Hei!
Kirjoitin joulukuussa tänne jonkin verran. Olin eronnut ja elämänkokemuket (traumaattiset) saivat eron lisäksi munut aivan pohjalle.
Nyt minulla on uusi asunto ja elämä uuudella alulla. Paitsi että kunto meni niin huonoksi että olen jo kahdeksatta kertaa sairaalassa😟 Nyt olen ollut täällä yli kolme kuukautta ja loppua ei näy. sähköhoito jonossa olen, miutten tiedä milloin siihen pääsen. olen ollut hoidosssa seitsemän vuotta ja noin 14 vuotta olen ollut masentunut. Nyt minulle diagnosoitiin useampia psyyke sairauksia enkä enää tiedä tuleeko elämä muuttumaan koskaan hyväksi.☹️ Onko muilla kokemusta sähköhoidosta? milloin tämä kidutus loppuu?
Mulla on kokemuksia sähköhoidosta. Sain sitä joskus vuonna 2006 tai 2007 vakavaan masennukseen. Se aloitettiin, koska olin aika lääkeresistentti, mikään lääke ei oikein tehonnut. Sain vissiin 13 hoitokertaa sähköillä, ehkä heti hoidon jälkeen hieman pirteämpi olo, muttei mitään vaikutusta pidemmän päälle. Muisti meni aika tehokkaasti, tosin se kyllä sitten myös palautui pikku hiljaa. Mutta kyllä siellä osastolla näin muutaman sellaisenkin ihmisen, joita sähköhoito piristi ihan silmissä, että kyllä sillä onnistumisiakin saadaan aikaiseksi. Voimia ja tsemppiä sinulle!
Toivottavasti on onni myöten ja se auttaa. Mullakaan ei meinaa lääkkeet toimia, ja siksi olenkin nyt niin täynnä pilleretä, etten enää edes itse muista milloin pitää ottaa ja mitä.🤔
Hoitojonokin on aika pitkä, ja sitä tässä sairaalassa nyt sitten odotellessa vaan täytyy yrittää kestää. Miten olette saaneeet voimia jatkaa puuduttavaa sairaalahoitoa? Musta tuntuu vähän väliä siltä että varmaan pitäisi luovuttaa, mennä kotiin, pärjään tai en. Vaikka tietysti tuohon kaikki vastaa "ettei saa luovuttaa....."
Mä niin kovasti vaan haluaisin kotiin rakentamaan mun elämää uudestaan, mutta tiedän olevani sairaalassa vielä jonkin aikaa. Olen kaiken lisäksi vielä tämän viikon mulle väärällä osastolla koska oma osasto on sulussa.
Tntuu että kuukausi täällä on vaan vieny turhautumista hurjemmaksi. Haluan vaan kotiin. Lohduttavaa on se, että oikeasti haluan kotiin. Vielä muutama kuukausi sitten en halunnu olla missään. Kyllähän tuo itsemurha käy mielessä joka päivä, mutta, en ole koko ajan sitä miettimässä. kertokaa miten saan piristystä elämään sairaalassa. ☹️
jokainen päivä hakkaan itseäni sillä villtelystä sain viimeksi tikit enkä halua niitä uudestaan. Tuntuu vaan siltä että JOTAIN pitää tapahtua, oli se sitten negatiivista tai positiivista. pelkään että sekoan!😯🗯️
Henkilökohtaisesti ei Minulla ole kokemusta sähköhoidosta, mutta isäni sai sitä muutama vuosi sitten (noin 10 hoitokertaa) ja on sen jälkeen saanut taas elämästä kiinni. Lääkitys on hänellä edelleen mutta annoskoko on sellainen, ettei hän omien sanojensa mukaan edes huomaa lääkkeiden vaikutusta.
Itse olen osastoilla ravannut nuoruudesta asti ja olen huomannut että päivän tapahtumien kirjoittaminen päiväkirja-tyylisesti auttaa käsittelemään outoja mielitekoja ja ajatuksia.
Samalla se toimii myös yhtenä harvoista osastohuveista.
itsekin kirjoitan joka päivä päiväkirjaa, kun täytyy saada edes vähän purettua. Olen myös ravannut osastolla vuodesta 2006. tämä on nyt kahdeksas kerta, mutta kaikista pisin. nyt alkaa tulla neljä kuukautta täyteen.
Onko kellään mulla diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö kun en oikeen ota selvää, mitä se tarkoittaa😐 Kiitos vastauksista ne auttaa edes vähäsen.🙂
Nyt olen kotilomalla. perjantaina lähdin, ja nyt(su) lähden takaisin sairaalaan. Huomaa ettei ole kotikunnossa, kun lääkkeitä menee enemmän kuin normaalisti, ja olo on kamala. selvisin kuitenkin kahdestä yöstä kotona ja se on aina plussaa. mutta vielä ei taida olla pidempien lomien aika, kun olo on tämmöinen epätodellinen, ja odotan vaan että pääsen takaisin osastolle keskustelemaan.😟 Miksi kaiken täytyy olla niin vaikeaa?
olen touhunnut vaikka mitä lomalla mutta huomaan vain sotkevani kämppää enkä kuitenkaan saa mitään loppuun asti tehtyä. Ahdistaa🤔 Milloin tämä lopuu?