Auringonkukkanen kirjoitti 16.4.2018 8:15

Välillä elämä tuntuu kamalan raskaalta. Ongelmia on esim.
- Minun työttömyys
- Minulla masennus ja pakko-oireinen häiriö
- Mies inhoaa sitä, että en ole ollut töissä suht pitkään aikaan. Se aiheuttaa riitoja välillämme. Muutenkin tuntuu, että avioliittomme on huono. Ei ole oikein voimia erotakaan, kun on yhteinen lapsi.

Miten minä saisin elämän paremmalle tolalle? Mistä jaksamista ongelmien keskelle?

Moi Aurigonkukkanen! Ensimmäiseksi tulee itselle mieleen avun hakeminen, oletko missään hoidon/avun piirissä? Varmaan kohdallasi olisi tärkeimpiä asioita hoitaa ensin masennus ja pakko-oireinen häiriö, koska ne varmasti vaikuttavat työttömyyteesi ja avioliittoosi. Onko miehesi tietoinen masennuksestasi/pakko-oireitasi, oletko ollut avoin asian tiimoita? Tuli vain mieleen voiko hän nähdä vain osan totuutta, ei esim. ymmärrä miten paljon masennus/pakko-oireilu vaikeuttaa elämääsi ja täten vaikkapa työllistymistä?

Helppoa tietä hyvinvointiin ei varmasti liene, mutta masennuksen helpottamisella voisi olla positiivisia seurauksia mielialaasi. Sillä lähtisinkin ensimmäisenä liikkeelle.

Yksi mikä minua auttoi hoidon lomassa oli myös itsehoitokirjojen lukeminen ja elämänhistorian tutkiminen. Syy-seuraus suhteiden käsittely, peilaus mistä asiat ovat lähteneet, miten ne ilmenevät nykypäivänä. Itselläni on yleistynyt ahdistushäiriö ja voimakkaita pakkoajatuksia usein. Varoitan kuitenkin, se voi olla hyvin rankka kokemus (etenkin jos on ollu hankala nuoruus tai lapsuus, traumaattisia kokemuksia jne) ja olisikin hyvä että hoitokontakti olisi jo olemassa. Suosittelen myös mielenterveysseuran suosittelemaa kirjaa Irti pakko-oireista ( https://verkkokauppa.duodecim.fi/6475.html ), löytyy varmasti useista kirjastoista. Myös mielenterveysseuran nettisivuilta ( https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/pakko-oireiden_omahoito/Pages/osio_2_irti_pakko-oireista.aspx ) löytyy itsehoitovinkkejä. ☺️

Heips! Kiitos vastauksesta! Tällä hetkellä minulla ei ole hoitokontaktia mihinkään. Aiemmin vähän yli suunnilleen vuosi sitten oli hoitokontakti, mutta se lopetettiin jossain vaiheessa, kun minun katsottiin parantuneen riittävästi. Minulla on lääke (paroksetiini pohjainen) ja se auttaa jonkun verran. Kuitenkin tuntuu että saattaa olla, että nämä sairaudet ovat mukanani lopun elämää ehkä jossakin muodossa. Toivottavasti eivät kuitenkaan.

Uutta hoitokontaktia en ihan helposti hae, koska olen tottunut siihen, että kun olen äitinä hakenut apua- perheestämme on tehty lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelussa on kuitenkin selvinnyt, että ei ole tarvetta jatkaa lastensuojen asiakkaana. Joten jos hakisin apua, todennäköisesti joku tekisi taas lastensuojeluilmoituksen, vaikka lapsesta huolehdimme hyvin. Siksi en enää halua hakea apua. Olen päättänyt pärjätä itsehoitokeinojen turvin tuon asian takia.