Mä olen kans kokenut kovia, itsellä on vielä pahoja muistoja ja traumoja mutta suurinosa on helpottanut, aika ja lääkitys auttanut. Päätä, että päivä kerrallaan

Mulla on vähän sama juttu.. siis että en pysty enää itkemään vaikka haluaisin! Jotenki millään ei oo paskaakaan väliä. Oon sullekin joskus selittänyt täällä noi että muhun on koskettu ilman lupaa paljon. Ei kyllä varsinaisesti raiskattu. En pysty nukkumaan mun omassa sängyssä koska siinä on tapahtunut paljon paskaa. Pystyn nukkumaan vaan lattialla.

Itteeni on vähän auttanut että hyväksyy oman menneisyyden ja yrittää miettiä että tulevaisuus on edessä päin ja siellä voi olla jotain hyvää. Yritän mieluummin saada tähän apua kuin kuolla. Toisaalta vituttaa kun taas toistui se sama paska mitä pelkään. Kaverini tietää erittäin hyvin että mun rinnat on se alue johon en halua kenenkään koskevan, koska se tuntuu tosi pahalta ja vastenmieliseltä. Silti hän viime viikolla koski! Ja katuu kyllä sitä, mutta ei paljon auta. Hän on aina sanonut että "en ikinä tekis sulle mitään sairasta!! Tuli aika reilusti takapakkia tähän mun selviämiseen. Tuntuu että kukaan ei anna mun olla. En voi luottaa kehenkään. Kävin hommaamassa sellasen tatskan jossa lukee "there will be a tomorrow", koska haluan uskoa että kaikesta huolimatta tulee vielä huominen, en halua luovuttaa.

Mutta niin. Kukaan ei voi tietää mitä on tulevaisuudessa. Se voi olla tota samaa paskaa tai sitten asiat voi muuttua. Mutta ei kai meillä ole mitään kiirettä kuolla? Kyllä se kuolema sieltä joskus tulee. Vaikka en oo koskaan tykänny elämästä niin yritän ajatella tota et there will be a tomorrow! Voimia!