Mistä alkaisin…Noh, vaikkapa siitä, että aviomieheni petti minua pari kuukautta sitten. Meillä on pieni lapsi ja sitten tällainen pommi tiputettiin syliin. Olen muutenkin ollut hänen tukenaan enemmän kuin hän minun, tarjonnut olkapäätä, lohdutusta ja keskustelua sen sijaan että käskisin häntä ottamaan itseään niskasta kiinni (kuten hän tekee minulle). Tuntuu, että kaikki p*ska tipahtelee sellaisissa mukavissa kuutiometrin annoksissa niskaan, juuri silloin kun luulen, että nyt voisi hengähtää ja vaikka muistella miltä tuntuu olla onnellinen.

Olen hakenut itselleni apua, etsinyt omiin ongelmiini ratkaisuja sitä kautta, että tutkin omia ajatuksiani, menneisyyttäni ja omia käytösmallejani. Että mikä johtuu mistäkin, miksi ahdistaa ja mitä voin tehdä eri tavalla…periaatteella ”et voi muuttaa kuin itseäsi”. Pettämiseen johti monikin asia, ja se on (ainakin käsittääkseni) kertaluontoinen tapahtuma, ja olemme nyt selvitelleet paljon selvittämättä jääneitä asioita. Toki tämä vie aikaa eikä tällainen solmu aukea ihan hetkessä…Ja ammattiavun piirissä olemme myös.

Haluaisinkin saada saman kokeneilta kertomuksia siitä miten selvisitte, jne…Itsellä on tällä hetkellä turta ja toivoton olo, jatkuvasti ahdistaa enkä näe huomisessa toivoa, vaikka tuo maailman kallein aarre on syy jaksaa huomiseen…