Tällä hetkellä etsin työssäoppimispaikkaa koulua varten (jonka olisi sairasloman jälkeen pitänyt jatkua tänään..). Jos paikkaa ei löydy eikä asuntoasiat selviä, niin joudun keskeyttämään koulun ja sitten päivät ovat taas ihan tyhjiä.

Tosin tekemisen puutetta ei tule olemaan, koska (toivottavasti) loppuviikosta kotiin kotiutuu 16-viikkoinen koiranpentu nykyisen, reilun 2 vuoden ikäisen mörssärin kaveriksi. Niiden kanssa sitten varmasti touhutaan, opetetaan penskaa sisäsiistiksi (onni on rivitalo ja oma piha..), koulutetaan kumpaakin ja kuljetaan paljon ulkona ja vieläpä sillä tavalla, ettei tarvitse kummankaan olla hihnassa (= metsäautotiet yms. ovat aika pop).

Sitten kunhan penska on oppinut kohtuuhyvin talon tavoille, niin koirien kanssa touhuamisen lisäksi aikani kuluu tietokoneella istuessa, dvd:tä katsellessa, kirjoja lukiessa, kirjeitä kirjoittaessa ja askarrellessa. Silloin tällöin tulee käytyä sitten tietty kaupassa, syömässä tai kahvilla tai jossain muualla ilman koiraa/koiria, mikä sekin on mukavaa vaihtelua.

Eli aika koirapainotteisesti kuluvat vapaapäivät, olivat ne sitten saikkuilua, työttömyyttä tai ihan vaan vapaita työ-/kouluviikon välissä.

Olen nyt seitsemättä vuotta poissa työelämästä. Nukun hieman pidempään, kuin työssäkäyvä puolisoni. Lenkitän koiraa neljä kertaa päivässä. Pidän kodin siistinä. Paljon tulee katsottua töllöä ja istuttua läppärin ääressä. Kerran viikossa menen bussilla hoitajan kanssa keskustelemaan ja siitä yleensä hetkeksi kaupungille ennen kotiin paluuta.

Mä olen ollut nyt 2,5v kokonaan pois töistä kuntoutustuella. Päivisin, kun mies on töissä ja lapset koulussa istun paljon koneella, neulon, teen kotitöitä, käyn kaupassa, käyn terapiassa kaksi kertaa viikossa. Lisäksi on muitakin sovittuja menoja. Kaksi lapsista on erityislapsia ja heidän hoitoonsa liittyy erilaisia palavereita. Joskus tapaan kavereitakin. Aika kuluu yllättävän nopeasti. Ei ole tylsää.