Hei, tilanteeni on kestänyt jo puoli vuotta.

Tyroksiinikokeiluja, voxra kokeilu ym. joista ei apua masennukseeni ja pahaan oloon.

Olen aikemmin käyttänyt seronilia, mutta heikkona hetkenä lääkäri sai minut suositeltua kokeilemaan Cipralexia. Olo parantui noin 8 viikon jälkeen, kolme viikoa suht hyvää oloa, mutta sitten romahdus. Syytä sille en tiedä. Oliko syynä muutama viini ja glögilasi joulun aikaan vai mahdollisesti estrogeenilaastarit joissa juuri ollut keltaraihashormonin vuoro. Aloitin sitten lääkärin kanssa sovitusti vaihdon seroniliin, johon luotan. Nyt vaihdosta mennyt kolme viikkoa; eka viikko 5 mg cipraa ja 20 mg seronilia, sitten cipra pois ja 40 mg seronilia. Sitä mennyt nut kaksi viikkoa.

Cipran vieroitusoireet olivat kamalat ja nyt en tiedä onko tämä edelleen niitä, aamut huonoja, tärisee, tutisee ja vapinaa, lihasnykäyksiä. Vai onko mahdollista että oireeni johtuvatkin keltarauhashormonista taas, tai onko liian iso estrogeeni annos. Tänään jätin keltarauhashormonin jälkeen estrogeenit ottamatta. Itse ajattelin että jos annos on liian suuri. En tiedä, mutta Seronilillä olen pärjännyt ennenkin.

Eilen tilanne oli niin paha, että kun olin taas aamiaiseni yhden johgurtin oksentanut ja krampit vaan lisääntyivät, päätin että menen sitten osastolle jos ottavat. Lääkäri oli asiallinen ja kaikki vaikutti hyvältä. Mutta mentyämme osastolle, tunsin heti että en kuulu tänne. En halua kenenkään sairautta väheksyä enkä paheksua, mutta näin selkeäesti miten erilaisessa kunnossa nämä ihmniset siellä osastolla olivat. Ts todella lääkittyjä. En viitsi senenempää kertoa. Sitten kävi ilmi, että siellä ei olekaan vuodepaikkaa ja minulle ehdotettiin seurantapaikkaa, jotta saataisii aamulla otettua verikokeet. Mutta kun vuodetta ei ollut, seurantapaikka oli tarkoitus järjestää minulle perähuoneeseen, jossa säilytettiin tuoleja, siellä oli joku sermi ja rysähtänyt sohva ja minulle oli tarkoitus laittaa patja lattialle!!! Jos ei siihen mennessä vielä ahdistanut niin nyt kyllä ahdisti ja lujasti. Totesin vaan, että en todellakaan kuulu tähän paikkaan. Kysyin mahdolisuutta päästä naisten osastole sairaalan puolelle, jotta ne verikokeet voitaisiin tehdä, mutta sinne ei pääse kuin kovasti sairaat!! Siis fyysisesti sairaat.
No nniin, nyt siten pitäisi taas tärisevänä mennä maanantai aamuna labrajonoon jonnekin!

Onko kenelläkään teistä kokemust ton cipran lopetuksesta ja mahdolllisesta vaihtamisessta, Yöksi minulla on imovane, voisko nämä tärinät ja tutinat johtua siitä. Seronil on sen verran vaikuttanut jo, että iltaisin minulla on huomattavasti parempi olo.

Olen etsinut kokemuksia kaikenlaisesta ja esim tosta estrogeenilaastarista löydin yhden sellaisen että joku jolle ei sopinyt. Estro nimeltään Evorel Sequi ja keltrauhanen evorel conti.

Cipralexin vieroitusoireitakin olen löytänyt jostain muiden kokemuksista mutta en ihan täsmäävää, ja voiko nämä kestää noin kauan kuin cipra oli kuitenkin niin pieni annos.
Help me
ammii