Mitä elämällänne tekisitte jos kaikki olisi mahdollista?
Minä muuttaisin maalle omakotitaloon. Mieluummin vanhempi talo piharakennuksineen. Laittaisin kasvimaan ja kauniin pihan. Piharakennukseen kaupan, jossa myisin kauniita esineitä, uusia ja vanhoja. Harrastaisin kirjojen lukemista aktiivisesti. Taulujen maalaamista. Metsäretkiä miehen ja mahdollisesti koiran kanssa. Kissa olisi myös. Syventyisin terveelliseen elämäntapaan ja itseni ”jälleenrakentamiseen”. Olisin enemmän tekemisissä rajatiedon ilmiöiden ja ihmisten kanssa. Sisustaisin kodista täydellisen menneiden aikojen Onnenpesän.
Makoilisin salin sohvalla täysin joutilaana, joisin itsetehtyä vadelmamehua, kuuntelisin avoimesta ikkunasta laiskasti puhaltelevaa, leppeää kesätuulta ja kuovien uikutusta pellon yllä. Olisin täysin vapaa huolista.
Mä hankkisin hitsin ison asunnon jonkun 9kerroksisen kerrostalon kattohuoneistosta. Sitte sisustaisin sen pikkuhiljaa kummallisilla esineillä, hankkisin flyygelin, tilavan nuottikaapin ja kaikkea taidesälää. Siinä asunnossa olis makuuhuone, olohuone, tilava, moderni keittiö, wc ja sauna, sekä jonkin sortin taidetila jossa sais leikkiä tärpätin ja öljyvärien kanssa mielin määrin ilman hengenahdistuksia. Yks seinä olis pelkkää ikkunaa mikä avautuis kaupunkia kohden, silleen että se maisema olis öisin pelkkää valomerta. Hankkisin myös ehkä jonkin sortin lemmikin. 😍
Aikani käyttäisin juuri niinkuin itse haluaisin. Lukisin, piirtäisin, laulaisin, säveltäisin, opettelisin soittamaan hassuja pianokappaleita, tanssisin, leipoisin, opiskelisin kieliä, suunnittelisin vaatteita ja opettelisin tekemään muovinukkeja. Eläisin öisin, nukkuisin päivisin. Minä myös ostaisin hyviä viinejä ja oluita, maistelisin niitä kaikessa rauhassa. Kokoaisin kerran elämässäni juustolautasen, harrastaisin uusia ruokalajeja ja makuja, tutkisin koko maailman ruokakulttuuria. Hankkisin itselleni ihmisiä joille puhua asioista ja joiden lähellä voisi olla, mutta johin ei tarvisi kiintyä ja joiden ei tarvisi kiintyä minuun.
Ennen kaikkea haluaisin rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Ympäröisin itseni kauneudella ja rumuudella, tasavertaisesti. Harrastaisin butoha ja katsoisin nyyhkyleffoja. Lukisin oudoista kidutusmenetelmistä ja tutustuisin psykologien mielenterveysopuksiin jotka vannovat olevansa se oikea, takuuvarman paranemisen lähde.
Karkasipas tämä nyt käsistä. 😮
Minäkin muuttaisin johonkin kattohuoneistoon, josta olisi merinäköala ja lähellä hyvät puistot ulkoiluun koiran (jonka siis myös hankkisin, ehkä kaksikin) kanssa. Harrastaisin teattereissa ja erillaisissa esityksissä käymistä, samoin paljon taidenäyttelyissä. Kirjoittaisin kirjoja! Ja hankkisin hyvän yksityislääkärin, joka hoitaisi minua kokonaisuutena. Niin ja sen terapeutin, jotta saisin tämän elämäni jotenkin tasapainoon. Matkustaisin paljon. Maailmassa olisi niin paljon nähtävää.
Rakennuttaisin kivitalon jollekkin isolle tontille. Aita ympäri koko tontin, että koira (joka minulla jo on) saisi vapaasti juoksennella pihalla halutessaan. Antaisin sisustussuunnittelijan sisustaa koko talon toiveideni mukaan. Perustaisin kennelin ja aloittaisin koirien kasvatuksen. Yrittäisin löytää uusia ystäviä elämääni ja saada pääni sisällön järjestykseen. Ja mikäli kaikki tosiaan olisi mahdollista, niin parantaisin kuolemansairaan äitini.
Minä rakentaisin tunturimökkiini toisen huoneen, sisävessan ja suihkun. Ottaisin sinne adoptiolapsen ja miehellä olisi sellainen työ, että se voisi tulla joka yö kotia.
Olisimme muuten erakkoperhe mutta kävisimme välillä sukulaisilla kylässä.
Omassa elämässäni aloittaisin terveellisemmän elämän jos kaikki todellakin olisi mahdollista. Yrittäisin saada itsestäni ainakin 20 kiloa pois.
Ja jos ajatellaan laajemmalti mitä perheessä tekisin niin auttaisin poikaani pääsemään elämän syrjään kiinni paremmin. Auttaisin häntä maksamaan korvausvelkansa ja muutenkin auttaisin häntä.
Auttaisin myös vanhempiani auttamalla heitä saamaan sellaisen asunnon jossa voivat liikkua ja elää esteettömästi.