Hei sinä, joka kenties luet tätä.
Mulla on harvinaisen paha olla tällä hetkellä, enkä oikeen tiedä, missä muualla voisin kertoa siitä. Kulunut kevät/kesä on ollut tosi rankka; sisko yritti itsemurhaa ja oli tosi hilkulla onnistua, pian sen jälkeen erottiin pitkäaikaisen poikaystävän kanssa, paras ystävä kuoli auto-onnettomuudessa, perhe- ja ystävyyssuhteet menee päin honkia kun en jaksa pitää enää yhteyttä kehenkään, kun oon tosi väsynyt jo kaikesta muustakin. (Vuosia vanha ahdistus- ja masennustila on ollut seurana tämän kesän, joten olen nukkunut vähintään jonkun 17 tuntia vuorokaudessa.) Tähän päälle tämä viikonloppu, joka repii mua kappaleiksi joka hengenvedolla..
Mut raiskattiin myöhään lauantai-iltana, kun olin kävelemässä baari-illan jälkeen kotia kohti. Klassikko. Pimeä kuja, ei ketään muita kuin me kaksi, ja mä jäädyn kun pitäisi toimia. Ainut mitä mä sain aikaseksi, oli kirjottaa mun eksälle hätäinen viesti. ”Apua” Eikä hän ole vieläkään vastannut siihen — mistä tuli tosi hylätty olo, en tiedä miksi. Kai kuvittelin, että hän tarkoitti kun sanoi, että jos ikinä tarviin häntä niin hän on läsnä? En tiiä. Tekisi vaan mieli istua suihkussa ja kirkua kunnes ääni on käheä. Eikä musta toisaalta lähde ääntä. Tää kroppa ei tule puhtaaksi, eikä tää ahdistus katoa mihinkään, tein mä mitä tahansa. Säpsähdän joka kerta kun kissa tulee lähelle, joka kerta kun puhelin älähtää, aina kun rappukäytävässä liikkuu joku. En nuku, en syö, tuijotan vain eteeni ja odotan jotakin, en tiedä edes mitä.
En tiedä. Tuntuu vaan, etten jaksa enää. Haluaisin vaan saada pään tyhjäksi ja nukkua..
Hei, mene heti lääkäriin! Jos joutuu rikoksen uhriksi ei saa peseytyä eikä kätkeytyä vaan hakea apua! se ei ollut sinut syysi, mitä tapahtui.
Mut on raiskattu 19 vuotta sitten, olin silloin 17-vuotias. En ilmoittanut mihinkään enkä kertonut kenellekään, koska jostain syystä koin sen olleen oma vikani.. Eihän se ollut, nyt tiedän sen.
Raiskaus ei tavallaan koskaan unohdu, mutta pikkuhiljaa sitä lakkaa ajattelemasta päivittäin. Nykyään ajattelen asiaa vain, jos se tulee jossain vastaan, niin kuin nyt sinun viestissäsi. Eikä ajatukseen enää liity oikein mitään tunnetta. Se on jotain joka minulle on joskus tapahtunut, mutta ei muuta.
Luulen, että raiskausta joutuu aktiivisesti ajattelemaan niin kauan, että ymmärtää ettei vika ole uhrissa, sinussa. Älä menetä uskoasi ihmisiin, äläkä varsinkaan itseesi. Älä anna raiskaajan muuttaa itseäsi.
Omasta virheestäni oppineena kehoittaisin sinua juttelemaan asiasta jonkun kanssa, et ole ainut raiskattu etkä ole likainen tai muutenkaan pilalla. Voimia.
Hei!
Lääkäriä minäkin suosittelen! Se on kauheaa ku on yksin ja jos perheelläkin on paljon ongelmia eivätkä he jaksa olla tukenasi ☹️ elä ainakaan syyllistä itseäsi tapahtumista! Vaikka olisit jäätynyt tilanteessa etkä raivokkaasti taistellut vastaan niin sinua kohtaan on tehty väärin! Todella väärin! Sinä et ole tehnyt mitään väärin.
Kirjoita ylös mitä on tapahtunut ja miltä sinusta tuntuu ja mene lääkärille. Tai näytä vaikka tämä sinun kirjoittama viesti. Jos sinulla on ketään jota pyytää mukaan niin pyydä ihmeessä. Ei sinun tarvitse välttämättä kertoa kuin vain lääkärille mitä on tapahtunut, mutta voi olla mukavaa jos joku tulee saattamaan vastaanotolle. Apua kannattaa aina hakea ja ottaa vastaan kun sitä jostain saa.