Lumikki3 kirjoitti 22.2.2011 15:55

Hei!

Olen opiskelija, ja mietin jaksanko tehdä kesätöitä tulevana kesänä. Itsellä on sellainen velvollisuuden tunne kuin olisi pakko vaikka ei ole. En oikeasti tiedä jaksaisinko rehkiä koko kesän ja sitten palata taas syksyllä koulun penkille. Joskus olen rehkinyt liikaakin.

Miksi epäilen jaksamista? Jo työpaikkojen katseleminen alkaa ahdistaa, alan epäilä omia kykyjäni ja sitä fyysistä jaksamista. Uusi työhän tarkoittaa aina uusien asioiden omaksumista ja minulle, suurena stressaajana, se saattais olla liikaa. En tahdo tuottaa pettymystäkään. Odotanko vielä että vahvistun ja haen töitä sitten kun oikeasti tuntuu siltä, että haluan ja jaksan mennä töihin?

Jotain olisi silti kiva tehdä mutta harvassa kesätyössä saa toivoa vain paria vuoroa viikossa, vaan eteen lätkäistään heti hirveä määrä töitä.
Jospa sitä uskaltaisi uskoa omaa tunnetta, ettei vielä ole valmis. Sitä vain tuntee itsensä niin huonoksi jos ei jaksa. Terapeutillekin kertominen hävettää että enpä taida jaksaakaan tehdä töitä..

Inhoan tätä oloa, että muut olisivat paljon parempia ja mulle vain naurettaisiin työpaikoilla. Jo työhaastatteluissa inhoan sitä kun täytyy osata kehua ja kuvailla itseään viidellä sanalla. Tuntuu jotenkin tosi teennäiseltä semmoinen.
Huono itsetunto ärsyttää, miksei se kohene?! Onko teillä anataa vinkkejä miten saada itsetunto ja -luottamus nousuun?

Älä epäile itseäsi, jokaisella on joskus se eka työpäivä, silloin ollaan hyvin epävarmoja.
Yleensä työpaikoilla on joku vanhempi mentori joka kyllä auttaa, ja väki ymmärtää hyvin, että olet opiskelija etkä voi osata kaikkea.

Onhan ne haastattelut monesti aika omituisia. Kokemusta on.
Jos sinun ei ole pakko mennä töihin niin voisitko antaa aikaa itsellesi selvittää, mitä oikeasti haluaisit tehdä. Minulle tulee mieleen tuosta kertomastasi, että olet ehkä alalla, jota et oikeasti tunne omaksesi. Kun ihminen tekee sellaista, mistä oikeasti pitää, se tukee itsetuntoakin. Monta kertaa noita koulu/työjuttuja ohjaa vain tarve elättää itsensä mutta olisi kyllä hyvä jos pystyisi jollain lailla kokemaan työnsä mielekkääksi. Pelkästään välttämätön palkka ei yksin riitä takaamaan tyytyväisyyttä ja työssä ollaan yleensä monta tuntia, se on pitkä aika, jos ei yhtään viihdy. Joskus vastaus on niin lähellä että sitä ei meinaa huomata. Toivon sinulle hyviä oivalluksia asian suhteen.

Mara70 kirjoitti 22.2.2011 21:34

Älä epäile itseäsi, jokaisella on joskus se eka työpäivä, silloin ollaan hyvin epävarmoja.
Yleensä työpaikoilla on joku vanhempi mentori joka kyllä auttaa, ja väki ymmärtää hyvin, että olet opiskelija etkä voi osata kaikkea.

Hei Mara,

kiitos vastauksestasi. Tuo on kyllä helpommin sanottu kuin tehty, epäilen itseäni koko ajan! Haluan tarkentaa että kyseessä ei ole siis ihka ensimmäisin työpaikkani vaan olen tehnyt töitä kokoaikaisesti lukion jälkeen vuosia. Vaihdoin tässä välissä alaa, masennukseni alkoi edelliset opinnot aloitettuani. Yritin kauan viedä opintoja loppuun kunnes aloitin täysin uudet opinnot. Toisaalta olen tyytyväinen etten suorittaut korkeakoulututkintoani loppuun, koska siksi joutuisin nyt oikeasti hakemaan sen alan töitä, ja nimenomaan se ahdistaa. Tätä uutta alaa olen opiskellut vasta reilu puoli vuotta eikä osaamista ole vielä paljon, että olisin varma näitäkään töitä hakemaan saatika saamaan. Aina löytyy parempia..

Muistelen aikaa lukion jälkeen kun hain töitä, marssin hakemukseni kanssa suoraan pomon puheille! Nyt ei tulisi kuulonkaan! Haluan sen olon ja varmuuden takaisin ota silloin tunsin. Koen kuitenkin vielä olevani aika hajalla. Ehkä en vain itse anna itselleni aikaa vain olla ja miettiä rauhassa...

Akina kirjoitti 23.2.2011 3:14

Onhan ne haastattelut monesti aika omituisia. Kokemusta on.
Jos sinun ei ole pakko mennä töihin niin voisitko antaa aikaa itsellesi selvittää, mitä oikeasti haluaisit tehdä. Minulle tulee mieleen tuosta kertomastasi, että olet ehkä alalla, jota et oikeasti tunne omaksesi. Kun ihminen tekee sellaista, mistä oikeasti pitää, se tukee itsetuntoakin. Monta kertaa noita koulu/työjuttuja ohjaa vain tarve elättää itsensä mutta olisi kyllä hyvä jos pystyisi jollain lailla kokemaan työnsä mielekkääksi. Pelkästään välttämätön palkka ei yksin riitä takaamaan tyytyväisyyttä ja työssä ollaan yleensä monta tuntia, se on pitkä aika, jos ei yhtään viihdy. Joskus vastaus on niin lähellä että sitä ei meinaa huomata. Toivon sinulle hyviä oivalluksia asian suhteen.

Kiitos Akina sinullekin!

Taisit osua naulankantaan! 🙂 Jos luit vastaukseni Maralle niin kerroinkin että ainakin olin alalla jota en koe omakseni. Kuitenkin ehdin opiskella niin kauan ja hankkia soveltuvaa työkokemusta, joten nyt tunnen pakkoa hakea sille alalle vieläkin töihin. Vaikken halua, tai haluaisin jos se ei ahdistaisi niin paljon ☹️

Minulle on erityisen tärkeää että tykkään työstäni ja muutenkin kaikesta mitä teen. Ärsyttää kun kaikki eivät tätä ymmärrä vaan toteavat ettei ne työt oon hauskoja jne. Mun mielestä työ voi olla hauskaa ja mielekästä, ihan omasta kokemuksesta voin sanoa! Tietenkin ekaa työpaikkaa on vähän hankalampi verrata kun tietenkin olin innoissani oman rahan saamisesta. Mutta olin myös ylpeä työstäni ja viihdyin työssäni. Ja mielestäni musta pitäisi nytkin tuntua samalta tai sitten kun haen töitä tältä uudelta alaltani. Taidan vaan vaatia tällä hetkellä itseltäni liikaa kun voisin vaan olla ja viettää hauskan kesän tehden kaikkea mistä nautin. Onneksi olen laittanut rahaa säästöön, vaikka enpä silloin olisi aavistanut että käytän ne elämiseen masennuksen vuoksi.

Huoleni on vielä se, että entä jos en vielä ensi vuonnakaan tunne oloani valmiimmaksi ja varmemmaksi? Hidasta tämä toipuminen ja itsensä uudelleen löytäminen ja kokoaminen. Ja mietin aivan liikaa taas..

Aurinkoista kevättä kaikille kuitenkin!