Minuakin kiinnostaisi löytää ystäviä tai edes juttuseuraa. En vaan osaa ystävystyä, vaikka sovinnaisena persoonana tulenkin hyvin toimeen toisten kanssa. Minäkään en jaksaisi olla kovin sosiaalinen, mutta olisi kiva päästä juttustelemaan samanmielisten ihmisen kanssa.

Onko kellään kokemusta kirjeenvaihtokaverit.netistä tai muista vastaavista palveluista?

Juuri tuo, mitä star-crossed sanoit. Kun ei jaksaisi mutta haluaisi. Oliskin netissä joku kirjeenvaihto tms palsta, tai miksi ei tätäkin kautta. Mutta ei kuitenkaan haluaisi jakaa täällä julkisesti yhteystietojaan. Haluaisi sellaisia kaveri- ja ystävyyssuhteita, joissa toinen ymmärtäisi toisen tilanteen. Liikaa vaadittu?

hmm moi
itse olen aina ollut yli sosiaalinen ja yleensä huomion keskipiste ja kaikki ovat tykännyt minusta. Minua sanotaan monesti uniikiksi. Mulla ei oo montaa nais puolista kaveria koska olen joitakin traumoja saanut selkään puukotuksesta ja naiset osaavat olla todella kieroja. Olen siis itsekin nainen ja haluaisin naispuolisia kavereita, mutta kaikki tuntuvat juoksevan pakoon ja moni miespuolisista sanovat että se on katkeruutta, olenhan kaunis ja suosittu miesten keskuudessa🤨 ja nyt 3,5 kuukautta sitten sain ensimmäisen paniikki kohtaukseni ja siitä asti tähän asti olen ollut paljon yksin ja käynyt yksin erilaisia pelottavia vaiheita läpi. Joitakin kavereita välillä viikonloppusin olen nähnyt, mutta yksikin väärin ymmärretty asia tai keskustelu saa minulle epätodellisuuden tunteen ja mietin heti sanomisiani. Epävarmuus? kyllähän sekin tasaantuu ajan kanssa vai...aloitin chatin tänne : ahdistus/erilaisia vaiheita koska olisi juuri kiva keskustella jonkun saman ikä luokan tai samantapaisen ihmisen kanssa kenellä samoja oireita.

Mulla kävi niin, että 15 vuotta tuntemani ainoa kaverini lähti töiden ja naisen perässä yli 300 kilometrin päähän aloittamaan uutta elämää. Mullakaan ei siis ole nyt sellaista arkipäivän kaveria, jolle voisi vaan soittaa ja pyytää vaan kahville.

Täälläkään ei vissiin ole sallittua vaihdella yhteystietoja, höh. Olisin halunnut muutamankin kanssa olla yhteyksissä vaikka täällä ei kumpikaan enää säännöllisesti käy..

No, on kai noita yhteisöjä ja keskustelupalstoja muuallakin minne ei tarttee omaa (virallista) sähköpostiaan antaa.

Nainen 46v Pohjois-Suomesta. Tuttuja on ja työkaveita. Ystäviä vähemmän . Oikeastaan kaks. Hyvä luku sekin. Minäpiän että ei se määrä vaan se laatu. Mutta joo kiva ois tutustua uusiin ihmisiin. Mies on jo niin romanttisessa mielessä ei kyselyjä. Ennemmin ku semmosta kahvilla käyntiä ja kuulostella mitä voitas tehä.Luonto on minulle tärkeä.

Sike käy laittamassa vaikka tonne mainittuun kirjeenvaihtokaverit.netiin ilmotuksesi. Mä löysin sieltä pari kv-kaveria ja ollaan muutama kirjekin jo vaihdeltu 😉

Muitakin paikkoja saa ehdotella. 🙂🌻

Interpals, kansainvälisiä kirjeenvaihtokavereita.

Hei,

Punaiselta ristiltä voi saada vapaaehtoisen ystävän. Sieltä voi myös saada email-ystävän, jonka kanssa voi kirjoitella sähköpostia.

Toivottavasti tästä oli apua.

Mukavaa päivää 🙂

Toi on tosi hyvä kysymys. Itsellä meni noin 4 vuotta löytää uusia kavereita, vaikka pidän yhteyttä lapsuudenystäviin, joita minulla on 2. Pidä. niistä. kiinni. jos vaan löytyy.

Jos opiskelu kiinnostaa, niin se on melkein takuuvarma paikka löytää uusia ystäviä. Työpaikoilta voi löytyä myös ihan hyvin. Mutta jos näistä jää ulkopuolelle, niin esim. itse oon alkanut hengaamaan vähän kyseenalaisessa seurassa, mutta siinäkin on puolensa ja puolessa. Mutta karsin turhat ja pidän lähellä ne, jotka on älykkäitä, viisaita, kokeneita, anteliaita tai tukevia.

Eli valitettavasti jos jää ns. "normaalin elämän" ulkopuolelle, voit olla yksin tai lähteä hmm... baariin? Mutta tuo on huono vinkki. Tukihenkilöitä löytää, mutta se on usein määräaikainen ystävyyssuhde, virallisesti, joten siihen tyytyminen voi olla vaikeaa.

Onnea! 🙂👍

Hei. Kaipailisin myös ystäviä. En opiskele enkä ole työelämässä, joten ystävien saaminen on vaikeaa. Kärsin myös sosiaalisesta jännittämisestä, mikä vaikeuttaa uusiin ihmisiin tutustumista. Tällä hetkellä ystäviä on nolla. Onko säälittävää, että 34-vuotiaana parhaat ystäväni ovat kissani? (terveisin hullu kissanainen...)

NonBeing, itse en kyllä lähtisi baariin, mut kahvilaan tai kirjastoon lähtisin ihan mielusti, tai vaikka levykauppaan. Kirjastossa ja levykaupassa voi ottaa vähän etäisyyttä ja plärätä rauhassa. Mä tykkään.

Santrada, ei ole mitenkään säälittävää. Kissat voi parhaimmillaan olla tosi kivoja olioita. Ja ne kaks crazy catwomania jotka tunnen ovat myös /jänniä/ tyyppejä 🙂

satoshi kirjoitti 25.8.2018 20:30

NonBeing, itse en kyllä lähtisi baariin, mut kahvilaan tai kirjastoon lähtisin ihan mielusti, tai vaikka levykauppaan. Kirjastossa ja levykaupassa voi ottaa vähän etäisyyttä ja plärätä rauhassa. Mä tykkään.

Joo en itsekään sitä baaria suosittele #1 vaihtoehtona, tosin en olisi löytänyt muutamaa hyvää tyyppiä ilman tämän vuotisia baarireissuja. Eniveis, miten löydät uusia _kavereita_ kirjastoista tai kahviloista muita huonosti lähestyvänä ihmisenä? 99,99% ajasta ei kukaan tule juttelemaan sulle, jos olet yksin kahvilla. Ehkä tulee jos olet viehättävän näköinen nainen tai en tiedä, joku stud. Mitä todennäköisimmin tulee kuitenkin vaan jotain pientä chitchattia.

Sitten on tietty palveluita, kuten Tinder ja Grindr taas seksuaalivähemmistölle, joita en esim. itse edes uskaltaisi käyttää. Kaikilla pelkonsa... >_<

Santrada kirjoitti 21.8.2018 19:38
Onko säälittävää, että 34-vuotiaana parhaat ystäväni ovat kissani? (terveisin hullu kissanainen...)

Kuule rapsutin juuri kaverin kissaa pari tuntia sohvalla, kun katsottiin telkkua ja oli niin mukavan terapeuttista. Kissat on vaan mystisimpiä, kuin koirat. Vähän omaehtoisia? Välillä oli katse vähän häijy, päästeli kynsiä farkkujen läpi kerran ja päästeli ihmeääniä, mutta ihan seurankipeä normikissa mielestäni.

Itse pelasin aikoinaan videopelin: "The Cat Woman" Sellainen puzzle-kauhupeli masentuneesta naisesta, joka ruokkii katukissoja ja soittaa pianoa. Juoni on kyllä aika pelottava ja teema yliluonnollinen, mutta 1 mieleenpainuvimmista peleistä viime vuosilta 🙂