Miten selvitä masennuksesta hengissä?
Ensin vähän taustaa minusta ja elämästäni. Jouduin jäämään 10 vuotta sitten vaikean työuupumuksen ja vaikean masennuksen takia sairaslomalle. Rimpuiltuani 5 vuoden ajan byrokratian rattaissa, päiväosastojaksoilla sekä vuoden kestävässä kuntouksessa, joka osoitti sekä minulle että Kelalle ettei minusta ole enää työelämään pääsin eläkkeelle. Olin mennyt vakituisesti töihin heti täytettyäni 16 vuotta ja eläkekertymä laskettiin silloin 23 vuotiaasta lähtien, joten 7 vuotta työhistoriasta ei hyväksytty eläkkeen määrää laskettaessa. Jäin sairaslomalle ollessani 38 vuotias, joten työkyvyttömyyseläke ei ole suuren suuri. Silti olen jotenkuten selvinnyt huolimatta asuntolainasta. Ennen ei ollut juurikaan mahdollista saada vuokra-asuntoa paitsi työsuhteen kautta, niin päätin sitten 24 vuotiaana, että ostan oman asunnon. Siinä sitten syy etten ole oiketettu sossun enkä kelan tukeen. No se siitä voitte vaan kuvitella millaista on tulla toimeen köyhyysrajalla ilman tukia 10 vuoden ajan. Kaikesta joutuu tinkimään siis ihan kaikesta! On ihan eriasia elää pari kuukautta tai pari vuotta köyhyysrajalla, kuin kymmenen vuoden ajan. Vaan tämä on taustaa ja varmaan tuttua monelle muulle. Sitten on sellainen ikävä puoli tässä minun masennuksessa etten pysty syömään siihen lääkkeitä, jotka varmaan helpottaisivat oloani. Minulle on kokeiltu 8 eri masennuslääkettä ja jokainen niistä on aiheuttanut erittain vaikeita ja jopa kuolemaan johtavia sivuvaikutuksia. Joten onneksi nykyään papereissani lukee ettei minulle niitä saa edes määrätä. Onneksi siksi että kun sain eläkepäätöksen heitettiin minut heti psykiatriselta poliklinikalta terveyskeskuksen ”hoitoon”. Tunnetusti terveyskeskuslääkärit ainakin täällä päin Suomea ovat heti kirjoittamassa mielialalääkkeitä. No jäin sitten tyhjän päälle, kun polilta loppui hoito. Siellä olin saanut terapiaa joka minulle toimi tosi hyvin, mutta resurssit eivät siellä riitä eläkeläisten hoitoon. Nyt olen useammasta syystä voinut erittäin huonosti jo parin vuoden ajan. Olen yrittänyt hakea apua terveyskeskuksesta ja ainoa vastaus mitä olen sieltä saanut on ettei terveyskeskuksessa hoideta masennusta. Minut on kuitenkin psyk.polilta siirretty terveyskeskuksen hoitoon, joten mikä vastaus tämä on ettei masennusta hoideta terveyskeskusessa? Jos sinulla on astma, diapetes tai sydänvika sitä hoidetaan terveyskeskuksessa vaan raja vedetään masennukseen. Ja vielä niin että kun on keskivaikea tai vaikea masennus ei ammattitaito riitä! Olen sanonut suoraan sekä aikaa varatessa ja lääkärille, että pää räjähtää kohta. Tiedän itseni ja tunnen masennukseni, koska näinkin pitkään olen sitä vastaan taistellut, että nyt alkaa olla omat konstit loppu. Olen erakoitunut, syrjäytynyt ja muutama ihminen on enää kontaktini ulkomaailmaan. Mitään en jaksa enkä kykene hoitamaan. Kaikki voimavarat on miinuksen puolella! Kaupassa käyn pakosta, silmät suitsenrenkaina ja ahdistuneena että pääsisi äkkiä takaisin kotiin. Tilanne on kai niin että olen elossa vaan en elä. Eli olen, mutten ole elossa. Mielessä käy päivittäin jos kuolisin, niin pääsisin pois. Nyt varmaan ihmettelette kuinka olen vielä hengissä 10 vuoden jälkeen? No syynä on se etten koskaan ole yrittänyt itsemurhaa, koska mulla on velvollisuuksia. Pelottaa vaan tälläkin hetkellä se, että milloin raja ylittyy ja pää räjähtää ja voin niin huonosti ettei edes velvollisuudet tunnu enää miltään. Asia on nimittäin niin että jos ajaudun tilanteeseen, että päätän itseni tappaa niin onnistun siinä. Tämä kaikki tapahtuu Suomen vauraimpiin kuuluvassa kaupungissa. Uskomatonta mutta totta. No olen vienyt aikaasi jo tosi paljon jos olet tänne asti lukenut teksitini mutta olisiko jollain jotain edes pientä sanottavaa tilanteeseeni. Sekin auttaa että joku kuuntelee vaan täällä foorumilla ei kuule jos joku kuuntelee tai lukee teksin. Kiitos vielä siitä ettet sano ota itseäs niskasta kiinni, kävele ulkona ja liiku kyllä se siitä…. ☹️
Ei tulis pieneen mieleenkään laukoa latteuksia, kun tiedän itse, miten järkylle kuulostaa omis korvissa tommoset " Kyllä se siitä", "lähet nyt vaan liikkeelle" ym. p...jauhanta. Olen myös itse masentunut. Olen sotkenut elämäni melko perinpohjaisesti. Sotkin pari vuotta sitten raha-asiani niin, että nyt luottotiedot menneet ja sitä myöten koko elämä romuttunut. Paineensietokykyni ei ole koskaan ollut sellainen, että jaksan hammasta purren sitkoilla, vaan yksi ongelma poikii uusia ja nyt on myllytystä riittänyt siinä määrin, että mun jokainen voimanripe menee siihen, että saan pidettyä itseni edes jotenkin kasassa. Olen koko ajan joko räjähdyspisteessä tai ahdistunut. Välttelen tuttuja, ettei kukaan tulis kyselemään, mitä kuuluu. Tuntuu hirveeltä, että tässä nk. hyvinvointivaltiossamme ihminen ei saa apua. Jos kerran olet suoraan sanonut, että kohta pää räjähtää, niin tarviiko rautalangasta vääntää SOS-merkki, että menis jakeluun, että mä todellakin olen avun tarpeessa. Mua sapettaa tää nykyajan " pitäis varmaan tehdä jotain"- trendi. Onko Suomessa tosiaan menty siihen, että vedetään matto apua tarvitsevien kansalaisten alta siirtämällä vastuu auttavasta tahosta jollekin... ties kenelle. Ymmärrän täysin, jos susta tuntuu, että et jaksa enää, mutta toivon, että saat edes hieman voimaa siitä, kun näet, ettet ole yksin, vaikka se siltä synkkinä jaksoina tuntuukin. Monien ihmisten on hurjan vaikea kohdata masentunutta ja kun itse huomaa, kuinka kiusaantuneita he ovat, pyrkii välttelemään näitä ihmisiä, koska ei jaksa vetää mitään "kaikki hyvin"naamaria päälle sen vuoksi, että toisten ois helpompi olla sun seurassa. Jos mä voin edes jotenkin helpottaa sun oloa, niin täältä minut löytää.
Huhhuh! Terveydenhuolto Suomessa on kuin suoraan Hölmöläistarinoista! "Resurssit eivät riitä eläkeläisten hoitoon" - no just joo. Haudassa me oltais taloudellisempia. En osaa yhtään neuvoa, mutta tunnen nahoissani, miltä sinusta tuntuu. Vakava masennus on tuttu juttu. Poistan varmistimen, jos joku sanoo että ota itseäs niskasta kiinni jne. Tällä hetkellä minulla näkyy pikkiriikkinen toivon kipinä (sammuakseen kohta?) - ehkä sinuillakin pian? Mites olis huumori, löytyisikö sitä kuin neulaa heinäsuovasta? Vaikkapa hirtehishuumoria? Pistetäänkö ihan ranttalliks koko homma?
Sapettaa se, että sinua ei kukaan auta vaikka olisit valmis apua saamaan.
En osaa oikein sanoa mitään, halusin kuitenkin käydä tukemassa. Toivon, että sinun tilanteeseen löytyisi jokin ratkaisu. Lämmintä kevättä
Suomi on hyvinvointivaltio.... ja höpöhöpö! Kun ihan oikeasti tarvitsee apua ja tukea, niin ei sitä saa. Ei edes rahalla.
Pitäisi tosiaan jaksaa taistella kaikesta. Avun hakeminen on oikeaa sotaa.
Miten masentunut ja ahdistunut jaksaa sellaista, kun ei sängystä jaksa ylös nousta?
Ja sitten ihmetellään, kun Suomessa on niin paljon alkoholiongelmaisia ja muuten masentuneita ja ahdistuneita. Tai että niin paljon tehdään itsemurhia.
Jokaisesta terveyskeskuksesta pitäisi löytyä psykiatrinen sairaanhoitaja, jolle voi varata itse ajan ilman lähetettä. Itselläni on myös vakava masennus. Minua on hoidettu terveysasemalla ja nyt suunnitelmissa on päiväosastojakso. Lääkkeitä minulla on yhtä pilleriä vaille maksimi annos. Lääkkeistä ei ole apua. ☹️
Hei, kaikille vastanneille ja tekstini lukeneille. Meidän kaupungissa asiat ovat tosiaan niin, että kun saa työkyvyttömyyseläkepäätöksen masennuksen vuoksi siirretään ihminen erikoissairaanhoidosta terveyskeskukseen. Meidän terveysasemalla on kyllä aina välillä depressiohoitaja, mutta hänen ammattitaitonsa ei kuulema riitä vaikeaan/keskivaikeaan masennukseen. Sitten meillä on terveyskeskuspsykologit mutta heidän aikansa on tarkoitettu juuri sairastuneille tai kriisin kokeneille, että eivät kuulema hoida eläkkeelle päässeitä..... Yritin pari vuotta hakea apua masennukseen terveyskeskuksesta ja vastaus oli aina, ettei masennusta hoideta terveyskeskuksessa. No onneksi nykyään on mahdollista vaihtaa kerran vuodessa terveysasemaa ja niin sitten tein viime vuoden lopulla. Nyt olen saanut käydä muutaman kerran psykiatrisella sairaanhoitajalla ja siellä tehtiin beckin masennustesti josta tulikin hyvin korkeat pisteet. No sain nyt vielä yhden ajan tälle hoitajalle joka on oikein mukava ja mielestäni on tehnyt hyvää, kun olen saanut käydä hänelle purkamassa tuntoja ja saanut joitain vinkkejäkin sieltä. Tosin masennukseni on nyt niin syvällä, että olen "hukannut" terapiassa aikoinaan saamani työkalut ja olisin tarvinnut vielä lisäkäyntejä. Tiedän ikävä kyllä etten ole yksin tämän ongelmani kanssa vaan niin se tuntuu nykyisin olevan, että mielenterveyssyistä eläkkeellä oleva, olisi paras kuolleena pois nauttimasta eläkettä puhumattakaan muista eduista! Ihmettelen vaan sitä, kun eläkeläiset maksavat korotettua sairaanhoitomaksua verotuksessa, että mistä hyvästä??? 😠
Shandi kirjoitti 17.4.2012 20:7
Hei, kaikille vastanneille ja tekstini lukeneille. Meidän kaupungissa asiat ovat tosiaan niin, että kun saa työkyvyttömyyseläkepäätöksen masennuksen vuoksi siirretään ihminen erikoissairaanhoidosta terveyskeskukseen. ...
Karmeita juttuja! Onkohan ihan laillista, että työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen olisi peruste erikoissairaanhoidon epäämiselle? Erikoissairaanhoitolaki ainakin sanoo: "Kunnan, joka on kotikuntalain mukaan henkilön kotikunta, on huolehdittava siitä, että henkilö saa tarpeellisen erikoissairaanhoidon terveydenhuoltolain mukaisesti."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19891062
Eikö muka mielenterveyshäiriön hoito ole tarpeellista henkilölle, joka siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle? Sehän on päinvastoin yhä tarpeellisempaa!
Terveydenhuoltolaki sanoo: "Kunnan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on huolehdittava vastuullaan olevien asukkaiden palvelujen järjestämisestä ja saatavuudesta yhdenvertaisesti koko alueellaan."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326
Asukkaat eivät ole yhdenvertaisia, jos eläkeläinen ei saa samantasoista hoitoa kuin työssäkäyvä.
Pistää vihaksi!😠
Niin,... ei Suomessa ole aikoihin pystytty hoitamaan kaikkia lakisääteisiä tehtäviä. Tietysti karsinta alkaa heikoimmista...