Minä moniongelmainen?
Minulta löytyy ongelmaa moneen lähtöön.Onneksi muutamasta ongelmasta olen päässyt eroon.
Kerron vähän itsestäni.
Olen mies,kohta 60 v.
Olen ollut työttömänä yli 2 vuotta.Sanouduin itse työstäni irti 2012,koska se oli aivan onnetonta työtä.Kamalaa, eikä sopinut minulle ollenkaan.
Olin aluksi sairauslomalla kun irtisanouduin.Oli aivoverenkiertohäiriö,vyöruusu,verenpaineet pilvissä y.m.Tyypillisiä stressisairauksia.
Onneksi sain ansiosidonnaista päivärahaa.Siitä kuitenkin alkoi ulosotto ottaa omaansa.Olinhan velkaantunut.Käteen on jäänyt siitä lähtien 800 euroa.
Auto piti panna pois.Siitä lähtien olen kävellyt tai polkenut pyörällä.
Elän parisuhteessa.Vaimoni on myös työtön.Onneksi hänkin saa ansiosidonnaista.Nettotulomme on juuri ja juuri senverran ettemme saa asumistukea,eikä toimeentulotukea.Jää uupumaan muutamasta kymmenestä eurosta.
Minulla on kaksi aikuista lasta,mutta en ole nähnyt heitä yli kolmeen vuoteen,eivätkä he vastaa viesteihini tai soittoihini.Olen heille kuin ilmaa.
Vaimoni lapsista vain yksi on tiiviisti yhteyksissä meihin.Kolme muuta ei. lainkaan ja heiltä tulee henkistä painostusta.He vaativat että äitinsä eroaisi minusta.Vasta sitten ovat yhteyksissä.Lapsista kaksi on ADHD potilaita ja toinen kannabiksen käyttäjä.
Viime keväänä sairastin uudestaan aivoverenvuodon.Nyt isomman.Oli sairaalassa pitkään,mutta toivuin kuitenkin.Velkaa tuli lisää.Sossu ei maksanut mitään laskuistani.
Lääkärit eivät päästä minua sairaseläkkeelle.Ei kuulemma ole pää kainalossa.
Nyt ansiosidonnaiseni ovat päättymässä enkä pääse suoraan lisäpäiville. Velvotyö odottaa,mutta yli kahdenvuoden työttömyyden jälkeen olen pienessä paniikissa koko asiasta.
Positiivinen asia on:
En enää tupakoi ja en juo alkoholia,jota ennen saatoi lorahtaa aika määrä.
Ystäviä ei ole,muuta kuin vaimo.Me olemmekin kasvaneet kiinni toisiimme kuin kärpänen ja kärpäspaperi.
Tässä tämä vuodatukseni.Ehkä siitä on jollekin apua.En kait ole ainoa moniongelmainen.😐
Moikka! Et ole ainoa moniongelmainen. Itse olen nuori tyttö vielä, 24-vuotias, mutta jo moniongelmaiseksi tahtomattaan leimaantunut. Olen itse ollut jopa laitoshoidossa, joka oli suunnattu 'vaikeasti moniongelmaisille' 😉
Tilanteenne on vaikea taloudellisesti ja se varmasti vie paljon voimia. Ymmärrän, ettei ole kannattavaa tehdä henkisesti uuvuttavaa työtä, joten mielestäni olet toiminut hyvin, kun olet moisesta työpaikasta irtisanoutunut. Ei työn kuulu stressata niin paljon, että tulee terveydellisiä ongelmia. Ymmärrän kuitenkin myös taloudellisen ahdingon, kun työtä ei ole. Itse katson vierestä muutaman ystävän painivan työttömänä ja on kurjaa huomata, miten he joutuvat painimaan rahojensa kanssa. Itse olen kuntoutustuella, joka ei sekään ole suuren suuri, mutta jolla pärjää kuitenkin melko mukavasti, jos karsii turhat menot pois. Olen elänyt myös sellaisessa tilanteessa, jossa kaksi ihmistä, kaksi kissaa ja yksi iso koira eli alle 1500e kuukausittaisilla tuloilla. Muistan tukalan ahdingon, koska rahat olivat jatkuvasti tiukilla ja eurokin mihinkään ei-välttämättömään oli aivan liian suuri raha tuhlattavaksi. Oli paljon paineita, kun ei aina tiennyt, mistä saa loppuviikon ruuat. Eläimet söivät toisinaan paremmin kuin me ihmiset. Tilanne oli ahdistava ja muistan noina aikoina huolehtineeni jatkuvasti rahasta. Ymmärrän siis stressin, joka väistämättä aiheutuu, kun elää tiukilla varoilla.
Mahtavaa, ettet enää tupakoi ja olet lopettanut alkoholinkäytön! Hieno juttu, voit taputtaa itseäsi olalle 🙂 Itse olen entinen päihdeongelmainen ja toipumiseni on nyt 4 vuoden taistelun jälkeen alkanut helpottua vaikka edelleen retkahdan satunnaisesti. Olen huomannut päihteettömyyden helpottaneen omaa sairauttani, skitsofreniaa.
Ymmärrän paniikkisi velvotyöstä ja se on mielestäni normaali reaktio oltuasi noin kauan työttömänä. Sinulla on ollut paljon terveydellisiä ongelmia, joten ihmettelen suuresti, miksi sinulta on evätty sairauseläke. Itse olen kärsinyt myös paljon stressistä johtuvista vaivoista, mutta mitään vakavaa somaattisen puolen sairautta mulla ei ole todettu. On vain erilaisia vatsaongelmia (reagoin herkästi vatsallani), joista pahin oli oksentelu, jota jatkui noin vuoden, jonka vuoksi laihduin 20kg laihduttamatta (oli kyllä varaakin laihtua..). Nyt olen ollut alkukesästä saakka lievässä lämmössä ja oloni on ollut nuutunut ja flunssainen. Yskä hakkaa ja keuhoissakin alkaa jo tuntua painetta, joten vaikka en ole aikaisemmin viitsinyt lähteä terveyskeskukseen, olen nyt ajatellut, että asiaa pitäisi ehkä tutkia. Kärsin myös muistinmenetyksistä, ajan hahmottamisen häiriintymisestä, itseni vieraaksi tuntemisesta ja monista muista traumaperäisistä ongelmista, jotka laukesivat, kun erosin väkivaltaisesta ja narsistisesta aviomiehestäni keväällä.
Kuulostaa todella ikävältä, etteivät lapsesi halua sinuun pitää yhteyttä ja vaimonkin lapset painostavat tuolla tavoin. En tähän oikein osaa mitään kannustavaa tai lohduttavaa sanoa, mutta toivottavasti välit korjaantuvat vielä.
Ihmettelen sosiaalitoimenkin päätöstä olla maksamatta sairaalalaskuja, sillä jos tulot ovat niin pienet, että laskun maksamiseen ei riitä rahat, kuuluisi laskusta ainakin osa sosiaalitoimelle. Itse olen sairaalalaskuja saanut aina sossun kautta maksetuksi ja itselleni on jäänyt osuudeksi vain noin 100euroa (joka sekin pistää talouteni hetkeksi aivan sekaisin...)
Ihanaa, että sinulla on vaimosi, joka tekstisi perusteella rakastaa sinua valtavasti!
Tsemppiä sinulle elämääsi! Mukavaa, että kirjoitit tilanteestasi meille, se usein keventää taakkaa hiukan ja jaksaa taas kulkea eteenpäin.