Jännä juttu, minäkin olen sairastellut paljon, ja ollut poissa töistä, mutta ei ole ollut puhettakaan tuollaisista neuvotteluista, pikemminkin kannustettu, että ottamaan yhteyttä lääkäriin, että sairastelujen syy saadaan selville, onkohan moiset neuvvottelut edes laillisia.
Oletko liitossa, ottaisin sinuna myös jos olet liitossa ja moinen neuvottelu toteutuu liiton edustajan paikalle.
Mutta muista, asia ei ole niin vakava, että sen takia kannatta itsemurhaa edes pohtia, jätä se pohtiminen heti.
voimia sinulle!

Kannattaa olla vain rehellinen ja kertoa todellinen poissaolojen ja sairaslomien syy. Uskon että työnantajasi ymmärtää tilanteen ja kun paikalla on myös lääkäri niin se auttaa asiaa.
Työpaikallani on ollut noita keskusteluja niille jotka ovat paljon olleet sairaslomilla. Koska on ollut epäilyjä sairaslomien oikeasta syystä.
Onhan se todella inhottavaa kun udellaan asioista joista ei haluaisi puhua eikä tiedä miten ne vaikuttavat työantajaan. Kannattaa kuitenkin kertoa kaikki rehellisesti. Monilla työnantajilla on kokemusta kaikenlaisesta ja siksi uskon että ymmärtää tämä sinunkin työnantajasi tilanteesi.

Heippa
Joo ihan on tuttua asiaa mitä kirjoitat mutta älä sitten pahastu tai säikähdä mitä sinulle
kirjoitan seuraavaksi.
Mut taisi olla tällä palstalla viime syksynä vähän samanlainen juttu kuin tuo sinun juttusi
johon vastasin ja yritin neuvoa kun joutuu poissaolo selvitykseen ja jännä juttu kuin
samalla minulle kertoi yksi ihminen viime syksynä saman asian että joutuu pomon pomon
puhutteluun sairas poissa oloista selvittelemään niin minä neuvoin että puhu asiat
ihan rehellisesti ja niin se jutteli ja ihan hyvin meni.
Niin minä sinullekin suosittelen on sinulla ollut vaikka minkälaista vastoinkäymistä
( mutta sinä teet itse sitten omat ratkaisut nämä on vaan minun mielipiteitä )
Mutta painota hyviä puolia asioistasi ja puhu itsestäsi epäedullisia asioita vähemmän
( vähän niinkuin työpaikka haastattelussa )
Mutta muista että mitään itsetuho ajatuksia ei mietitä vaan ratkaise asiat muulla
lailla ja elämä kyllä järjestyy. mutta jos elämä menee niin tiukalle niin soita 112 niin saat avun heti.
Mut käännetään toi sinun poissa olo selvitys voitoksi sinulle eli on hyvä kun sinne
tulee lääkäri mukaan niin se kyllä osaa kertoa sinun tilanteestasi ja tukea sinua kuin
myös luottamusmies niin sekin on työntekijän puolta ja hyvä kun pomosi ymmärtää sinua.
Mutta yksi työpaikan pomo kertoi yhdessä palaverissä että työn antajalle on tappioksi
sellainen työntekiä joka on paljon poissa työstä.
Mut kerro joskus sitten miten kävi sinun jutulle???

ja niin minä täydestä sydämmestä sinulle toivoisin että saisit oman elämäsi kuntoon ja
saisit elää onnellisena.
Kaunista alku vuotta sinulle

Hei!
Joo joo, mutta ongelma ei ole siinä, että sairastelisin paljon. Olen kohta ollut tuolla töissä 19 vuotta enkä ikinä ennen ole ollut pois kuin viime loppuvuoteen osui.

Silloin kuin siskoni murhattiin, en ollut sairaslomalla yhtään. Oikeudenkäyntiä varten pyysin päivän vapaata.

Äitini kuin kuoli, siihen tuli 3 kertaa 3 päivän sairasloma aika lähekkäin. Siitä alkoi myöhemmin mun totaalinen romahdus ja mun "pimeiden" salaisuuksien vyöry. Silloin pomoni passitti mut lääkäriin. Kävin Voimavarat käyttöön kurssin ja olin IPT-ryhmässä. Se repi mun äitijutskan ja raiskaushyväksikäyttöjutskan auki. Kävin kuitenkin samalla töissä ei sairaslomaa. En ole ikinä halunnut sairaslomaa.

Viime syyskuussa lääkäri katsoi mulle aiheelliseksi 2 viikon loman. Lokakuuhun tuli se raiskaus, josta tuli melkein 4 viikon saikku. Sitten töissä papereissa lukee masennus. Johto luulee sen johtuvan työstä. EI johdu, pidän työstäni, työkavereistani ja vuorotyöstä. Teamleader eli pomoni tietää noi mun kaikki jutskat, sillä olen ne avoimesti kertonut.

Nyt väsähdin tähän puolustuspuheeseen. Tänäänkin menen iltavuoroon eli 14-22. Olenhan tehdastyöläinen.

Voimia hirveitä kokeneelle ensin!

Apua, mitä olet joutunut kestämään. Ei riitä sisaren tapahtumat ja omat vaan vielä joudut selittämään. Eihän kukaan, joka on kestänyt tuollaisia, voi olla noin reipas!! Olet todella sitkeä ja kuulostaa, että selvität asiat johdonmukaisesti, hyvin ja toimit vaikeissakin tilanteissa työpaikkaasi ajatellen.

Hyvä, että kirjoitat. Sekään ei varmasti ole helppoa! Sairaslomasi ei ole ollut pitkä ajatellen, mitä on tapahtunut. Hyvä, että pomosi on puolellasi.

Mietin, että sairaslomat ovat aina yksityisasia, joten ihmettelen, miksi niiden syitä täytyy kenellekään paljastaa, jos tuntuu, ettei jaksa? Laki on puolellasi, tiedä se, jos et halua puhua. Tietääkö pomosi oikean syyn? Jos hän tietää, hänen kanssaan voisi sopia ennen kokousta, voiko hän puhua puolestasi ja esim. kertoa, ettei ole kyse työstä johtuvasta masennuksesta vaan trauman jälkeisestä reaktiosta. Ettet halua sen enempää puhua mutta sinulla on voimat jatkaa töitä yhtä hienosti kuin ennenkin. Siinä on sanottu kaikki, mitä tarvitsee. Jollet halua sopia pomosi sanovan tuota tai haluat sanoa jotain enemmän, niin tee niin. Olen sitä mieltä, että sinä tulet selviytymään. Olet jättänyt ennenkin asioita taaksesi ja selviytynyt.

Olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että kannattaa puhua rehellisesti ja että siten asiat selviävät parhaiten. Kaikkea ei vain tarvitse sanoa silloin, kun työnantaja kysyy. Silloin, kun on koettu jotain itselle hyvin vaikeaa ja asiaa jo vatvottu lääkärien kanssa kuten hyvä on, ei työnantajalla ole mitään oikeutta tuohon. Ehkä he järjestävät kokouksen, koska tosiaan haluavat tietää, onko työkunto masennuksen tähden pettämässä kuten kirjoittajana mietit ja varmaan oikeassa olet mutta se onkin sitten selvitettävissä ilman kaiken puhumista.

Yritä kestää!

Hei!
Kiitos Hätäinen vastauksestasi. Se tuntuu tosi kannustavalta! 🙂

Taisimpa viime yönä paljastaa teamleaderille liikaa. Saan hävetä itseäni. Olin viime yönä kehityskeskustelussa, jossa meillä meni pari tuntia. Mun täytyy mainita, että mulla tämä TM on ollut kolme vuotta, mikä on onni. Puhuttiin siinä työjutskat ekaksi. Ensinnäkin olen ollut hyvin avoin mun TM:lle mun asioissa ja hän tietää mun "sairauden" ja ilman häntä en olisi edes lääkärille mennyt. Hän sanoi myös arvostavan mun positiivisuutta vaikeuksista huolimatta ja arvostaa, että olen töissä enkä pura ahdistusta muihin.

No sitten niihin paljastuksiin. TM kysyi mun ennustajalla käynnistä. Se johti siihen, että tuli kerrottua, miten huonossa jamassa eli toivottomassa tilassa avioliittoni on. Sitten tuli puhuttua TM:n kanssa seksuaalisuudesta ja miten se on multa täysin tuhoutunut. Sitten se mun paljastus nais-TM:lle: haaveilen seksistä naisen kanssa. Sen mä kerroin naispomolleni. Enkä edes häpeä sitä. Tosiasiassa en kykene seksiin ehkä koskaan. Ei sitä koskaan tiedä, jos kohtaan oikean ihmisen on se sitten mies tai nainen voisi tulla oikea parisuhde.

Multahan seksuaalisuus tuhottiin ja vietiin vastoin tahtoani ennenkuin se pääsi edes kehittymään. Tämän kaiken puhuin pomoni kanssa viime yönä. Hänellä on vaitiolovelvollisuus. Siltikin taisin puhua liikaa.

Nyt tekin, jotka tätä luette, ajattelette varmaan: hyi helvetti. En vaan tiedä enkä usko mitä olen ja löytyykö mulle ketään oikeassa elämässä ja onko musta siihen. Lokakuinen raiskaus muutti mut lopullisesti. En vaikene asiasta, mitä tapahtui. On muutama henkilö, jolle voin puhua asiasta. Nyt paljastin ainakin liikaa!

Heippa
Sori kun nämä minun vastaukset nyt kestää on vähän ylityöllistetty en tiedä
kun töitä on niin paljon kuin kerkii tehdä ja silti kaikki on rästissä mutta minä niin
nautin työn teosta.
Joo olet tehnyt ihan oikein kun kerrot asiat rehellisesti niin minäkin kerron asiat rehellisesti
ja aina olen sanonut ihmisille että kertoo minulle hyvät ja huonot asiat niin sitä itseään
pystyy kehittämään.
Hyväksy itsesi sellaisena kuin sinä olet !!! jokainen me ollaan omalaatuisia ihmisiä.
Kuinkas sinä olet nyt jaksanut???
Ruvetaan nyt odottelemaan kevättä aurinko kun paistaa jo niin kummasti naurattaa ja kun
eletään noin kuukausi niin voi jo sanoa että on kevät.
Minä saan ainakin keväästä / kesästä hurjasti virtaa.
Kaunista alku vuotta sinulle

Kiitos volvomies! Menen maanantaina lääkärille mm. niskajumituksen ja lisääntyvän itsetuhoisuuden takia. Töissä oli uhkaileva tyyppi, joka lisäsi ahdistusta ja pelkoa. Sai potkut viime viikolla. Nyt mun arvet ovat parantuneet. Toivon etten rankaise itseäni. Edelleenkin haaveilen turvallisesta sylistä!

Hei,

Miksi ihmeessä ajattelisimme esittämälläsi tavalla...

Minä ainakin olen joskus miettinyt ko. asiaa enkä koe minkäälaista häpeää siitä. Eikä sinun myöskään tarvitse hävetä liikoja tunnustuksiasi, koska arvelen TM:si olevan fiksu (ethän häneen muuten luottaisi) ja hän varmasti ymmärtää kuinka herkässä tilassa olet ja kuinka sinulle on tärkeää purkaa asioita.🌻🙂🌻

olin itse kolmokantakeskustelussa jossa lääkäri sanoi että sairastan masennusta jonka pomoni tiesi.muuta ei pomon tarvitse tietääkkään ja vaitiolovelvollisuus on hänelläkin.kolmikantaan kannattaa ottaa ammattiliiton henkilö jos tuntee että voi olla painostuksen makua.niin kantsii tehdä aina jos pelkää jäävänsä toiseksi.työantajan ei tarvitse siis kaikkea tietää.

🌻🙂🌻 Samaa mieltä monien muiden kanssa: miksikäs nyt sinusta ajateltaisiin muka pahaa tuon vuoksi??? Vaatii ihan hurjasti voimaa puhua, mitä puhuit TM:lle, vaatii tänne kirjoittaminen (olen ylpeä sinusta!) ja mitä hävettää tuossa sinulla muka oli?

Varmaan puhuit senkin vuoksi, vai mitä, kun oli niin rankkaa? Hyvä, että silloin puhuit! Hyvä, että puhuit henkilölle, jolla on vaitiolovelvollisuus, jotta olet turvassa juoruilta.

Et ole rikollinen, pitää tähän muistuttaa. Muistatko sen? Kohtelet itseäsi nuhteilla, satuttamisella ja häpeällä ihan kuin olisit ansainnut mitään siitä. Näkisitpä sen, mitä me täällä näemme: avoimia sanoja käyttävän, kauniisti ja asiallisesti muista puhuvan, muita huomioivan ja pohtivan ihmisen 🙂🌻.

Voimia ja tiedätkö, taidat olla ihminen, joka muuten selviää sen vuoksi, että olet hyvä tyyppi ja käsittelet ongelmiasi, et patoa niitä liikaa. Jonain päivänä murheet kääntyvät voitoksi.

Hei!
Kiitos kaikille ja varsinkin sulle Hätäinen. Ei mulle noin kauniisti ole puhuttukaan.

Voinpa kertoa esimerkin siitä, miten rehellisyys ei aina kannata.

Kerroin omalle pomolleni, että olen sairastunut masennukseen diabetekseen sairastumisen seurauksena ja jäin 3 viikon sairaslomalle. Kun palasin töihin vähän latautuneena, kuvittelin, että kaikki on niin kuin ennenkin. Mutta eipä ollut. Mua ruvettiin kohteleen kuin spitaalista! Pomo ei juuri ole puhunut mulle sen pitkän sairasloman jälkeen mitään. Kuulen kaikki toisen työntekijän kautta. Pomo oli myös koettanut kysellä kolleegoilta että miten pääsee eroon mielisairaasta ihmisestä!!! Ja kun oli saanut jonkun oikeuden päätöksen vastaavasta tilanteesta, oli muuttanut kysymyksensä hieman toiseksi: "miten tulee työpaikalla toimeen mielenterveyshäiriöisen kanssa?"... Jepjep. Rehellisyys maan perii ja niin edelleen...

Sinuna, Channa, kyselisin neuvoja (jos kuulut ammattiliittoon) liiton lakimieheltä ja omalta lääkäriltäsi, ennenkuin pistät pääse leijonan kitaan. Voimia!