Hei, minulla ei ole varsinaista kokemusta. En tiedä miten lähteä kommentoimaan tätä hienovaraisesti loukkaamatta vierasta ihmistä.

Olen nähnyt hyvin läheltä psykoosissa olevan ihmisen ja siihen tarvitaan toki sairaalahoitoa väistämättä! Keinot ovat radikaaleja ja siksi eivät niin mukavia vaikka hoidettaisiin miten päin vain. Mielestäni yleisesti ihminen pitäisi hoitaa ennenkuin tämä joutuu psykoosiin omaksi, eli lääkitys kohdilleen tai sen oikean löytäminen aloitettava AJOISSA.

Mitä tuohon lepositeisiin tulee niin kuulostaa todella kohtuuttomalta tietysti jos ihminen mukiloi muita ja itseään niin kaiketi ainut "hyvä keino" pitää ihmisen kanssa olija ja hänet itsensä ehjänä. Lepositeet? Not. Mielummin vaikka rauhoittavaa kunnolla ei mitään siteitä, hui kauhistus😐🙄 Monet jonottavat osastoille ja eivät pääse eli kannattaa muistaa että henkilökunta yrittää siellä sairaalassa vain auttaa, vaikka nuo pakkokeinot saa kenen tahansa potilaan raivoon, kun oikeudet viedän pois ja pidellään väkisin lääkkeillä aisoissa sekä muiden ihmisten voimin.

Saankos vielä kysyä missä sairaalassa olitkaan? Kerran olen ollut suljetulla tarkkaillussa yhden yön PÄIVYSTYS-osastolla.En saanut käyttää kännykkää enkä käsilaukku tavaroitani ilman lupaa, ne otettiin heti pois. Yleinen käytänkö, tietysti mutta.. kyllä hoitajat vahtivat hyvin paljon, mutta sain ainakin lukea lehtiä & katsoa tv:tä ym. Muita kokemuksia ei ole mielenterveyteen jne. liittyvästä sairaanhoidosta, eli lievä kokemus sinun kokemuksiisi verrattuna siis tuo tarkkailussa olo.

Hei !
Kiitos kommentista.
Joo, ymmärrän että psyk osastohoito on joskus tarpeellista, ja niin minunkin kohdalla on ollut. Olen kaikin keinon pyrkinyt riistämään elämäni, ja ollut psykoosissa silloin. Kyllä minun pitäisi enemmänkin kiittää kuin arvostella hoitajia ja lääkäreitä jotka pelastivat minut tähän elämään, joka taas on mukavaa oikeiden lääkkeiden ja terapian vuoksi.

Minusta vain oli kurjaa että vihamielinen lääkäri (oikeasti !) pyysi riisuuntumaan alasti ja tarkisti onko alusvaatteissani mitään terävää tai muuta, mutta senkin olisi voinut tehdä ystävällisesti ja hienovaraisesti. Vaikka olin psykoosissa, muistan että lääkäri tosiaan oli vihamielinen.

Olisin myös toivonut enemmän "kemiallista pakkopaitaa " eli lääkkeitä, kuin fyysisiä lepositeitä. Oli hirvittävää maata sängyllä, kamalat ajatukset mielessään, esim sellaiset että hoitohenkilökunta uhkaa tappaa jne.

En ole koskaan ollut vaarallinen muille kuin itselleni, siitä nuo pakkokeinot. Mutta kannatan siis vahvaa lääkitystä pakkohoidossa, tai tahdosta riippumattomasta hoidosta niinkuin sitä nykyään kauniimmin kutsutaan.

On tuskallista myös olla osastolla kun on esim sekamuotoisen jakson aikana pakkohoidosssa, kun ei millään pysty keskittymään esim tv:n katseluun tai lehtien lukuun. Toivoisin että nykyään käytettäisiin myös enemmän sähköhoitoa. Olenkin ilmaissut toiveen että mikäli koskaan joudun jälleen osastolle, toivon että vahva lääkitys ja sähköshokkihoito aloitetaan välittömästi. Se voi pelastaa hengen.

Mukavaa vointia toivottaen,
Meddy43

Hei,

Huono - yksi kokemus. Ja toivon / viimeiseen asti että ei enää ikinä ----
vallankäyttöä ja ylpeyttä, mun lääkäreillä ainakin. En ollut yhtään harhainen mutta rupesivat "kehittämään" teoriaa, että olen. Hankin paikalle laki ihmisen ja lähdin pois 3. pvänä - 2 pvää olin aivan paniikissa, en nukkunut yhtään. Hoitajat ei ollut mitään caritas sisaria vaan suht tylyjä ja vallan maku tuntui --- Myös terveyskeskus lääkäri, joka mut sinne lähetti oli kylmä ja täysin epäempaattinen. Jouduin siis pakosta sinne. Tuli trauma jopa suhteessa terveyskeskus ihmisiin, oikeesti - olen herkkä ihminen.
Se lääkkeiden pakkosyöttö osastoilla on sitten ihan eri asia. Miten joku voi alkaa selittään päin naama, että TIETÄÄ että mun todellisuuden taju on vääristynyt?! Olkaa kriittisiä mutta tiedän, että psykoosit, itsetuhoisuus jne. on luokka erikseen. 🙂👍

Hei vielä -

siis psykoosit ja muut vakavat häiriöt on LUOKKA ERIKSEEN - itse olin vain masentunut yms. Eli silloin täytyy ehodttomasti päästä hoitoon.

Mulla on sentään hyviäkin kokemuksia🙂 Oon ollut Harjavallassa kolme kertaa pakkohoidossa vakavan masennuksen ja ahdistuksen takia.Siellä oli henkilökunta aika mukavaa pääosin ja toiset potilaat oli ystävällisiä ja ymmärtäväisiä.Itsetuhoinen olin sielläkin joskus mutta tilanteet hoidettiin puhumalla.Kamalaa oli se kun oli koti-ikävä eikä saanut ulkoilla vapaasti,ruokakaan ei ollut mitään huippua mutta muuten ei valittamista.Sen sijaan täällä missä nyt oon,kuntoutuskeskus Katajassa,kaikki menee päin mäntyä ja hoitajat kiukuttelee mulle.Masennus ja ahdistus paheni selvästi kun tulin tänne,en tiedä miten oon kestänyt hengissä täällä olon,oon ollut jo yli kaksi ja puoli vuotta.Täällä pakotetaan tekemään kaikkea kunnosta riippumatta,kukaan ei tule puhumaan jos on kurja olo,pitää vaan kestää ite eikä saa tehdä mitään tyhmää.Täällä oon viillellyt tosi paljon,hakannut seinää niin että käsi on ollut turvonnut ja verinen ja purrut käteeni kuopan muutaman kerran kun en kestä tätä.Täällä käytetään mattohoitoa paljon,mä oon ollut monta kymmentä kertaa itsetuhoisuuden takia ja sen takia jos oon alkanut tappelemaan kun on pakotettu menemään musiikkikerhoon,musiikkiterapiaan,kuvataideterapiaan ym.Sairasta tappelua,en oo mennyt musiikkikerhoonkaan sen takia kun siellä on paljon ihmisiä pienessä tilassa ja mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko.Silti pakotettiin mutta nyt ne on antanut periksi kun sekosin muutaman kerran ihan totaalisesti.Lepositeissä oon ollut kerran kun mattokaan ei riittänyt.Se on tosi ahdistavaa ja sekoan pelosta ja kivusta kun monta ihmistä ottaa kiinni ja yrittää raahata joka paikkaan.Se ei ainakaan herätä luottamusta ja yhteistyöhalua.Oon melkeen puolen vuoden ajan yrittänyt puhua lääkärille olostani mutta ei se koskaan ehdi puhumaan mun kanssa,kerran lisäsi uuden lääkkeen ja lupasi sen jälkeen puhua sen vaikutuksesta mutta nyt on lomalla,tulee kai pian mutten jaksa luottaa siihen että se mun kanssa puhuisi,tai ainakaan mitään ymmärtäisi.Haluan vaan pois täältä,en edes tarvitsisi tällaista "kuntoutusta",pärjäisin paljon paremmin vaikka jossain asuntolassa missä olisin hiukan vapaampi.

Hei !
Kurjaa että sinulla on epämieluisa asuinpaikka. Toivottavasti joku uusi, mukavampi paikka löytyy pian. Toivon myös että sulle löytyis parempi lääkitys; sehän ei ole varmaan kohdallaan jos vahingoitat itseäni. Minulla on myös siitä paljon kokemusta, ja ainoa mikä auttaa on kunnon lääkitys, ja mukava ja asiantunteva lääkäri/terapeutti.
Toivon että tilanteesi paranee pian.
voimia sulle.
Meddy43

Hei!

Minulla on positiivinen kokemus psykiatrisessa sairaalassa olosta. Olin aikoinaan reilun kuukauden verran suljetulla osastolla vaikean masennuksen ja itsetuhoisuuden vuoksi. Uskoakseni se ja heti sen jälkeen alkanut avohoito (sekä sitä seurannut psykoterapia) pelastivat henkeni.

Pääsin psykiatriseen sairaalaan heti seuraavana aamuna mentyäni edellisenä iltana oma-aloitteisesti kertomaan tilanteestani päivystävään sairaalaan. Romahdin kertoessani yleislääkärille sen hetkisestä tilanteestani ja itsetuhoisista aktiviteeteistani. Onnekseni lääkäri ymmärsi tilanteeni ja järjesti minulle aluksi yösijan sairaalassa ja seuraavana päivänä kyydin psyk sairaalaan.

Suljetulla osastolla hoitajat olivat vain paria poikkeusta lukuunottamatta asiallisia ja eteenpäin kannustavia. Sai riittävän lääkityksen, tehdä erilaisia testejä, käydä supportiivisia keskusteluja, kuntouttavaa viriketoimintaa muiden potilaiden kanssa ja tietenkin lopulta omaa elämää suuresti helpottaneen ja avartavan diagnoosin.

Uskoakseni minulla kävi melko hyvä onni saadessani heti kriisin ollessa päällä riittävää hoitoa ja sen jälkeen vielä saman tien alkaneen avohoitokontaktin. Tuo jälkihoito ei aina ole ikävä kyllä itsestään selvyys ja moni joutuu odottamaan paikkaa avohoitoon aivan liian kauan. Itse uskon silti maamme terveydenhuoltoon. 🙂👍