Hei!
Älähän luovuta vielä.
Itse sairastuin aikoinaan työuupumukseen,
mukana masennusta ja paniikkihäiriötä, eli soppa oli valmis.
Voit mennä työterveyslääkärille, tai terveyskeskuslääkärille,
saat sairasloman ja lähetteen esim lähimpään mielenterveystoimistoon,
että pääset sinne terapiaan ja alan lääkärille, mahdollista lääkitystäkin varten.
Ensiapuna sinut varmaan ohjataa psykologin vastaanotolle.
Jonot näihin vaihtelevat, lääkäri määrittää hoidontarpeen kiireellisyyden.
Pitää vaan rohkeasti kertoa omasta olotilasta, sitä vähättelemättä!
Toivon sinulle jaksamista 🙂

Heippa
Minä suosittelisin sinulle että menisit heti lääkäriin kun on masennusta ollut pitempään
sillä ajan oloon masennus vaan pahenee niin saisit avun ja elämäsi helpottas.
Älä ikinä ajattele kuolemaa vaan nautitaan tästä upeasta elämästä ja keksitään
aina joku ratkaisu ongelmiin.
Kun haluat keskustelu apua niin mene nettiin ja googleen laita hakusanaksi
perheasiain neuvottelukeskus niin sieltä saat esim upeaa keskustelu apua eikä maksa mitään.
Yritä voimiesi mukaan liikkua ulkona luonnossa vaikka vähän niin sekin auttaa.
Kyllä kela tulee yleensä vastaan terapia laskuissa mutta kysy kelalta ja lääkäriltä
niin ne tietää.
Kannattaa myös selvittää toimeentulo tuki.
Jos sinulla ei ole ketään ystävää jolle voisit asioita kertoa niin etsi itsellesi tukihenkilö
niin sekin auttas eläämääsi ja yritä käydä kaikissa tapahtumissa missä liikkuu ihmisiä
niin sieltäkin löytys piristystä elämään nyt olisi tärkeätä että et jäisi yksin.
Kaunista alku vuotta sinulle

Sinun kannattaa hakeutua oman terveyskeskuksesi psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille. Hänen kanssaan voi keskustella ja hän voi arvioida masennuksesi astetta. Tällaisen ohjeen on minulle kertonut kriisikeskuksen työntekijä.

eksyksissä2 kirjoitti 25.2.2011 18:40

Moi kaikille! Eli olen jo pidemmän aikaa ollut masentunut. Olen yksin, ilman kavereita tai ystäviä. Työssä olen jaksanut käydä, mutta nyt sekin tuntuu vaikealta. Ennen sentään pääsin nousemaan aamulla helposti ylös, mutta nyt sängystä nouseminenkin tuottaa tuskaa. Oikeastaan ajatukseni pyörivät koko ajan enemmän tai vähemmän kuoleman ympärillä.

Illalla mennessä nukkumaan toivon, etten aaamulla herää. Ennen töissä ajatukset olivat työssä, mut nyt asiat on toisin. Ei jaksa enää jutella työkavereille ja toivoo kuolemaa koko ajan. Sen tiedän, että itsemurhaa en kykene ikinä tekemään. Olen kylläkin miettinyt millä tavalla sen voisi helpoiten tehdä ja olen myös miettinyt jäähyväiskirjettä vanhemmilleni ja sisaruksille, jotta he tietäisivät, että he eivät olleet syyllisiä minun tekooni.

Enpä tässä nyt jaksa enempää omaa tilannetta selvittää, mutta tiedän, että minun täytyy hakea ammattiapua. Eli kannattaako apua hakea kunnan terveyskeskuksesta vai yksityispuolelta? Jotenkin tuntuu, että kunnanpuolelta on vaikea saada lähetettä terapiaan ja jos saa, niin avun saaminen saattaa kestää kauan. Yksityisiltä sitä saisi nopeasti, mutta ilmeisesti hinnat ovat 50 eurosta ylöspäin, joten eipä mulla taida hirveästi olla varaa mennä sellaiseen.

Eli kysymys kuuluu: Miten ja mistä apua kannattaa lähteä hakemaan? Mitä enemmän yritän etsiä tietoa asiasta, sen sekaisemmaksi menen. Lähinnä haluaisin keskusteluapua ja lääkkeitä en mielelläni söisi. Mihin terapiaan edes kannattaa hakeutua? Mistä sitä voisi saada? Onko mahdollista saada kelalta apua? Siinä jotain kysymyksiä. Anteeksi sekava viestini ja kiitos kaikille, jotka tähän vastaavat.

Heissan!

Kun luin kirjoitustasi, tuli aivan mieleeni oma tilanteeni joitakin aikoja sitten ☹️ .
Sinun kannattaa ehdottomasti lähteä hakemaan tilanteeseesi apua. Jos et jostain syystä halua mennä työterveyslääkärille, niin varaa rohkeasti aika oman asuinkuntasi mielenterveysvastaanotolle, se on maksutonta ja saat sieltä keskusteluapua nopeasti. sieltä voidaan ohjata myös lääkärille.

Itse olen sitä kautta saanut paljon apua ja tukea elämän vaikeissa tilanteissa, heillä on myös tietoa kelan järjestämistä kursseista, kuntoutuksista ja terapioista. Siellä on myös hyvä arvioida millaisesta terapiasta hyötyisit eniten.

Jos lääkäri sinulle suosittelee lääkitystä, niin mielestäni sitäkään ei sinun kannata pois sulkea. Keskustelut, terapia ja lääkehoito tukevat toinen toisiaan.

Toivon sinulle voimia elämään ja koita nauttia ensimmäisistä kevään merkeistä 🌻🙂🌻