miten jaksais, minne kuuluis
halusin vaan jutella. jonkun kanssa. mutta en .. tiedä mistä. tai miten jaksais. ehkä se on se pointti. elämä vaan menee, mutta… minä en. en jaksa. en vaan jaksa. haluan nukkua. NUKKUA! mikään ei tunnu miltään, on vaan kaiken nielevä ”ei mikään”, suurin tunnereaktioni viime aikoina on ”just joo”. en välitä mistään. ei oo kärsivällisyyttä. ihan sama. joku kysyy mitä kuuluu, vetäisen hymyn naamalle ja sanon kiitos hyvää. esitän jaksavaa. hyvinvoivaa. ei minulla mitään ole. kaikki hyvin. koska kun olen joskus kertonut, saan vaan paheksuntaa, kiusaantuneita tiuskaisuja, ja ymmärrän, että on ihan oma vikani, kun en kerran jaksa. tee jotain, ne sanovat. ei noin parannuta. ei tuolla tavalla voi käyttäytyä. miks sua pitäis kuunnella. eihän sulla edes ole mitään ongelmia.
nii. ehkä ei sitten.
anteeksi.
ehkä en kuulu tännekään. en tiedä minne kuuluisin.
Kiva, kun kirjoitit tänne. 🙂 Ehkä täällä voit kertoa asioistasi ilman et tarttis esittää. Aurinkoista kevättä sulle!
Vastaus esittämiini kysymyksiin yksinkertaisuudessaan: ei mitenkään, ei minnekään
Musta oli ihan kivaa että kirjoitit tänne. 🙂 Mitäpä jos kuitenkin antaisit tälle paikalle mahdollisuuden? Tai itsellesi?
Mahdollisuuden, miten?
Yksi tuttava lähetti minulle rohkaisevan viestin "sinä riität". Kun kysyin mihin, vastaus kuului "siihen mihin milloinkin tarvitaan". Tietysti riitän. Tämä ajatus ei yhtään lohduttanut, ei minua. TIETYSTI minä riitän siihen mihin tarvitaan, siihen mihin on pakko. Mihinkään muuhun en. Mutta se on tietysti muitten mielestä ihan ookoo. Jaksan esittää, että jaksan. Hah.
Kiitos vastanneille. En ole käynyt täällä, kun en ole nähnyt mieltä siinäkään. Nyt taas havahduin siihen, että ei ole ketään, eikä kukaan tiedä. Toisaalta, mitä väliä sillä on, en tiedä. Toivoisin.. että joku joskus kuuntelisi, oikeasti, eikä vastaisi ok edes lukematta tai kuuntelematta. Että minä joskus uskaltaisin sanoa, että nyt riittää. Minullakin on oikeus olla onnellinen.
Muitahan minä aina ajattelen. Itseäni en. Teen asioita muita varten, ja nyt kun ei ole ketään, en tee mitään. Surullista ja säälittävää, mutta totta joka tapauksessa.
Se on kyllä harmillista, että läheisille toisinaan tahtoo hyvää ja saattaa sen vuoksi jotain sanoa. Sitten kuitenkin toiselle voi tulla siitä paha mieli siitä, mitä hänelle sanottiin, vaikka tarkoitus olikin hyvä. Viimeksi tämä sattui minulle viikko sitten, kun suututin erään läheisen kommentillani, joka oli hyvässä mielessä sanottu. Saatiin kyllä sekin sovittua, mutta vaati jonkin verran keskustelua.