Miten jaksaa yrittää vaikka on asioita minkä vuoksi yrittää
Ongelma on tämä.. Avioero vireillä, 1 oma lapsi, 2 tulevan ex vaimon kautta.. Tämä keskimmäinen kuka on vaimon kautta haluaisi kovasti että adoptoisin hänet joka tuntuu tottakai hyvältä ja tottakai tekisin sen mutta ilmeisesti erittäin monimutkainen prosessi ja en tiedä suosuisiko exä edes siihen enään. Syy avioeroon varmaankin se että olen laiska paska kuka istuu vapaa-aikansa vaan koneella toistaen samoja ruutiineja, ainakin siitä sain kuulla viesteissä kun hän ei uskaltanut päin naamaa sanoo.. syyksi eroon sanoi että hänellä ei ole minulle mitään annettavaa.. Olo paska ja myönnän että olen laiska paska eikä ole minkäänlaista mielekiintoa muuttaa vapaa-aikaani. Käyn yöt töissä ja vapaa-aika menee koneen äärellä.. Opetan ex-vaimon lasta ajamaan autoa. Oma muksu tulee aina perjantaisin yökylään ja lauantaisin mennään papalle.. Olo on kuitenkin että elämässä ei ole enään mitää ja kaikelta on pohja mennyt. Jos nukkuisin pois kivuttomasti vaikka samantien, se olisi täysin ok omasta puolesta. Niin synkkä ja itsetuhoinen en kaikesta huolimatta ole että tekisin itselleni jotain pahaa, olen itseasiassa yrittäny jopa syödä terveellisemmin, koska elintavoilla en halua luovuttaa.. Tuntuu vaan että elämältä on joka tapauksessa mennyt kaikki pohja..
Avioero on aina rankkaa. Myötätuntoni.
Voisiko siitä löytää yhtään ajatusta ulospääsyyn, kun kerrot, että teet öisin töitä ja vapaa-ajan tykkäät viettää suurimmaksi osaksi koneella. Olet nykyiseen vapaa-ajanviettotapaasi tyytyväinen etkä sitä halua muuttaa. Ja työpaikkakin sinulla on, mikä ei nykypäivänä ole kellekään itsestäänselvyys. Vaikka ero on rankkaa, eron jälkeen kuitenkin olet vapaampi tekemään juuri niitä asioita, joista pidät, ja voit viettää omannäköistä vapaa-aikaa koneella, kun ei tarvitse huomioida toisen aikuisen ihmisen toiveita. Ei kai oma tapasi viettää vapaa-aikaa tee sinusta mitenkään huonoa. Se on ilmeisesti vain erilainen tapa kuin mitä exäsi toivoisi. Jos molempien toiveet ja tarpeet ei yhtään kohtaa ja kompromissit toisen toiveiden täyttämiseksi olisi liian isoja, voi olla aika vaikeaa asua samassa taloudessa ja olla parisuhteessa. Lapsetkin aistii ristiriidat.
Näkisin, että elämäsi saattaa jopa parantua eron jälkeen, kun pahin on ohi. Teidän molempien elämä saattaa parantua. Ja toivottavasti lastenkin.
Ja voithan erosta huolimatta jatkaa lapsesi ajo-opetusta ja muita lapsillesi tärkeitä isäjuttuja. Olet isänä lapsillesi tosi tärkeä.