkin, jotta pääsisin eroon masennusoireista ja hypomania veisi mennessään.

Matka kuitenkin sujui hyvin. Pari ekaa päivää oli pientä mielialan vaihtelua, mutta ne kaksi viikkoa olivat ihana tauko mun oireille. Pari viimeistä päivää alkoi olla masennusoireita ja ahdistusta. En halunnut palata kotiin. Ahdistus kasvoi kasvamistaan. Ensimmäinen päivä kotona oli todella ahdistava. Toisena päivänä romahdin. En päässyt juuri sängystä ylös kolmeen viikkoon, ahdistus kamalaa ja halusin vaan kuolla.

Nyt olen sairaslomalla ja alottanut lääkkeet uudestaan. Lääkkeet auttaa nopeasti ja olen nyt kiivennyt kuopan reunalle.

Tuossa masentuneiden foorumissa on menossa mun "päiväkirja" toukokuun lopusta tähän hetkeen. Siinä kuvautuu aika hyvin, miten mulle kävi matkan jälkeen.

En nyt oikeastaan vastannut tohon sun kysymykseen, mutta pointtina se, että matka voi mennä yllättävän hyvinkin. Siellä kuitenkin pääsee ihan eri ympäristöön ja matkalla ei tarvitse huolehtia niistä velvollisuuksista, mistä ei meinaa kotona selvitä.

September, kiitos paljon sulle sun vastauksesta. Ihana kuulla että matka meni hyvin ja ilmeisesti myös piristi oloasi, harmillista on että vointi sen jälkeen romahti. Olen siitä pahoillani. Ja kiitos vinkistä, täytyy käydä lukemassa tuota sinun tarinaasi 🙂 Ja toivotan sinulle kovasti voimia !