Itse olin pari kuukautta sitten vähän samanlaisessa tilanteessa paitsi että työuraa ei ole takana 30v. Samassa työpaikassa kuitenkin yli vuoden verran olin ja tein määräaikaisia töitä. Kaikkiaan kolme määräaikaista jaksoa ja sitten ei enää jatkettu työsopimusta, vaikka selvästi töitä olisi ollut. Olin työttömänä kesän ja elää kituuttelin säästeliäästi, kun ei tuloista ollut tietoa. Sitten yht´äkkiä minulle soitettiin entisestä työstäni että tervetuloa takaisin ja sain heti vakituisen sopimuksen. Olin todella syvästi masentunut ja kärsin koko kesän unettomuudesta. Olin jo hakenut työvoimapoliittiseen koulutukseen mihin en kuitenkaan päässyt. Nyt näyttää taas valoisammalta tulevaisuus.
Sinulle sanoisin että sinun kannattaisi kysellä työvoimatoimistossa erilaisia koulutusmahdollisuuksia tai tukitöitä. Varmasti jotain järjestyy.
Pääasia on ettet jää neljän seinään sisälle yksin miettimään asioitasi.

pirppa48 kirjoitti 18.7.2009 23:58

Muille annan hyviä esimerkkejä mitä pitäs tehdä, mutta itse en uskalla.. pitäs vaan repästä, niinkuin sanotaan.
Mieliala muuttuu päivittäin, tänään tiedän mitä teen , huomenna mietin asiaa niin kauan että migreeni tulee.

Niinkun minä työkavereille sanon, kyllä kaikki aina jotenkin järjestyy, se minun varmaan täytyy sanoa itselle.

Sama täällä, mietin minäkin päivittäin, miksei uskalla tehdä jotain radikaalia...- kai se ympäristö vaikuttaa, kun yli viisikymppisenä ei enää oteta töihin. Sen ikäistenhän kuuluu jo siirtyä eläkkeelle. Jos menee (tai ylimalkaan pääsee) koulutukseen, kaikki kestää 2-3 vuotta ja sitten on vieläkin vanhempi. Jos perustaa oman yrityksen, kukas takaa, että sillä on asiakkaita.
Sen takia sitä varmaan masentuukin, kun ei usko, että asiat järjestyisivät, kun omalla kohdallani tähän ikään mennessä on aina tullut vain pettymyksiä. Vielä en ole koskaan edes tehnyt työtä, josta olisin todella tykännyt...

Heipz!

Turha surra turhia. Ties miten hyvin ne sun asiat järjestyy. Varmasti myöhemmin naurat peloillesi. Ties jos jopa paljon parempaa tulossa?
Pieni työttömyysaika ei ketään tapa, jos et nyt heti onnistu uutta työpaikkaa samantien saamaan.
Kyllä mä sanoisin, että jos 30v. on ollut työelämässä (tai 30v. samassa työssä) niin siinä on koulutusta kerrakseen. Sähän olet oman alasi rautainen ammattilainen!
Se nyt vaan on tosi asia, että kaikki loppuu aikanaan.
Onnea silti tulevaan. muista avoin ja luottavainen asenne! Kyllä elämä kantaa! Ongelmasi ei näytä oikeasti mitenkään "pahalta" näin ulkopuolisen silmin. Tsemppiä 🙂👍!

HEI teille kaikille ja kiitos kirjeistä. En ole ollutkaan aikoihin täällä, mutta sen verran uutisia että työt vähenee päivä päivältä, osa jäänyt jo sairaslomalle.
Minä sain sen verran itseäni niskasta kiinni että käyn työpaikan kautta järjestetyssä psygologin juttusilla ja sain hieman ahdistukseen lääkkeitä. Vasta nythän tämä projekti on vasta alussa mutta olen päättänyt että minä selviän tästä ja ehkä naureskelen joskus.
Aloitin it-kurssin mutta 4 kerran jälkeen jätin koska tuntui että siellä mennään sellasta vauhtia että ei pysy mukana. Työpaikka järkää kursseja joihin olen innolla menossa, ja tuntuu hyvältä kun tietää että on lääke joka vähentää jännitystilaa. Inssiajoki meni kait 3 kertaan kun jännitin niin paljon. Nyt pitää toivoa että kaikki mene hyvin ja olen jopa alkanut miettiä jospa alkais jotain uutta opiskella, minä joka inhoan opiskeua joka muodossa.
TOIVOTTELEN HYVÄÄ SYKSYÄ/TALVEA
Palailen kyllä kertomaan miten elämä sujuu

HALEJA🙂🌻