Tyttäreni sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriöä. Tai niin ainakin epäillään, tutkimukset on kesken. Tyttäreni mentyä yläasteelle alkoivat ongelmat. Koulun käynti alkoi mennä alamäkeä, koulussa ongelmia opettajien kanssa. Pari kertaa käynyt opettajiin kiinni. Opettajat toivoivat että tyttäreni kavisi psygologin juttusilla, muttei hän halunnut. Pakottaa ei voi, sanoo laki. Siis kolme vuotta oli perheessä kamalaa aikaa. Äitinä yritin luovia koko perheen välillä ettei mittään aivan kamalaa tapahtuisi. Nyt vihdoin tyttäreni todennäköisesti väsyi tähän heilahtelevaan elämään ja antoi ”periksi”. Koulusta vietiin sairaalaan kun ei muuta keksitty. Ensimmäinen reaktio oli helpotus, vihdoinkin apua. Mutta kun tyttö siirrettiin psykiatriselle osastolle ja hän tajusi ettei tämä nyt menekkään helpolla ohi alkoi hänen vointi huonontua. Kamalat raivokohtaukset pakottivat tyttäreni siirtoon nuorille tarkoitettuun psykiatriseen sairaalaan eri kaupunkiin. Kun asumme pienessä kaupungissa niin täällä ei ole sairaala apua kuin aikuisille. Siirrosta tilanne vaan paheni. Kun kotiin soitetaan että lapsi on lepositeissä jossain 200km päässä, on melko avuton olo. Haluaisi olla lapsen vierellä ja ottaa syliin, kertoa että kaikki muuttuu paremmaksi. 16 vuotiaskin on vielä lapsi. Mistä voisi saada voimavaroja kun matkat lapsen luo, lapsen vointi, toisen lapsen ja miehen huomioiminen, työn ja kodin hoitaminen alkaa käydä voimille. Monet kerrat turhaan ajettu katsomaan tytärtä ja hän onkin lepositeissä eikä voi ottaa vastaan. Välillä menee paremmin ja sitten taas rytinällä alas. Tämä viesti on sekava, mutta niin on päänikin tällä hetkellä. Olisiko kenelläkään samoja kokemuksia ja miten niistä on selvitty. Aina ajattelee voiko enemmän olla tuskaa ja sitten huomaa että voi.
Kamala tilanne! Miten on mahdollista, että psykologin juttusille ei voi pakottaa, mutta sairaalaan ja toiselle paikkakunnalle lepositeisiin voi? Miten raivokohtaukset voivat pakottaa siirtoon vanhempien paikkakunnalta? Miten on mahdollista, että vanhemmat eivät edes saa tai voi tavata lastaan toisella paikkakunnalla, vaan tämän pitää taistella tuskissaan lepositeissä? Nyt olisi jonkun asiantuntijan kiireesti neuvottava, mitä pitäisi tehdä! Lapsi on todella hädissään ja asiat päin prinkkalaa. Löytyykö täältä asiantuntevaa neuvojaa? Tätä sivustoahan kai ylläpitää joku asiantuntiajärjestö?
Ompa vaan surkea tilanne ☹️
Mutta sinun kannattaa ajatella nyt niin, että tyttäresi saa vihdoin sen tarvitsemansa avun. Vaikka tila onkin mennyt alaspäin, niin kyllä se siitä taas kohenee kun oikeat lääkkeet löytyvät.
Sinne osastolle kannattaa olla yhteydessä ja vaikka sopia, milloin olisitte tulossa käymään. Jos tyttö on levoton, niin hänethän voi vaikka lääkitä rauhoittavilla, kun on tiedossa että oletta menossa käymään. Ettei tulis turhaa reissua. Ja soitella kannattaa usein, kertoohan sekin välittämisestä. Uskon, että sille siirrolle on ollut hyvät perusteet, jos hänet on kerta nuorten yksikköön siirretty, ovat erikoistuneet nuoriin ja siellä on muitakin saman kokeneita.
Mulla itellä on sisko, joka on sairastunu teini-iässä skitsofreniaan ja on ollut hoidossa eri pituisia jaksoja sairaalassa. Alussa kyllä tuntui hurjalta, kun hän oli aivan sekasin ja heitteli tuoleja, oli väkivaltainen siellä sairaalassa ja lepositeissä useinkin. Ja joka kerta sairaalassa olosta on ollut iso apu ja sisko on päässy taas jaloilleen 🙂👍 Ja nykyisin pärjäilee mukavasti, vaikka työkyvyttömyyseläkkeellä onkin, mutta ei ole tarvinnu sairaalahoitoa yli 5 vuoteen.
Asia pitää vaan hyväksyä osaksi teidän elämää 🙂 Kyllä se tyttö siitä tokenee, antakaa vaan hänelle aikaa. Se on kova pala tuommoiselle teinitytölle menettää oma vapaus ja tajuta, mihin on tultu. Hänen pitää vaan käydä nyt itse asia läpi ja hyväksyä ittensä, niin paraneminenkin voi alkaa.