Hei. Kerron itsestäni hiukan. Olen vähän päälle 40v mies pk-seudulta. En ole työelämässä ja viimeinen ystäväni alkoi seurustella 2v sitten ja sen jälkeen hän poistui elämästäni. Olen oikeastaan lapsesta saakka joutunut olemaan hyvin paljon yksin,koska minua kiusattiin ja minua on petetty monta kertaa. Olen ne asiat selvittänyt ja tämä olotila on ollut pakko hyväksyä. Sisältöä elämään tuovat vapaaehtoistyöt. Työkavereita en vapaa-ajalla tapaa,koska heillä kaikilla on perhe ym kiireet. Omassa kotikaupungissa sosiaalinen elämä on nollassa. Olen aikaisemmin ollut hyvin aktiivinen kokeilemaan monia asioita. Ystäviä ei silti ole tullut. Yleensä siksi,koska suurin osa elää niin kiireistä ja täysipainoista työ- ja perhe-elämää ja heillä on jo täysi ja vakiintunut ystäväverkosto. Olen viime vuosina alkanut erakoitua,koska olen kyllästynyt menemään aina kaikkialle yksin. Aikaa ja halua olisi,mutta ei ole pyytää ketään. Vapaaehtoistyöt aina satunnaisesti katkaisevat yksinolon,teen niitä 1-2vko putkeen toisella paikkakunnalla. Olen hyvin sosiaalinen ja pidetty niissä paikoissa,mutta kukaan ei tiedä tätä yksinäistä puoltani. Järkytyin,kun kävin äsken vaa’alla,minulle on viimeisen 5 vuoden aikana tullut 30kg painoa lisää. Nyt se on pakko myöntää. Mitkään vanhat vaatteet eivät mahdu päälle ja häpeän jo itseäni sen takia. Se johtuu lähinnä runsaasta alkoholinkäytöstä ja sen yhteydessä tapahtuvasta syömisestä. Yleensä juttu alkaa näin:olen kaupungilla asioilla,en haluaisi vielä lähteä kotiin tylsistymään yksin. Menen baariin oluelle. Sitten ravintolaan syömään. Aika kuluu mukavasti. Sitten kotipuolessa kauppaan ostamaan lisää olutta ja ehkä pitsaa/sipsejä/tms ja sitten vielä lähibaariin. Siinähän se aika kului mukavasti kun alkoholi piti seuraa. En käytä sitä silti päivittäin,en koe olevani alkoholisti. Siitä on tullut elämäntapa. En koe itseäni masentuneeksi,en tarvitse lääkkeitä eikä minua auta ”terapia”,koska se ei ole ystävyyssuhde. Se on yksipuolista. Tiedän ihan,että ylipaino on tullut elämäntavasta. Pelkään todella,pystynkö enää tekemään muutosta,kun tähän on niin tottunut. Pelkkä kaiken yrittäminen yksin on niin kyllästyttävää. Kohta menee terveys ja rahat,jos en tee mitään. Onko ketään,joka kamppailisi samojen ongelmien kanssa ja oletteko saaneet muutosta ja mistä tai miten? Kiitos jos jaksoitte lukea ja kiitos jos joku haluaa vastata. En voi tätä oikein kellekään muullekaan puhua,koska niitä luotettavia ja ymmärtäviä ihmisiä en ole tavannut ja tämä asia on niin arka minulle ja häpeän tätä. Kiitos ja voimia kaikille!