Tuntuuko jostain muustakin siltä ettei ketään kiinnosta mitä ajattelet? Mietin että voisi tehdä ketjun johon voisi ajatelmiaan laittaa jos joku haluaisi lukea ja kenties kommentoidakin 🙂 että tuntisi jollain tapaa tulevansa kuulluksi.
Tässä minun teksi:
Sataa
Lunta
Hiutaleita hötäleitä
Pitsiksi kadun pintaan
Likaisten kinosten kuorrutteeksi
Kolaajien harmiksi
Sataa
Unohduksen untuvaisia
Haaveiden höyheniä höyhenten päälle
Pakkasen kuivaan kurkkuun
Leudonnutta kostuketta
Sydäntalvi pesee kasvojaan päivä päivältä kasvavin nietoksin
Kuuleeko enää kukaan
Sitä hiljaista helinää
Jolla ne laskeutuvat, laulavat keijukaiset
Sulavat morsiammet häämekoissaan?
Onko kellään aikaa pysähtyä
Tuopruavaan hetkeen
Ohi liuhottavaan talveen
Ennenkuin se on menneen talven lumia
Ennenkuin kevät tekee siitä epätrendikkään?
Puskemme läpi pimeän, läpi hankien ja lämpäreiden
Läpi arjen eilisen unohtaaksemme
Kasvavien kerrosten alle.
Onko pysähdys hetkeen liian iso kuorma
Hyisiä kiteitä niskaan?
Onko parempi puskea vastatuuleen
Pakoon pakkasia
Jonnekin huuruisten haaveiden harsoon
Tuoreen lumen lumeeseen
Höttöiseen joskus haihtuvaan
Tarttua kiinni hiutaleisiin
Makeaa hamuavalla kielellä
Niinkuin lapsena
Jolloin kaikki tuntui olevan mahdollista, totta ja tavoiteltavissa.
Itkevätkö keijut lätsähtäessään kovaan asfalttiin?
Kestäisikö sitä kuulla?
Aika puuroutuu , kuroutuu aamun ja illan verhojen kevättä kohti lavenevaan kapeikkoon johon on helppo sujahtaa, hukkua.
Talven uneen lumeseen, suojakseni pesän teen. Hukuttaudun valheeseen joka sulaa kevääseen.